Tag: Altruismi

Elämän tarkoitus

Elämän tarkoitus

Tulevan torstain Kertomuksia rohkeudesta -ohjelmasarjassa teemaksi nostetaan elämän tarkoitus. Voiko arvoja laittaa järjestykseen? Onko olemassa yksi arvo ylitse muiden, itseisarvo, jolle muut arvot ovat alisteisia, eli välinearvoja? Mitä on onnellisuus, miten sitä voi mitata, miten se saavutetaan? Onko sen saavuttaminen kiinni olosuhteista vai asenteesta? Näiden 

Aidosti kiltti

Aidosti kiltti

Stefan Einhorn Omistettuaan elämänsä ihmisyyden ongelmalle englantilainen filosofi ja kirjailija Aldous Huxley joutui hiukan nolona tunnustamaan, ettei hänellä ollut antaa muuta elämänohjetta ihmiskunnalle kuin että “yrittäkää olla vähän kiltimpiä.” Ruotsalainen syöpälääkäri Stefan Einhorn on kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä Aidosti kiltti. Kirjan yksi pääteemoista on sen 

Evoluutiosta ja epäitsekkyydestä

Evoluutiosta ja epäitsekkyydestä

charles_216px.jpg
Oma näkemykseni Charles Darwinista.

Aivan liian usein ajatellaan altruismin ja pasifismin, käytännössä esimerkiksi militarismin (ns. maanpuolustustahdon) hillitsemisen ja kehitysmaiden auttamisen, olevan “muiden” etujen ajamista “meidän” etujen kustannuksella. Ei nähdä sitä itsestäänselvyyttä, että eri maiden ja kulttuurien ihmiset kuuluvat yhteen kuin oksat samaan puuhun. Kehitysmaiden riisto on veljeltä varastamista ja sotiminen on omaan jalkaan ampumista.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, kansallisuusaatteen suurin saavutus on ollut maamme eri ryhmien eripuraisuuksien vähentyminen. Hyvinvointivaltio saatiin rakennettua, kun eri ryhmittyvät alkoivat työskennellä yhteisen päämäärän hyväksi.

En näe mitään syytä, miksi emme tekisi kaikkemme saavuttaaksemme samanlaisen yhteenkuuluvaisuudentunteen myös globaalisti. Globaali etiikka on meidän kaikkien etu, katsoi asiaa sitten uskonnollisesta, filosofisesta tai biologisesta näkökulmasta.

Viimeksimainittua näkökulmaa valotti tietokirjailija Osmo Tammisalo torstain 24.5.07 Helsingin Sanomien yleisönosastolla. Kirjoituksensa aluksi hän kiisti sen yleisen virhepäätelmän, että evoluutioteoria olisi jotenkin ristiriidassa uhrautuvan avuliaisuuden kanssa. Hän huomautti päinvastoin, että altruismin selittäminen on yksi evoluutiobiologian suuria saavutuksia.

Vaikka geenit ovat rakentuneet niin, että ne pyrkivät “itsekkäästi” kopioitumaan, se ei tee geenejä kantavasta yksilöstä itsekkäitä.

Päinvastoin, yhteistyö ja avuliaisuus ovat evoluutioympäristössä olleet erinomaisia strategioita omien geenien levittämiseen.

Tuloksena on syntynyt lukuisia yhteistyötä ja vastavuoroisuutta ylläpitäviä tunteita: kiitollisuutta, häpeää ja moraalista suuttumusta.

Varsinkaan se, miksi jotkut saarnaavat pyyteettömän avuliaisuuden puolesta, ei evoluutioteorian valossa ole absurdia. Moraalisaarnojen sisältöhän voidaan suoraan ennustaa evoluutioteorian perusteella: sopivissa tilanteissa yksilön on kannattanut vaatia muilta entistä suurempaa uhrautumista.

Toinen yleinen virhepäätelmä on olettaa, että geenit eivät vaikuttaisi ihmisen käyttäytymiseen sen takia, että ihmiset verrattain usein tekevät sellaista, mikä ei auta heidän geeniensä leviämistä, esimerkiksi pitäytyvät selibaatissa.

Tässä virhepäätelmässä sekoittuvat geenien “itsekäs” tapa kopioitua ja ihmisyksilöiden pyrkimys levittää geenejään. Näistä edellinen on olemassa, jälkimmäinen ei.

Geenien ei siis ole tarvinnut tuottaa yksilöille tietoista halua levittää geenejä: siihen on riittänyt esimerkiksi halu seksuaaliseen kanssakäymiseen ja uhrautuva kiintymys jälkeläisiin.

Jos seksuaalikäyttäytymisen takana oleva välitön motiivi olisi geenien levittäminen, miehet maksaisivat saadakseen tehdä lahjoituksia spermapankkiin, eivät suinkaan nähdäkseen strippareita.

Lisäys: Sanakirjan mukaan altruismi tarkoittaa epäitsekkyyttä, pyyteettömyyttä ja lähimmäisenrakkautta. Sen vastakohta on egoismi eli itsekkyys. Kirjoituksen alussa annan ymmärtää, että maapallolla eri maat ja kansat ovat niin riippuvaisia toisistaan, ettei pyyteettöminkään auttaminen voi olla auttamatta myös auttajaa itseään. Onko kyseessä siis paradoksi? Pitäisikö tässä yhteydessä mieluummin puhua “vain” auttamisesta, välittämisestä ja rakkaudesta?