Tag: Kristinusko

Onko kärsimyksen olemassaolo todistus Jumalan olemattomuudesta?

Onko kärsimyksen olemassaolo todistus Jumalan olemattomuudesta?

Kirjoituksessani Saako Jumalaa pilkata? nostin esille ajatuksen, jonka lähteen nyt löysin. Se on esitetty, kuten arvelinkin, Juha Sihvolan kirjassa Maailmankatsomuksen uskonto, aivan sen ensimmäisellä sivulla: “Myöhäiskeskiajalla elänyt kristillinen mystikko Mestari Eckhart (1260-1327) väitti, että Jumalaa ylistetään silloinkin, kun häntä pilkataan. Hänen mielestään ihmisjärki ei voi 

Kristityt rauhan rakentajina

Kristityt rauhan rakentajina

Sunnuntaina 26.10.2014 Itä-Pasilan seurakuntakodissa osoitteessa Opastinsilta 6, Helsinki. Tilaisuus alkaa klo 13.00. Ekumeenisen vastuuviikon tapahtumassa puhujina ovat Paavalin seurakuntaneuvoston jäsen Tarja Kantola, Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri Timo Virtala Suomen Kristillisestä Rauhanliikkeestä, rauhantyön freelancer Laura Huovinen sekä Heidi Rautionma Helsingin seruakuntayhtymän oppilaitostyöstä. Kaikilla puhujilla on vahva kokemus 

Kristillistä vastarintaa

Kristillistä vastarintaa

Patrik

Ohessa Patrik Hagmanista tekemäni haastattelu, joka julkaistiin Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn Pyhä arki -julkaisussa viime kuussa.

Patrik Hagman kehottaa nousemaan vastarintaan maailman eriarvoistumista ja liikakulutusta vastaan. Aseistukseksi tähän vallankumoukseen hän kelpuuttaa vieraanvaraisuuden, kärsivällisyyden ja nöyryyden. Kiitollista kun on vaikeampi ohjailla, rohkeata ei voi pelotella eikä vieraan­varaiselta pysty varastamaan.

Kirjoittaessaan vuosituhannen vaihteessa väitöskirjaansa kristinuskon alkuaikojen askeetikoista Patrik Hagman oivalsi yhteyden tutkimuskohteensa ja tuolloin aktiivisimmillaan olleen globalisaatiokriittisen liikehdinnän välillä. Sekä antiikin askeetit että vuosituhannen vaihteen mielenosoittajat vastustivat vallitsevaa kulttuuria, ahneutta ja vastuutonta vallankäyttöä, ja vaativat tilalle uutta, reilumpaa maailmanjärjestystä ja välittämisen kulttuuria. Hagman jakoi mielenosoittajien poliittiset päämäärät, mutta innostumisen sijaan hän koki poliittista turhautuneisuutta.

– Seattlen mielenosoittajat eivät pystyneet muuttamaan kansainvälisen kaupan sääntöjä tai ihmisten kulutustottumuksia. Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset, ennätyksellisestä osallistujajoukoista huolimatta, eivät onnistuneet estämään sotaa, Hagman perustelee turhautumistaan.

Rooman valtakunnan polvilleen saaneiden alkukristittyjen inspiroimana Hagman päätti kirjoittaa kirjan erilaisesta vastarinnasta. Sellaisesta, joka lähtee liikkeelle henkilökohtaisesta muutoksesta, leviää esimerkin voimalla ja jossa vältellään sekä ahdistavaa individualismia että orjuuttavaa kollektivismia. Kristillisessä vastarinnassa päämäärät eivät pyhitä keinoja, vaan keinot ovat päämääriäkin tärkeämpiä.

Kirjassaan ‘Om kristet motstånd‘ Hagman antaa lukijoilleen monipuolisia neuvoja, joilla vastustaa kilpailun, tehokkuuden ja ahneuden kulttuuria: anna lahjoja, auta kerjäläisiä, pidä pitkiä lounastaukoja ja kutsu ihmisiä päivälliselle. Ole kiitollinen ja rakastava, mutta kriittinen. Harjoittele kärsivällisyyttä elämällä sairaiden, lasten, vammaisten ja heikkojen kanssa. Kristillisen vastarinnan tavoitteena on luoda yksilöitä ja yhteisöjä, joita ei pystytä johdattelemaan kritiikittömiksi, riittämättömyyden riivaamiksi ja identiteettiään materialismista etsiviksi kuluttajiksi. Hagmanille kristittynä olemisessa kyse on ennen kaikkea teoista.

