Vaarallinen Tolstoi

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Loviisan Sanomien Vieraskynä -palstalla pe 19.11.2010.

Huomenna lauantaina tulee kuluneeksi sata vuotta venäläisen kirjailijan ja yhteiskuntakriitikko Leo Tolstoin kuolemasta. Tolstoi kuului jo elinaikanaan maailman arvostetuimpien kirjailijoiden joukkoon, ja Anna Kareniina ja Sota ja rauha -suurteosten ansiosta kuuluu sinne yhä tänäänkin.

Mieleenpainuvimman Tolstoi -lukukokemuksen sain kymmenisen vuotta sitten pohjoisen Sambian maaseudulla, möykkyisten, mutkaisten ja pölyisten tieosuuksien takana, jossa olin saanut kunnian vierailla serkkuni miehen entisen työkaverin vaimon veljen maatilalla. Kaolen maatilalla elettiin kutakuinkin sellaista elämää, jota Tolstoi romaaneissaan ja filosofis-uskonnollis-poliittisissa pohdinnoissaan ylistää: yksinkertaista ja luonnonläheistä puurtamista ruuan alkutuotannon parissa ilman turhuuksia, luksusta ja päihteitä. Maatilan asuinrakennus oli savimaja, jossa oli kolme huonetta ja joka toimi käytännössä vain nukkuma- ja varastotilana. Ruuanlaitto, ruokailu ja oleskelu tapahtui majan edustalla, ja peseytyminen läheisessä joessa.

Anna Kareniina sylissäni, maatilan toisella tuolilla istuen, pohdiskelin Tolstoin kirjoitusten inspiroimana elämän tarkoitusta. Onko onnellisuus kiinni asenteesta eli siitä, mitä tapahtuu pään sisällä, vai olosuhteista eli siitä, mitä tapahtuu pään ulkopuolella? Millainen yhteiskunnallisen kehityksen aste on ideaali: pienissä maatalousyhteisöissä luonnon helmassa eläminen, vai loputon tavaramäärän lisääntyminen ja tekniikan, tieteen ja taiteen kehittyminen, vai jotain siltä väiltä? Tomu pölisi kun ohitseni juoksi lapsi ajaen takaa kanaa. Hetken kuluttua kana ajoi takaa lasta, kunnes emäntä tuli ja tarrasi kanaa kurkusta, katkaisi sen, kyni kanan ja pisti pataan. Hänellä tuskin oli tarvetta miettiä miksi hän sen teki, yhtä vähän kuin hänen miehellään oli tarvetta miettiä miksi aamuisin lähtee peltotöihin.

Työn liiallisella puurtamisella on yhteiskunnassamme huono maine. Puhutaan työnarkomaniasta. Mutta entä jos tekee työtä jolla on tarkoitus? Jos todella tuntee olevansa hyödyllinen ja tärkeä? Silloin ajatukset ja elämä pyörivät tuon tekemisen ympärillä ja omat surut, murheet ja huolet siirtyvät taka-alalle. Luulen että muun muassa tätä Tolstoi tarkoitti ylistäessään yksinkertaista elämää: että heräät aamulla ja alat ahertamaan rakentaaksesi itsellesi, lähimmäisillesi ja sitä kautta koko ihmiskunnalle parempaa tulevaisuutta. Ja että kytkös työn tekemisen ja sen hyödyllisyyden välillä on niin yksinkertainen, että yksinkertaisempikin pystyy sen näkemään ja siihen uskomaan.

Leo Tolstoi syntyi rikkaaseen yläluokkalaiseen perheeseen, menetti kummatkin vanhempansa jo lapsena, peri suuren omaisuuden ja kreivin arvonimen. Nuoruutensa hän ryyppäsi ja rällästi, pelasi uhkapeliä ja haki seikkailua muun muassa osallistumalla upseerina Krimin sotaan. Armeijasta erottuaan hän matkusteli Euroopassa, luki intohimoisesti, opiskeli englannin, ranskan, saksan, turkin, arabian ja klassisen kreikan kielet ja paneutui kirjoittamiseen. Suurperheen perustamisesta, maailmanlaajuisesta maineesta ja intellektuellisiesta haasteista huolimatta hän masentui ja koki elämänsä tarkoituksenmukaisettomaksi, kunnes löysi elämälle tarkoituksen lähimmäisten auttamisesta, yksinkertaisesta elämästä ja fyysisestä työstä.

Suosittelen Tostoin tekstejä lämpimästi. Hänen romaanejaan on saatavilla jokaisessa kirjastossa ja hyvin varustetuissa kirjakaupoissa. Hänen pamflettejaan voi tilata netistä englanninkielisinä parilla dollarilla. Mutta varoituksen sana on paikallaan: rehellisyydessään ja loogisuudessaan ne ovat niin teräviä, että niitä luettuanne saatatte jättää taaksenne modernin elämän mukavuudet, lopettaa alkoholin käytön, lihan syönnin, tulla absoluuttipasifisteiksi ja muuttaa Kainuun korpeen viljelemään perunoita. Ette olisi ensimmäisiä.