8.9.2008
Baraka (1992)
Kaikessa yksinkertaisuudessaan: maailman paras elokuva. Inspiroiva, kaunis, järkyttävä, koskettava ja puhutteleva. Harvinainen siinä mielessä, ettei siinä ole juonta eikä puhetta. Vain kuvaa, ääntä ja musiikkia. Juonen ja puheen puuttuminen jättää katsojalle mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin. Barakaan pidetään usein kannanottona länsimaisen kehityksen eli ns. modernisaation ongelmiin, mutta yhtä lailla katsoja voi pitää keskitysleirejä, sotia, saastumista ja rikkaiden ja köyhien välistä kuilua ensisijaisesti kehityksen puutteesta johtuvana ongelmana. Eri kulttuurien uskonnollisia rituaaleja kuvataan henkesalpaavasti, mutta onko kyse järjettömästä ajan, energian ja resurssien tuhlauksesta, vai onko hiljentyminen ja nöyryys suuren mysteerin edessä päin vastoin arvokkainta […]