– Kristillisen historian suuri tragedia on, että kristinusko on redusoitu opiksi sielun pelastamisesta. Ikään kuin kyse olisi vain siitä, mitä yksilölle tapahtuu kuoleman jälkeen. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin se, miten elämme tässä elämässä, miten huolehdimme toisistamme ja maapallostamme.

Perinteinen poliittinen vaikuttaminen saa kirjassa paljon kritiikkiä. Aivan kuten taloussektori kannustaa ahneuteen ja viihdeteollisuus omahyväisyyteen, Hagmanin mukaan poliittiseen järjestelmäämme suosii epärehellisyyttä ja oman edun tavoittelua. Totuutta tärkeämpää on saada äänensä kuuluville ja antaa itsestään ja ryhmästään positiivinen mielikuva. Tämä ongelma on läsnä ennen kaikkea puoluepolitiikassa, mutta jossain määrin myös kansalaisjärjestötoiminnassa.

Kristillinen Rauhanliike ja sosiaalinen vastuu -keskustelutilaisuus ma 25.11. Vantaalla

Kristillinen Rauhanliike ja sosiaalinen vastuu -keskustelutilaisuus ma 25.11. Vantaalla

Vantaan Vapaaehtoiset Valvojat – Watchdogit ja Vantaan Rauhanklubi järjestävät yhdessä keskustelutilaisuuden otsikolla Kristillinen Rauhanliike ja sosiaalinen vastuu. Alustajana Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri Timo Virtala. Aika: maanantai 25.11.2013 klo 18-21 Paikka: Silkinportti, Tikkurilantien 44 F, toinen kerros (Tikkurilan Kelan vieressä) Vapaa pääsy – kahvitarjoilu. Tervetuloa keskustelemaan! Fb-tapahtumasivut.

Jeesus, Gandhi ja väkivallattomuus

Jeesus, Gandhi ja väkivallattomuus

“Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” Miten tämä raamatunkohta tulisi ymmärtää? Miksi 

Luostarielämää

Luostarielämää

”Usko on yksinkertaista. Pitää vain seurata Jeesusta. Elää kuin Jeesus,” sanoo franciscaanimunkki Daniel Reich, 31 vuotta, ja työntää magneettiavaimen kahviautomaattiin.

Tuodessaan kahvit hän kertoo kommunistisen Jugoslavian alkuaikojen uskontovainoista. Monet papit tapettiin ja vielä useampi joutui vankilaan. Reich näkee näissä vaikeissa ajoissa jotain hyvääkin. Hänen mielestään kommunismin aikana katolinen kirkko purifioitui. Ne, jotka jatkoivat kirkon piirissä, olivat tosissaan. Heidän täytyi olla valmiita menemään uskonsa puolesta vankilaan.

Silloin kaikille oli selvää, mikä oli katolisen kirkon vihollinen. Nykyisin ”punainen lohikäärme” on sen sijaan näkymätön. ”On lakeja perheitä vastaan, abortteja, homoseksuaalisuutta ja eutanasiaa.” Samaan listaan hän lisää myös vuoden 2006 Euroviisujen voittajan. ”Lordi on saatanan musiikkia”, hän toteaa ykskantaan. ”Täysin käsittämätöntä.”

Hän kertoo osallistuneensa hiljattain konferenssiin, jossa käsiteltiin New Agea. Paikalla ollut intialainen pappi oli esittänyt videon, jossa paholainen oli ollut läsnä. ”En halua pelotella, mutta tämä on totta. Joka päivä voimme tehdä syntiä. Valitsemme, olemmeko Jeesuksen vai saatanan. Kädetön ja jalaton poikakin voi olla onnellinen. Mutta me valtamme koko ajan, vaikka meillä on kaikkea.”

Tulin vierailulle ennen kaikkea luostarin maineikkaan johtajan, Fra Ivo’n takia. Sodan aikana ja sen jälkeen hän on ollut ratkaisevassa roolissa Sarajevon uskontojen välisen vuoropuhelun ja yhteistyön ylläpitäjänä. Apotti ei kuitenkaan ollut tällä kertaa paikalla, mutta hänen avustajansa lupautui esittelemään minulle paikkoja: uusgoottilaisen, vuonna 1894 rakennetun kirkon, ja luostarin puolella luentosaleja, kirjaston, ruokalan, tietokoneluokan ja asuintiloja.

