Tag: Yleinen asevelvollisuus

Mitä ammattisotilas ajattelee väkivallattomuudesta?

Mitä ammattisotilas ajattelee väkivallattomuudesta?

Huomenna tostaina 19.2. Kertomuksia rohkeudesta -ohjelmassa haastateltavana toimistoupseeri Arto Kujala. Mitä mieltä ammattisotilas on väkivallattomista vallankumouksista, itsenäistymiskamppailuista, siviilivastarinnasta tai kansalaisaktivismista? Entä Lari Malmbergin kirjoituksesta sunnuntain Helsingin Sanomissa, jossa pohdittiin aseettoman vastarinnan realistisuutta, tai Erica Chenowethin tutkimuksesta, jonka mukaan väkivallattoman kampanjat ovat lähes kaksi kertaa tehokkaampia 

Vihreät hallitusneuvottelut

Vihreät hallitusneuvottelut

Vihreät kyselivät myös jäseniltään mielipeitä hallitusneuvotteluihin menemisestä. Vastasin, että mielestäni vihreiden tulisi lähteä hallitusneuvotteluihin ennen kaikkea pitääkseen perussuomalaiset niistä ulkona. Enemmistö kansanedustajista ei jaa perussuomalaisten arvomaa ja siksi olisi demokratian mukaista, että he olisivat oppositiossa. Perussuomalaisten puheisiin vertailtuna Suomen valtion virallinen linja on viime vuosina 

Asevelvollisuuden historia Suomessa

Asevelvollisuuden historia Suomessa


Kustaa Vaasa Jacob Binckin maalaamana.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran kirjassa Eurooppalainen maanpuolustus ja asevelvollisuus (Sadankomitea 2010).

Kehitys kohti pakko-ottoja ja vakinaista armeijaa alkoi Ruotsissa muuta Eurooppaa aikaisemmin, Vesteråsin valtiopäivillä vuonna 1544, kun Kustaa Vaasalle myönnettiin oikeus toimeenpanna kiintiöity nostoväenotto. 1680-luvulla järjestelmää kehitettiin jakamalla talot 2 – 4 talon muodostamiin ruotuihin, joiden tehtävänä oli pestata, palkata ja varustaa sotilas. Jos sotilas kuoli, tuli ruodun järjestää uusi mies tilalle. Rauhan aikana miehet viljelivät palstojaan ja saivat satunnaista sotilaskoulutusta.

Venäjän keisarikuntaan liittämisen jälkeen ruotujakolaitos jäi hallinnolliseksi ja taloudelliseksi yksiköksi, mutta aktiivisesti sitä ei enää pidetty toiminnassa. Autonomian alkuaikana sotaväki oli kooltaan pieni ja keskittyi lähinnä paikalliseen puolustamiseen. Tilanne muuttui vuonna 1878, kun yleinen asevelvollisuus astui voimaan. Palvelukseen arvottiin kutsunnoissa kymmenen prosenttia ikäluokasta, ja palvelusaika kesti kolme vuotta. Toinen arvonta koski reserviä, jonka tuli osallistua kolmena kesänä reservin harjoituksiin. Joukkojen virkakielenä oli ruotsi, opetuskielenä suomi ja komentokielenä venäjä.

Vuoden 1901 asevelvollisuuslaissa Suomen armeija määrättiin sulautettavaksi venäläisiin joukko-osastoihin. Tästä seurasi kutsuntalakkoja; vuoden 1902 kutsunnoista jäi pois lähes puolet kutsutuista. Keisari taipui suomalaiseen kansalaistottelemattomuuteen vuonna 1905. Yleinen asevelvollisuus päättyi ja armeija lakkautettiin.

