Totuuden voima


Tilataideteos yhdysvaltalaisessa puistossa Reedin kaupungissa maaliskuussa 2007. Jokainen valkoinen lippu symboloi Irakissa kuollutta amerikkalaissotilasta. Jokainen punainen lippu symboloi kuutta kuollutta irakilaista. Kuvat: Sarako.

Edellinen kirjoitus herätti kesukstelua Uuden Suomen blogipalstalla. Tässä poimintoja keskustelusta:

K (nimimerkki Vieras mies): Kuinkahan olisi väkivallattomasti voitu estää suomalaisten vienti Siperiaan -39? Tai -44 kesällä? Eihän USA:n olisi WTC-iskujen takia pitänyt aloittaa sotia Irakissa eikä Afganistanissa… Murto-osalla sotien viemistä rahasummista – panostamalla tiedusteluun ja rajojen vartiointiin – olisi tullut parempaa tulosta. Nämä sodathan vain lisäävät terroristien motivaatiota. Koomista,että vihreät hallituspuolueena ja “rauhaa rakastava” TP kannattavat sotimista Afganistanissa vieäpä lähettämällä sinne suomal. joukkoja. Kustannukset maksetaan velkarahalla… Onhan USA saanut joskus paljon hyvääkin aikaisesksi sotimalla. Kuka sen Hitlerinkään olisi pystynyt rauhaan pakottamaan, tai militaristisen Japanin. Korean sodan takiakin vain pohj.korealaiset syövät juuria ja muuta terveellistä ja marssivat polvet jäykkinä kommunistisen diktaattorin komennossa.

V: Olet täsmälleen oikeassa kun kirjoitat, että WTC-iskujen jälkisodat ovat lisänneet terroristien motivaatiota. On käsittämätöntä kuinka vähän tähän motivaatiopuoleen kiinnitetään huomiota. Tiedusteluun ja rajojen vartiointiin panostaminen olisi ollut, kuten kirjoitat, tehokkaampi vaihtoehto terrorismin estämisessä kuin sodat.

Aloittamassasi pohdiskelussa on syytä mennä vielä pidemmälle: mitä jos nuo rahat olisikin laitettu diplomatiaan, kehitysyhteistyöhön, oikeudenmukaisempaan kansainväliseen kauppajärjestelmään? Entä jos pienellä osalla näistä rahoista olisi haalittu yhteen maailman etevimmät tiedemiehet ja -naiset miettimään, miten länsimaat pystyisivät parantamaan Irakin ja Afganistanin nuorisotyöttömyyttä ja perusterveydenhuoltoa? Sen jälkeen heidän suosituksensa olisi toteutettu rahoista tinkimättä.

Minkälainen vaikutus tällaisella projektilla olisi mahtanut olla terrorismia ruokkivaan vihaan ja katkeruuteen?

Olen taipuvainen sille kannalle, että väkivalta aina ja kaikissa olosuhteissa lisää väkivaltaa ja kärsimystä, ja että pitkällä aikavälillä, koko ihmiskunnan henkisen ja moraalisen kehityksen näkökulmasta katsottuna, uhrautuminen ja epäitsekkyys on aina väkivaltaa parempi vaihtoehto.

Toisaalta Baltian maiden historiaan tutustumalla on helppo nähdä, mihin tilanne Suomessa olisi ilman talvisodan sitkeätä ja itsepuolustusta johtanut. Tästä on helppo vetää se johtopäätös, että itsepuolustus väkivaltaa käyttäen (ja siihen varautuminen) oli siinä tilanteessa oikein.

Kysymys siitä, toimiko Suomi (tai liittoutuneet hyökätessään Natsi-Saksan ja Japanin kimppuun) toisessa maailmansodassa oikein ei kuitenkaan millään muotoa ole keskeinen kysymys yllä olevassa kirjoituksessani tai rauhantyössäni yleensä.

Väkivaltaisia ja väkivallattomia keinoja tulisi punnita keskenään tasavertaisesti. Se, että itsenäisen Suomen neljästä sodasta yhdessä oli hyvin selkeä hyvä/paha vastakkainasettelu ei todista väkivallan käytön järkevyyttä nykyisissä ja tulevissa konflikteissa eri puolilla maailmaa yhtään sen enempää, kuin se, että väkivallaton taktiikka osoittautui tehokkaaksi Tsekkoslovakiassa vuonna 1989 todistaisi yksittäisenä tapauksena että väkivallattomuus toimisi automaattisesti aina ja kaikkialla.

Väkivallattomuutta voimana on syytä tutkia ja kokeilla aivan eri mittaluokassa kuin nyt tapahtuu. Väkivallattomuudella en tarkoita pelkästään väkivallan puuttumista, vaan vilpitöntä niin sanotun vihollisen etujen huomioon ottamista, yhteisen edun etsimistä, avoimuutta, rehellisyyttä, uhrautuvaisuutta ja epäitsekkyyttä.

Ihmisiin voi vaikuttaa pelolla, vaihtokaupoilla tai tekemällä hyvällä esimerkillä vaikutuksen, avaamalla uusia näkökulmia, olemalla vilpitön, luottamalla toiseen ja saamalla siten toisen näkemään asiat uudella tavalla. Millaiset pitkäaikaisvaikutukset näillä kolmella hyvin erilaisella voimankäytön muodolla on lasten kasvatuksessa, parisuhteessa, rikollisuuden vähentämisessä ja valtioiden välisissä suhteissa? Voisiko olla niin, että luotamme liikaa ensin mainittuun vaikuttamiskeinoon ja että viimeksi mainittu on jäänyt turhan vähälle huomiolle?

K (nimimerkki Vieras): Näkökulmiahan nuo, joskin yksipuolisia. Mielelläni pohtisin väkivallattomuuden seurannaisvaikutuksia tarkemminkin. Millaisessa maailmassa eläisimme jos väkivaltaisilla öykkäreillä ei olisi mitään uhkaa joutua kohtaamaan voimankäyttöä sen jälkeen kun ovat tehneet etupiirijakonsa keskenään?

V: Kiitos kommentistasi. Ymmärrän pointtisi. Väkivaltaset öykkärit kieltämättä tekisivät etupiirijakoja, jos voimankäytöllä uhkailusta ja sen käytöstä yhtäkkiä luovuttaisiin. Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä lähteä spekuloimaan niin epärealistisilla visioilla. Pysytään tässä maailmassa ja mietitään, millaisia pieniä askeleita tässä tilanteessa voisimme ottaa väkivallattomuuden suuntaan. Lisää tutkimusta, koulutusta ja kokelua: mitä on satyagraha (suomeksi totuuden / sielun voima), missä se on toiminut ja miksi. Pienempiä sotilasmenoja? Pakollinen väkivallattomuuskoulutus yleisen asekoulutuksen sijaan? Lisää varoja kehitysyhteistyöhön (ja turkimusresursseja, sillä kehytyökään ei aina toimi). Aitoa vuoropuhelua Burman, P-Korean ja Zimbabwen “hirmuhallitsijoiden” kanssa. Terrorisminvastaisen taistelun nimissä mittavaa panostusta Lähi-idän nuorisotyöttömyyteen.

spacer

Leave a reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.