Hän kertoo, että heidän kirkkonsa on kuuluisa siitä, että tänne tulee rukoilemaan eri uskontojen edustajia ja myös agnostikkoja. Yhteisössä toimii myös noin sadan oppilaan Franciscus Assisilaisen teologiaa opettava koulu. ”Autamme [kaupungin] kaikkia opiskelijoista. Meillä on internetkahvila, joka on ilmainen kaikille.” Luostarissa elää seitsemän munkkia ja kolme nunnaa. Yksi munkeista on toimittaja, kaksi hoitaa hallintoa, yksi vastaa uskontojenvälisestä vuoropuhelusta ja yksi on johtaja. Daniel toimii johtajan apulaisena ja huolehtii myös ruuasta ja laskujen maksusta. ”Meillä on päivittäin kaksi messua ja kolme laulutilaisuutta. Sunnuntaisin meillä on viisi messua. Näiden lisäksi osallistun vapaa-ajallani tunnustusrukouksiin. Meillä ei ole seurakuntalaisia, mutta silti kirkko on joka viikko täynnä rukoilijoita.”

Luostarikunnan perustaja, 1200 -luvulla elänyt Franciscus Assisilainen, eli äärimmäisen askeettista elämää. Hänen köyhyyttä koskeva luostarisääntönsä perustui kolmeen uuden testamentin kohtaan, joissa Jeesus kehottaa kieltämään itsensä, myymään omaisuutensa ja antamaan rahansa köyhille. Mitä matkusteluun tulee, niin Franciscus otti kirjaimellisesti Jeesuksen ohjeen, jossa hän kieltää ottamasta matkalle mukaansa mitään: ”ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa.”

Oli suoranainen ihme, että sen ajan rikkain ja vaikutusvaltaisin mies, paavi, antoi näin radikaalille munkkikunnalle siunauksensa. Daniel kertoo, että ennen päätöstään Paavi näki unen, jossa Franciscus oli yksi kirkon peruspilareista, ja että tämä uni auttoi häntä tekemään Franciscuksen kannalta myönteisen päätöksen.

Franciscuksen absoluuttinen köyhyys nousee elävästi mieleeni, kun eteeni tuodaan vaatimaton kasviskeitto, mutta häipyy, kun Daniel kysyy, maistuisiko minulle alkusnapsi. Snapsin, keiton, runsaan pääruuan ja punaviinilasillisen jälkeen on jälkiruuan ja kahvin aika. Kahvia juodessamme kysyn, miksi hän ryhtyi munkiksi.

”Se johtui sodasta”, Daniel vastaa. ”Sota tuhosi paljon hyviä asioita.” Sodan syttyessä hän oli ollut 12-vuotias. Hän oli ollut hyvä koulussa ja kova pelaamaan koripalloa. Sodan jälkeen joitakin hänessä kutsui, ja hän päätti ryhtyä papiksi. ”On radikaali ajatus elää ilman perhettä. Halusin kuitenkin kokeilla. Nyt olen tyytyväinen, että Jumala kutsui minua. Jeesus auttoi minua olemaa kaikkien ihmisten kanssa.”

Munkiksi valmistuttuaan Daniel työskenteli neljä kuukautta lähellä Banja Lukaa. ”Perheet olivat siellä terveitä. Heillä oli paljon lapsia, viidestä seitsemään, ja ihmiset olivat hyviä. Sarajevossa sen sijaan katoliset ovat huonossa asemassa. Monet katoliset kodit tuhottiin sodan aikana. Ennen sotaa täällä oli yli 50 000 katolista, nyt enää 14 000. Monet nuoret perheet lähtivät, koska eivät löydä töitä. Ihmiset myös pelkäävät radikaalia islamia. Ymmärrän, että Sveitsi kielsi minareettien rakentamisen. Terrorismin pelosta.”

Kuukausia vierailuni jälkeen silmiini osuu Danielin luostarin oppilaitosta koskeva uutinen. Siinä kerrottiin, että koulun oppilaat olivat kutsuneet Sarajevon yliopiston islamin tutkimuksen laitoksen oppilaita mukaan seminaariin, jossa käsiteltiin Franciscus Assisilaisen ja persialaisen runoilijan ja teologin Maulana Jalalluddin Rumin ajattelua. Kumpikin tunnetaan ajattoman ja yleismaailmallisen rauhansanoman levittämisestä.

