Tag Archives: Elokuvat

Aiemmin tässä blogissa olen kirjoittanut suosikkielokuvastani Barakasta. Vuonna 2011 ilmestyi samojen tekijöiden Samsara. Nautitaan, katsotaan, ihmetellään, inspiroidutaan.

Sain kunnian olla mukana Loviisan Seurakuntien Kino Marilynissa järjestämässä Mandela – Pitkä tie vapauteen -elokuvaesityksessä ja sen jälkeisessä keskustelutilaisuudessa. Elokuva perustui vapaustaistelijan, Etelä-Afrikan presidentin ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Nelson Mandelan (1918-1913) samannimiseen omaelämänkertaan. Kyseessä on kehityskertomus, jossa Mandela kasvaa pojasta mieheksi, väkivallattomuuteen luottavasta juristista muutoksen hitauteen turhautuvaksi sabotööriksi, ja edelleen 27-vuoden eli 10 000 vuorokauden vankeustuomion karaisemaksi, anteeksiannon ja sovinnon nimiin vannovaksi valtiojohtajaksi. Kyseessä ei ole pyhimystarina, vaan Mandela esitetään virheineen ja puutteineen. Elokuvan uskottavuutta lisää, ettei muitakaan osapuolta – Winnie Mandelaa, tummaihoista enemmistöä ja valkoihoista eliittiä – kuvata täydellisen […]

Jos otsikkoon olisi mahtunut, olisin lisännyt siihen vielä kuntoilun ja yhteenkuuluvaisuuden. Kenties jopa perheyhteyden, niin intensiivinen rakkaussuhde Mystic Ball -dokumenttielokuvan tekijä Greg Hamiltonilla on burmalaiseen chinlone -urheiluun. Vai pitäisikö sitä kutsua tanssiksi, meditaatioksi, kuntoiluksi… en tiedä. Tylysti sanottuna kyse on pallon potkimisesta ringissä. Pompotellaan palloa jaloilla ja päällä, yritetään pitää se ilmassa yksin, kaksin tai ryhmässä. Hamilton saa sen kuintenkin kuulostamaan joltain elämää suuremmalta. “The spirit of give and take that breeds happiness is the foundation on which the game of chinlone rests.”, kerrotaan elokuvan alkusanoissa. Joukkueversiossa on kuusi pelaajaa, […]

Suosittelen kirjoittamaan YouTuben hakuun “short movie”. Toisin kuin pari vuotta sitten, jolloin viimeksi kokeilin, siellä on nykyään suuri määrä korkealaatuisia lyhytelokuvia. Yksi eilen katsomistani oli ohessa oleva Ahmed Imamovic’in vuonna 1994 ohjaama 10 MINUTA, joka voitti parhaan eurooppalaisen lyhytelokuvan tittelin vuonna 2002. Myös Our Time Is Up oli loistava, kuten myös My Name Is Lisa. Taidan jättää kertomatta, mistä nämä elokuvat kertovat. Lyhytelokuvien suola kun on niiden arvoituksellisuus.

(Julkaistu Pax-lehdessä) Katsottuani läpi tähtien sodat, tarut sormusten herrasta ja ensimmäisen kronikan Narniasta aloin yhtäkkiä, kesken viimeksimainitun, voida pahoin. Kohtauksessa, jossa joulupukki jakoi aseita lapsille päässäni alkoi jyskyttää mieletön salaliittoteoria: tämähän on lapsille suunnattua sotapropagandaa. En päässyt ajatuksesta eroon koko elokuvan aikana. Teinipoika julistettiin prinssiksi hänen päästyä ylitse lapsellisesta vaistostaan olla tappamatta. Sodan alettua hän ratsasti suuren armeijan kärjessä miekka ojossa kohti vihollista – tahraamatta kuitenkaan kilpeään vereen ja saamatta joukkomurhaajan mainetta. Paha voitettiin, mutta sitä, miten vihollisen sympaattisista jättiläisistä päästiin eroon, ei näytetty. Tappioitakin koettiin, mutta sodan voittaneiden kuolonuhrit […]