Rohkeutta YK:n kehittämiseen

Rohkeutta YK:n kehittämiseen

Joitakin vuosia sitten Loviisan Rauhanfoorumissa pitämässä puheenvuorossaan nyt jo edesmennyt rauhanaktivisti, professori, sotaveteraani ja aatelismies Göran von Bondsdorff muistutti meitä nuorempia siitä, kuinka monessa asiassa ja radikaalistikin kansainvälinen politiikkaa on hänen elinaikanaan muuttunut paremmaksi. Professorin mukaan valtioiden väliset sodat ovat vähentyneet ja kansainvälinen oikeus on 

Nelson Mandelan vapaus

Nelson Mandelan vapaus

Sain kunnian olla mukana Loviisan Seurakuntien Kino Marilynissa järjestämässä Mandela – Pitkä tie vapauteen -elokuvaesityksessä ja sen jälkeisessä keskustelutilaisuudessa. Elokuva perustui vapaustaistelijan, Etelä-Afrikan presidentin ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Nelson Mandelan (1918-1913) samannimiseen omaelämänkertaan. Kyseessä on kehityskertomus, jossa Mandela kasvaa pojasta mieheksi, väkivallattomuuteen luottavasta juristista muutoksen 

Maailman parantamisesta

Maailman parantamisesta

Pukaron seuraintalon viereisellä kalliolla seisova vanha palohälytyssireeni pärähti viime lauantaina ulvomaan. Hätäisimmät seuraintalon juhlavieraista ehtivät jo ajatella tulipaloa, vaarallisia kemikaaleja kuljettavan rekan kaatumista tai ydinvoimalaonnettomuutta, ennen kuin teko paljastui lasten kepposeksi. Nuhteluiden ja katuvan anteeksipyynnön jälkeen pääsimme jatkamaan juhlia. Sisällä seuraintalossa tuli puheiden aika. Syntymäpäiväsankari 

Kohti hyvyyttä

Kohti hyvyyttä

(Julkaistu Puoli Kaupunkia –lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 17.2.2005) Vuorisaarna on ylilyönti. Veljeään hulluksi haukkuva joutuu helvettiin. Viettelevä silmä pitää repiä pois. Vannoa ei saa ollenkaan, eikä tuomita. Pahalle ei saa tehdä vastarintaa, vaan pyytävälle pitää antaa, vihollista rakastaa ja vainoojien puolesta rukoilla. Aarteita ei saa 

Voiton eväät

Voiton eväät

Varapresidenttiehdokas John Edvards Beckleyssä elokuussa 2004. (Julkaistu Puoli Kaupunkia -lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 11.11.2004) Vaalitaistelun ollessa kuumimmillaan vierailin länsivirginialaisessa pikkukaupungissa nimeltä Beckley. Sen keskusta oli autioitunut ihmisten, elokuvateattereiden, maitokauppojen ja apteekkien muutettua lähiöihin. Vain kirjasto ja muutama lakitoimisto olivat jääneet jykevän kaupungintalon seuraksi keskustaan. Uskoin