Uutisen ydin ei ollut yhteisessä seminaarissa vaan siinä, mitä tapahtui sen jälkeen. Kun muslimiopiskelijat olivat kiittäneet ja tehneet lähtöä iltapäivärukoukseensa, isännät olivat kertoneet heille jo valmistelleensa huoneen rukousta varten. Vieraat ottivat tarjouksen vastaan ja rukoilivat franciscaaniluostarin opetustiloissa. Rukouksen jälkeen he olivat nauttineet yhteisen aterian ja viettivät yhteisen illan keskustellen ja laulaen. Spontaanin juhlan loppuvaiheessa islaminopiskelija Amra Biljac oli tiivistänyt osallistujien tunteet sanomalla, ettei pelkkä tieto toisten uskonnosta riitä, vaan ihmisten pitää myös olla valmiita auttamaan toisiaan, uskonnollisista eroista huolimatta.

[Kirjoitus on osa loppuvuodesta julkaistavaa Sarajevon matkaopasta.]

Sarajevo 13.11.2009

Sarajevo 13.11.2009

Vasemmalta oikealle: voimistelija, professori, tohtori ja isoisä. Kolmenkymmenenkahden vuoden välein kuusi eri uskonnoissa vietettyä tarkeää juhapyhää osuvat yhden kuukauden sisälle: katolisen ja protestanttien joulu ja uusivuosi, muslimien Id al-Adha ja Hegira sekä ortodoksien viettämä juliaanisen kalenterin mukainen joulu ja uusi vuosi. Maailmassa on vain yksi 

Budapest – Sarajevo 11.11.2009, osa 3

Budapest – Sarajevo 11.11.2009, osa 3

Velid. Historiallis-maantieteellisesti Bosnia ja Hertsegovina on jakautunut kahteen alueeseen, Bosniaan ja sen lounaispuolella sijaitsevaan Hertsegovinaan. Bosnian ja Hertsegovinan raja ei ole poliittinen, etninen, identiteettinen eikä uskonnollinen. Raja on vaikeasti hahmotettava, eikä sillä ole tämän päivän Bosnia-Hertsegovinassa merkitystä. Etnisesti Bosnia Hertsegovinan väestön on jakautunut kolmeen ryhmään: 

The Magdalene Sisters

The Magdalene Sisters

trailer_01.jpg

Yllä oleva kuva on The Magdalene Sisters -elokuvan kohtauksesta, jossa aviottoman lapsen synnyttäneeltä naiselta on juuri riistetty vastasyntynyt. Syynä eivät olleet lait eivätkä asetukset, vaan sosiaalinen paine ja perheen maineen menettämisen pelko, eli syvästi uskonnollisen yhteiskunnan päälaelleen kääntyneet yritykset luoda pahuudesta, erehdyksestä ja synnistä vapaa yhteiskunta. Pahuuden vastaisen taistelun antisankareina toimivat tällä kertaa naisen vanhemmat, katolinen pappi ja synnytyssairaalan kätilö.

Vastasyntyneen lapsensa menettäminen ei ollut Patrician ainoa rangaistus, vaan hänet myös erotettiin perheestään ja suljettiin vuosiksi katolisten nunnien ylläpitämään laitokseen. Vuonna 2002 valmistunut elokuva kertoo Patrician lisäksi ja kolmesta muusta Magdalene -kotiin lähetetystä nuoresta naisesta 1960-luvun Irlannissa.

Nuoria naisia tuotiin laitokseen hyvin vaihtelevista syistä. Elokuvan päähenkilöistä toinen oli tullut serkkunsa raiskaamaksi, kolmas oli orpo ja liian innokas flirttailemaan ja neljännellä oli lievä mielenterveysongelma. Elokuva ei perustu elämänkerrallisiin tositapahtumiin, mutta materiaalina on käytetty entisten Magdalena -kotien asukkaiden kertomuksia.

Katolinen kirkko perusti Magdalene -kodit 1800-luvulla auttamaan prostituoituja pois kadulta. Laitokset oli tarkoitettu lyhytaikaiseksi hoitokodeiksi, jossa naisille annettiin mahdollisuus työskennellä esimerkiksi pesuloissa. Liike luisui kuitenkin nopeasti pois alkuperäisestä ideastaan, olostuhteet muuttuivat vankilamaisiksi ja naisia alettiin lähettämään laitokseen hyvin vaihtelevista syistä.