Itsenäistymisen kynnyksellä Suomessa oli kolme armeijan alkiota: suojeluskunnat, punakaartit ja Saksassa koulutettavat jääkärit. Sisällissodan alussa molemmat osapuolet taistelivat ensin vapaaehtoisilla joukoilla, mutta siirtyivät vähitellen aseisiin pakottamiseen. Itsenäisen Suomen ensimmäinen yleistä asevelvollisuutta koskeva laki astui voimaan vuonna 1919. Asevelvollisuus koski papistoa ja punakaartia lukuun ottamatta kaikkia suomalaisia miehiä. Vuonna 1931 asepalveluksesta kieltäytyjille mahdollistettiin siviililuontoinen palvelus armeijalaitoksen ulkopuolella. Kyseinen laki ei ollut voimassa sotien aikana.

Puolustusvoimien liikekannallepanovahvuus saavutti huippunsa kylmän sodan loppuvuosina, kun Suomi oli aseistanut noin 700 000 sotilasta. Tämä tarkoittaa neljäätoista prosenttia kansalaisista. Sittemmin reserviläisten lukumäärää on pudotettu 350 000:een, mikä on Euroopan 46 maan vertailussa neljänneksi suurin Venäjän, Ukrainan ja Turkin jälkeen.

Puolustusvoimien selvityksen mukaan varusmiespalveluksen suorittaneiden osuus ikäluokan miehistä on painunut keskimäärin 65 prosenttiin, ja vastaisuudessakin prosenttiluku näyttää olevan pienenemään päin. Siviilipalveluksen suorittaa noin seitsemän prosenttia ikäluokan miehistä.

Varusmies- ja siviilipalveluksen suorittaneiden osuuden laskiessa on syytä kysyä, kuinka pitkään voidaan puhua yleisestä asevelvollisuudesta ja missä vaiheessa pitäisi siirtyä puhumaan valikoivasta asevelvollisuudesta. Perustuslain mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen, mutta yleisestä asevelvollisuudesta siellä ei ole mainintaa.

Lähteet:

Huhtamies, Mikko 2000: Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot
Jussila, Osmo 2004: Suomen suuriruhtinaskunta
Laitinen, Kari 2004: Suomalainen asevelvollisuus. Historiallinen kaari, kehitys ja kansallinen olemus
Tuomikoski, Juha 1989: Aseistakieltäytyjän maailma
Turun Sanomat 18.9.2008: Armeijan pienenevät ikäluokat koettelevat puolustusstrategiaa
Puolustusvoimat: http://www.mil.fi/perustietoa/historia/index_2.dsp ja http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/3459.dsp?printable=1&
Wikipedia: Suomen asevelvollisuuden historia, Ruotujakolaitos ja Alueellinen puolustusjärjestelmä

Saksa lakkauttamassa asevelvollisuuttaan

Saksa lakkauttamassa asevelvollisuuttaan

Ylen tämän viikon maanantaina 23.8.2010 julkaiseman uutisten mukaan Saksan puolustusministeri Karl-Theodor zu Guttenberg kannattaa asevelvollisuudesta luopumista. Lisäksi ministeri tukee sotilaiden määrän vähentämistä noin sadalla tuhannella eli noin kolmanneksella. Ministeri Guttenberg kertoi kantansa esitellessään Saksan parlamentille viisi vaihtoehtoista mallia puolustusvoimien uudistamiseksi. Jatkossa sotilaiden määrä laskisi nykyisestä 

Suomen kutsuntalakot 1902-1905

Suomen kutsuntalakot 1902-1905

Poika Vesannon piirtämä kansi Kaarlo Nuorvalan Kagaali-kirjaan vuodelta 1939. Vuoden 1901 asevelvollisuuslaissa Suomen armeija, joka syntymästään asti (vuodesta 1878) oli ollut Venäjän tsaarin eli Suomen suuriruhtinaan alisteisuudesta toimiva kansallinen sotaväki, määrättiin sulautettavaksi venäläisiin joukko-osastoihin. Uusi asevelvollisuuslaki oli monien suomalaisten mielestä perustuslain vastainen, joten sitä alettiin