Mahatma Gandhi tunnetaan nälkälakoistaan ja kansalaistottelemattomuudestaan, mutta on erinomaisen tärkää nostaa tarkasteluun myös hänen rakentava ohjelmaansa, joka oli hänen urallaan vähintäänkin yhtä keskeisessä asemassa kuin erinäiset yhteistyöstä kieltäytymisen muodot. Kyse oli hänen ideaalinaan pitämänsä yhteiskunnan rakentamisesta ruohonjuuritasolta.

Rakentavan ohjelman lähtökohta on, että konflikteja ei pysty ratkaisemaan niin pitkään kuin kumpikin osapuoli vain syyttää toisiaan. Rakentavaa ohjelmaa käyttävä myöntää olevansa osa sekä ongelmaa että sen ratkaisua. He näyttävät mallia, hoitavat oman osuutensa, ennen kuin lähtevät vaatimaan muita muuttamaan toimintaansa.

Gandhin kirja ”Constructive Programme – Its meaning and place” julkaistiin vuonna 1941. Hän piti rakentavaa ohjelmaa poliittisen toimintansa selkärankana. Hänen rakentavan ohjelmansa tavoitteita oli mm. yhteisöllisyyden lisääminen, kastittomuuden poistaminen, kieltolaki, hygienian parantaminen, valistustyö, naisten aseman parantaminen ja uskontojen rauhanomainen rinnakkaiselo.

Aikamme ja paikkamme, ja sen myötä myös yhteiskuntamme uudistustarpeemme, ovat tyystin toiset, joten Gandhin ohjelmaa meidän ei tarvitse panna sellaisenaan käytäntöön. Mutta sen sijaan kyseisellä taktiikalla on paljon annettavaa myös nykyajan uudistusliikkeille. Rakentavassa ohjelmassa on monia etuja pelkkään vastustamiseen nähden:

– Vastustaminen on reaktiivisuutta, rakentava ohjelma on proaktiivisuutta. Rakentavaa ohjelmaa toteuttava taho saa itse päättää mitä tehdään, missä ja koska. Tämä antaa etulyöntiaseman.

РRakentavan ohjelman avulla saa suuren yleișn sympatiat paremmin puoleensa.

– Useimmiten rakentava ohjelma on laillista, ja siten halvempaa, riskittömämpää ja siihen on helpompi saada enemmän vapaaehtoisia.

– Toisen osapuolen on usein vaikeaa huomata rakentavan ohjelman merkitystä.

– Rakentavan ohjelma vaikuttaa konfliktin dynamiikkaan, kuten esimerkiksi siihen, missä valossa toinen osapuoli vastustajansa näkee.

– Rakentavassa ohjelmassa pyritään muuttamaan itseään (tai omaa ryhmäänsä), sen sijaan että pyrkisi muuttamaan toisia. Tämä on suorempaa, ja siksi helpompaa vaikuttamista.

– Ihmisessä oleva halu rakentaa on paljon syvemmällä, ja motivoi enemmän ja kestävämmin, kuin halu vastustaa ja olla konfliktissa.

Rakentavaa ohjelmaa käsitellään myös Michael Naglerin uusimmassa kirjassa The Nonviolence Handbook: A Guide for Practical Action, jota käsittelin myös eilisessä postauksessani. Naglerin mukaan kaikkia konflikteja ei rakentavalla ohjelmalla pysty nykymaailmassa ratkomaan, mutta silti sen aktiiviseen käyttöön on syytä pyrkiä:

“Ole rakentava (constructive) aina kun pystyt, ja estävä (obstructive) silloin kun on pakko, varmistaen aina että asenteesi on oikea, ja että pyrit eteenpäin oikeilla keinoilla.”

Yläkuva (some rights reserved): Rudolf Getel.