Tag Archives: Leo Tolstoi

Otsikossa olevat kysymykset nousivat mieleeni Suomen Kristillinen Rauhanliikkeen järjestämässä radikalisoitumista ja väkivallattomuutta käsitelleessä seminaarissa, jossa puhujina olivat kansanedustaja Pekka Haavisto, kansanedustajaehdokas Abdirahim Hussein, HS:n toimittaja Anu Nousiainen ja minä. Keskustelun keskiössä oli kysymys, miksi radikalisoitumiseen liittyy niin usein väkivalta. Tilaisuuden ja SKR:n puheenjohtaja Jussi Ojala totesi, että radikalismi-sana on peräisin sanasta ‘juuri’, eikä siis alkuperäisessä merkityksessään sisällä väkivaltaa. Kyse on ennemminkin juurille palaamisesta tai yhteiskunnan rakenteiden muuttamista ‘juuriaan myöten.’ Toinen lähtökohta oli Erica Chenowethin ja Marie Stephanin tutkimus, jonka mukaan ainakin vallankumouksissa, miehitysten vastustamisissa ja itsenäistymispyrkimyksissä väkivallattomat kampanjat ovat viimeisen […]

The Last Station on katsomisen arvoinen elokuva venäläisen kirjailija Leo Tolstoin (1828-1910) viimeisitä päivistä. Ainakin tätä kirjoittaessa elokuva on katsottavissa myös kokonaisuudessaan YouTubesta. Elokuvan saatesanojen mukaan “Tolstoi – Sodan ja rauhan ja Anna Kareninan kirjoittaja – oli aikansa arvostetuimpia kirjailijoita. Kirjoituksissaan hän kielsi yksityisomistuksen ja puhui väkivallattoman vastarinna puolesta. Jotkut pitivät häntä elävänä pyhimyksenä. Viimeisinä vuosinaan hän keskittyi doktriininsa levittämiseen ja perusti Vladimir Chertkovin kanssa maailmanlaajuisen tolstoilaisen liikkeen.” Radikaalien prinsiippien ylöskirjaaminen on tunnetusti helpompaa kuin eläminen niiden mukaisesti. Tolstoille lihansyönnistä luopuminen, pasifismi ja yksinkertainen, päihteistä ja luksuksesta vapaa elämä eivät […]

Alla oleva kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä kirjassa Ymmärrys hoi! Kirja, läppäri ja muuttuva oppiminen, toim. Kimmo Suomi & Katriina Kajannes, Kustannusosakeyhtiö HAI 2011. Yllä oleva kuva on Ron Mueckin taideteoksesta “Angel” vuodelta 1997. Kuvan on ottanut nimimerkki Metropilot (some rights reserved). Ihminen on eläin, joka on syntymässä enkeliksi, kirjoitti Leo Tolstoi aikoinaan. Pidän tästä vertauksesta, sillä se hyväksyy vajavaisen ihmisen kaikkine puutteineen, mutta on silti optimistinen. Ihminen ei ole puhtaasti hyvä eikä paha. Päällimmäiseksi vertauksesta jää mieleen meissä oleva potentiaali hyviin tekoihin ja jalouteen. Suunta on kohti enkeliä. Vertaus herättää […]

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Loviisan Sanomien Vieraskynä -palstalla pe 19.11.2010. Huomenna lauantaina tulee kuluneeksi sata vuotta venäläisen kirjailijan ja yhteiskuntakriitikko Leo Tolstoin kuolemasta. Tolstoi kuului jo elinaikanaan maailman arvostetuimpien kirjailijoiden joukkoon, ja Anna Kareniina ja Sota ja rauha -suurteosten ansiosta kuuluu sinne yhä tänäänkin. Mieleenpainuvimman Tolstoi -lukukokemuksen sain kymmenisen vuotta sitten pohjoisen Sambian maaseudulla, möykkyisten, mutkaisten ja pölyisten tieosuuksien takana, jossa olin saanut kunnian vierailla serkkuni miehen entisen työkaverin vaimon veljen maatilalla. Kaolen maatilalla elettiin kutakuinkin sellaista elämää, jota Tolstoi romaaneissaan ja filosofis-uskonnollis-poliittisissa pohdinnoissaan ylistää: yksinkertaista ja luonnonläheistä puurtamista ruuan […]

Leo Tolstoi lapsenlapsensa kanssa. Kuva: pd. Väkivallaton konfliktinratkaisu -luento, osa 7. Leo Tolstoi oli venäläinen kirjailija ja yksi viime vuosisadan vaikutusvaltaisimpia pasifisteja. Hän syntyi kreiviksi, eli yltäkylläisen lapsuuden, ryyppäsi ja rällästi nuoruutensa, pelasi uhkapeliä ja haki seikkailua osallistumalla upseerina Krimin sotaan. Armeijasta erottuaan hän matkusteli Euroopassa ja paneutui kirjoittamiseen. Hän kirjoitti kymmeniä romaaneja, mm. maailmankirjallisuuden klassikoiksi jo hänen elinaikanaan nousseet Sota ja rauha ja Anna Karenina. Maailmanmainseestaan huolimatta hän masentui, koki elämänsä tarkoituksenmukaisettomaksi ja löysi lopulta lohdutusta Raamatun Vuorisaarnasta. Hän otti sen pasifistis-anarkisen viestin kirjailmellisesti ja käytti lopun elämäänsä poliittis-uskonnollis-filosofisten […]

Kuvassa Markus-veli, minä ja Jouni-serkku vuonna 1996. Ystävältäni Istorilta sain haasteen kertoa seitsemän yksityiskohtaa itsestäni, joten tässäpä näitä: 1. Minulla on päälläni muumipaita. 2. Sain sen veljeltäni, joka toimi 90-luvun lopulla muumina Naantalin muumilaaksossa. Opiskellessaan Berliinissä trumpetinsoittoa hän tapasi kotibileissä ruotsalaisen naisen, joka kertoi tuntevansa suomalaisen miehen, jonka veli on ollut työkseen muumi. Se hänen tuntemansa mies olin tietysti minä, joten se hänen tuntemansa miehen veli oli sama mies jolle hän juttua kertoi. 3. Tuo ruotsalainen nainen oli opiskelutoverini Sundsvallista, jonka kanssa perustimme Elävien sosiologien seuran, jonka tarkoituksena oli kokoontua […]