Pahimmissa tapauksissa laitoksessa vietetty aika tarkoitti elinkautista. Työstä ei maksettu palkkaa, sääntöjen rikkomisesta langetettiin kovia fyysisiä rangaistukia, henkinen nöyryyttäminen oli arkipäivästä ja osa asukkaista joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhteiksi. Ihmisarvoa asukkaille ei suotu edes heidän kuolemansa jälkeen, vaan Dublinin Magdalene-kodin alueelta löytyi yli sadanviisikymmentä nimeämätöntä hautaa.

Kyse ei ole mistään kaukaisesta marginaali-ilmiöstä, vaan Irlannin viimeinen Magdalena -koti suljettiin vuonna 1996. Siihen mennessä yli 30 000 naista oli käynyt läpi tuon helvetin.

Jotkut karkasivat ja kertoivat tarinansa muulle maailmalle, mutta sitäkin useampi laitostui ja julmuuksista tuli heille normaali osa elämää. Sen sijaan että olisivat halunneet ilmiantaa järjestelmän epäinhimillisenä tai muuttaa sitä sisältä käsin, he pyrkivät itse nunniksi ja jatkoivat järjestelmän ylläpitoa. Sorretuista tuli sortajia, ja koetut vääryydet laitettiin kiertämään.

Näin jälkeenpäin 60-luvun irlantilaisen yhteiskunnan epäkohtien tuomitseminen on tietysti helppoa. Vaikeampaa on nähdä oman aikakautemme ja kulttuurimme julmuudet. Nyt kun olemme päässeet irti kolonialismista, apartheidista, maaorjuudesta ja melkeinpä myös eurooppalaisista valtioiden välisistä sodista, onko meille jäänyt enää mitään, mistä tulevat sukupolvet tulevat meidät tuomitsemaan?

Kysyessäni tämän kysymyksen oppilailtani saan yleensä vastaukseksi seuraavanlaisen listan: rikkaiden ja köyhien maiden välinen elintasokuilu (joka päivä kuolee 25 000 lasta parannettavissa olevien sairauksen ja olosuhteiden takia), ilmastonmuutoksen aiheuttaminen, aseiden valmistaminen ja myyminen, eläinten huono kohtelu ja yli päätään eläinten tappaminen ruuaksi.

Keskustelua ja parannettavaa siis riittää meilläkin.

splash.jpg

Kirkon kiväärit

Kirkon kiväärit

Vuorisaarna tanskalaisen Carl Bloch’in kuvaamana vuodelta 1890. “Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin poski. Jos joku vie 

Francesco ja Francesca

Francesco ja Francesca

Franciscus Bangkokissa. Francesco ja Francesca tulivat elämääni suunnilleen samoihin aikoihin. Ensinmainitulla tarkoitan Franciscus Assisilaista, jonka elämästä kertovan romaanin sain juuri luetuksi. Kyse on katolisten pyhimykseksi julistaneesta munkista, joka eli yltäkylläisen, tuhlaavaisen ja nautinnontäyteisen nuoruuden vaatemeklarin poikana Assisissa viime vuosituhannen alussa. Vakavan sairauden järkyttämänä hän tajusi 

Paavi ja kondomit

Paavi ja kondomit


Johannes Paavali II:n patsas Madridissa. Kuva: Greg O’Beirne.

(Julkaistu Puoli Kaupunkia –lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 3.2.2005)

Espanjan katolisen kirkon soutaminen ja huopaaminen kondomikannanotoissaan herätti välittömästi mielipiteenvaihtoa tsättipiirissäni. “En jaksa uskoa, että kondomikiellolle on mitään raamatullisia perusteita,” pohti Juha.”Edes katolisen kirkon ei pitäisi olla niin sokea ja vanhanaikainen, että se luulee ihmisten ihan oikeasti tekevän niin kuin se suosittelee,” päätteli hän, ja lopetti kannanottonsa raamatunväännelmään: “menkää ja täyttäkää maa, mutta harjoitelkaa ensin kumin kanssa.”

Minusta keskustelu oli väärillä raiteilla. Eihän katolinen kirkko kondomeja ensisijaisesti vastusta, vaan vapaata seksiä.

Mitä kysymyksen raamatullisiin perusteisiin tulee, niin mielestäni on vähän outoa että me – Raamattua joskus selailleet agnostikot – jatkuvasti piikittelemme katolista kirkkoa sen raamatuntulkinnoista. Miksi he eivät saa tulkita omaa pyhää kirjaansa juuri niin kuin itse haluavat? Tai tässä tapauksessa: miksi heillä ei saisi olla kannanottoja, jotka eivät ole peräisin Raamatusta?

