New_York_063.JPG
Yk:n pääkonttori New Yorkissa 2006.

Vastauksena edellisen artikkelin kommenttiin:

On totta, että Suomen rajojen yksipuolinen aukaiseminen aiheuttaisi huimia kustannuksia veronmaksajille. Jos koko maailman rajat sen sijaan poistettaisiin kertaheitolla, Suomeen tuskin olisi montaakaan tulijaa. Lontoo, New York ja Pariisi sen sijaan olisivat pulassa.

On olemassa täysin vapaata liikkuvuutta ajavia tahoja, heidän keskustelua voi käydä lukemassa esimerkiksi osoitteessa osoitteesta www.vapaaliikkuvuus.net.

Eu:n sisällä on vapaa liikkuvuus, ja Suomen osalta se on toiminut ilman suurempia ongelmia jo yli kolmetoista vuotta. Tämä lienee osoituksena siitä, ettei Suomi nyt niin kauhean haluttu paikka ole. Yhtenä argumenttina Eu:ta vastaanhan oli, että saksalaiset tulevat ja ostavat meidän rantatontit. Eipä ole heitä näkynyt.

Myöskään köyhimmistä Eu-maista ei ole tänne tullut ryntäystä. Kirjassaan Vauraus ja aika Osmo Soininvaara käyttää tätä yhtenä todisteena sen puolesta, ettei elintason nousu tietyn rajan jälkeen enää tee elämästä onnellisempaa.

On ilmeistä, että kansakunnan nouseminen köyhyydestä riittävälle tulotasolle parantaa hyvä elämän edellytyksiä. Tietyn tason yläpuolella kansakunnan vauraudella ei näytä enää olevan merkittävää vaikutusta. Massoittain ihmisiä pyrkii köyhästä Afrikasta henkensä kaupalla Eurooppaan, mutta Kreikasta ei muuta rikkaampaan Suomeen juuri kukaan, vaikka kreikkalaiset saisivat tulla Suomeen vapaasti.

Useissa tutkimuksissa on päädytty melko yhtäpitävästi siihen, että Euroopassa tuo saturaatiotaso saavutettiin joskus vuoden 1970 tienoilla – Suomessa ehkä vähän myöhemmin. Sen jälkeen elintason nousu ei ole tehnyt elämästä sanottavasti parempaa – itse asiassa onnellisuuskyselyjen mukaan viime aikojen elintason nousu on ollut onnellisuutta ajatellen täysin hyödytöntä.

Tämä on yksi keskeisimmistä syitä siihen, miksi kannatan maahanmuuton nykyistä laajempaa sallimista ja rajujakin toimenpiteitä globaalien rakenteiden muuttamiseksi oikeudenmukaisemmiksi, myös meidän elintasomme kustannuksella.

Kärjistäen: meillä elintason nousu menee roinaan ja elämyksiin, samaan aikaan kuin köyhissä maissa elintason nousu pelastaisi ihmishenkiä ja vähentäisi syntyvyyttä.

Mutta vastatakseni kysymykseen, onko olemassa syitä, miksi ihmisten liikkuvuutta tulisi myös rajoittaa vastaan, että totta kai on, vaikka kuinka paljon.

Ensimmäisenä tulee mieleen tiettyjen suurkaupunkien täyttyminen ja slummiutuminen. Tarkoitan nyt lähinnä sellaisia kaupunkeja, joissa asuu enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Täältä löytyy lista väkiluvuiltaan maailman suurimmista kaupungeista. Ihmisten kieltäminen muuttamasta tällaisiin kaupunkeihin olisi paljon ymmärrettävämpää, kuin vaikka tänne Porlammille.

Seuraavaksi tulee mieleen mainitsemasi asia, kuinka väestön laajamittaisiin vapaaehtoisiinkin siirtymisiin liittyy suuria tragedioita. Esimerkiksi käy vaikka Romaniasta Suomeen tulleet kerjäläiset. Yle Radio ykkösellä tammikuun lopussa tuli ohjelma, jossa tätä asiaa käsiteltiin ennakkoluulottomasti monelta eri kantilta. Ohjelma on kuultavissa osoitteessa Ylen Areenalla.

Matkustusrajoituksia tehokkaammin tällainen maahanmuutto estetään Romanian taloudellista tilannetta ja sikäläisten vähemmistöjen oloja ja oikeuksia parantamalla. Kyseessä on realistisen kokoinen haaste Eu:lle.

Etelä-Euroopan valtiot ovat nousseet köyhyydestä paljolti Eu:n sisäisten tulonsiirtojen ansiosta. Uskon, että sama tulee onnistumaan myös Itä-Euroopan köyhimpien maiden suhteen.

Sitten “sopeutumisvaikeudet”, kuten Malmön ja Pariisin mellakat. Ovatko ne seurausta liian avomielisestä maahanmuuttopolitiikasta, huonoista työllistämismahdollisuuksista, köyhyydestä vai paikallisten nuivasta suhtautumisesta? Epäilemättä syitä on monia. Yksi johtopäätös niistä on, että Suomen ei tule toistaa Ranskan ja Ruotsin virheitä ja päästää maahansa niin paljon maahanmuuttajia.

Toinen, päinvastainen johtopäätös Suomen suhteen voisi olla, että Euroopan maahanmuutto on liiaksi keskittynyt muutamiin valtioihin, ja Suomi ei ole tehnyt osuuttaan.

Mutta vastaukseni ytimeen mennäkseni: vaikka koen argumentit maailman rajojen totaalisesta poistamisesta mielenkiintoiseksi ja tarpeelliseksi, totta kai ymmärrän myös argumentteja ihmisten liikkuvuuden rajoittamisesta.

Tärkeintä olisi kuitenkin tunnustaa tämänkin ongelman taustalla oleva keskeisin syy: maailman varallisuuden epätasainen jakautuminen.

Ohessa Michiganin yliopiston professori Mark Newmanin laatimat kaksi maailmankarttaa. Ensimmäisenä maat ovat suhteutettuna väkiluvun mukaan, seuraavassa bruttokansantuotteen mukaan. Kuvia klikkaamalla näet suuremmat versiot.

Väestö
world_population.png

Bruttokansantuote
world_bnp.png