Tietysti on eri asia, jos tämä heidän raamatuntulkintansa vahingoittaa toisia. Tappaa miljoonia ihmisiä aidsiin. Tapahtuuko näin?

Ei. He eivät kuole noudattaessaan katolisen kirkon ohjeita, vaan he kuolevat, koska eivät noudata näitä ohjeita.

Asiaa on helpompi ymmärtää, jos otetaan esimerkki, jota ei häiritse meidän ja katolisen kirkon erilainen moraalikäsitys vapaan seksin suhteen: isä kieltää poikaansa ajamasta mopolla, koska ulkona on niin liukasta. Poika inttää, mutta isä on ehdoton. Hän takavarikoi pojan kypärän. Poikaa se ei estä, vaan hän lähtee salaa ajamaan siitä huolimatta. Hän liukastuu ja lyö päänsä. Äiti tulee kotiin ja syyttää isää siitä, että tämä aiheutti onnettomuuden. Aiheuttiko?

Entä tuo toinen kysymys: luuleeko katolinen kirkko tosissaan ihmisten noudattavan heidän neuvojaan?

Ehkäpä he eivät luule, mutta ehkäpä he tosissaan niin toivovat. Mielestäni ei ole mitään vikaa siinä, että antaa korkeita moraalisia ohjeita.

Juuri niissä piileekin Vuorisaarnan kauneus. Jeesus kehottaa niin ylevään toimintaan, ettei kukaan sellaiseen ikinä pysty. Näin jaloimmallakin ihmisellä riittää aina parannettavaa ja elämän tarkoitusta. Älkää stressatko, vaan olkaa kuin taivaan linnut. Rakastakaa vihamiehiänne. Sitten oma suosikkini: “jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois”.

Voiko se sen selvemmin sanoa, että jos pettää, niin itku ja hammasten kiristyshän siitä tulee.

Mutta entä onko vapaan seksin vastustamisessa kyse korkeasta moraalisesta ohjeesta, vai vanhojen konservatiivinen jorinoista?

Uskon, että on tiettyjä asioita, jotka ovat kaikille ihmisille pahasta. Kiduttaminen, raiskaaminen, tappaminen, alistaminen ja nälkiinnyttäminen, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Mutta on myös asioita, joiden suhteen olen relativisti. Tuoko raha onnea? Onko country hyvää musiikkia? Onko seksuaalinen vapaus ihmisille pahasta? Väheneekö ihmisen onni, jos hän jättää seksin avioliiton sisäiseksi asiaksi?

Moni meistä on vakuuttunut, että vapaa seksi on parantanut elämänlaatuamme. Jonkun seksuaalisesti hiukan aktiivisemman näkökulmasta me taas olemme sekä saamattomia että onnettomia: käytämme hyväksemme vain murto-osan niistä tilaisuuksista, jolloin voisimme päätyä toistemme kanssa sänkyyn ja nauttia elämästä täysillä.

Sellonsoitolle, filosofialle tai perhe-elämälleen omistautunut saattaa puolestaan sääliä tuota seksihurjastelijaa: “Ihmisparallahan on vakava riippuvuusongelma. Hän missaa elämässään kaiken aidosti hyvän ja ylevän, kun juoksee yhden primitiivisen vietin perässä kuin kiimainen koira.”


N. C. Kierkegaardin piirrustus Søren Kierkegaardista noin vuonna 1840.

Vapaa seksi ei mielestäni kuulu niihin asioihin, jotka ovat ihmisille aina ja välttämättä hyvästä tai pahasta. Se on suhteellista. Se mikä minulle on rentouttavaa huvia, oli tanskalaiselle filosofi Kierkegaardille mielenterveyttä järkyttänyt kuolemansynti. Gandhi jätti sen kokonaan tekemättä, koska hänen mielestään se olisi vienyt energiaa ja aikaa elämän todelliselta tarkoitukselta, ihmisyhteisön hyväksi työskentelyltä.

Paavin syyllistämistä loogisempi argumentti olisi, että liberaalien paasaus seksuaalisesta vapaudesta levittää aidsia. Mutta sekään ei ole riittävän looginen, sillä puheet eivät levitä aidsia. Seksi ilman kondomia levittää aidsia.

Älkää harrastako seksiä avioliiton ulkopuolella, sanoo Paavi. Käyttäkää kondomeja, sanovat liberaalit. Mitä tekevät ihmiset? Harrastavat seksiä ilman kondomeja avioliiton ulkopuolella.