Rauhacast: Autonomisten aseiden kielto tarvitsee myös Suomen tuen

Rauhacast: Autonomisten aseiden kielto tarvitsee myös Suomen tuen

Toisin kuin kuuluisa sanonta väittää, sodassa ja rakkaudessa kaikki ei ole sallittua. Sodallakin on sääntönsä, tarkastelipa asiaa sitten juridisesti tai moraalisesti, korosti haastateltavani, Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino Rauhacastin autonomisia asejärjestelmiä käsittelevässä jaksossa.

“Monelle ehkä ei ole tuttua se, että Punaisen Ristin yksi keskeisimpiä tehtäviä on olla mukana kehittämässä kansainvälisiä sodan oikeussääntöjä, joita monesti kutsutaan humanitaariseksi oikeudeksi. Ne eivät liity pelkästään ihmisten auttamiseen sodan keskellä, vaan myös siihen, miten taistelijat saavat toisiaan tappaa ja muun muassa niihin sääntöihin, jotka säätelevät aseita ja niiden käyttöä”, Leino kertoi.

Leino ja hänen edustamansa järjestö ovat vakuuttuneita, että humanitaarinen oikeus on jo vuosikymmeniä toteuttanut tarkoitustaan, eli suojellut siviilejä, sodissa haavoittuneita ja sotavankeja, kuten myös karsinut sodan keinovalikoimasta pois kaikkein epäinhimillisempiä keinoja ja aseita.

Humanitaarisen oikeuden lähtökohta on, että sotia on olemassa ja kansainvälisen oikeuden tehtävänä on rajata niiden aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä mahdollisimman pieneksi.

Autonomiset asejärjestelmät tuovat uusia haasteita

Leinon mukaan voimassa olevat sodankäynnin säännöt säätelevät periaatteessa riittävän tarkkaan sotatilannetta. Jos niitä noudatettaisiin, yksittäisten aselajien tai asejärjestelmien kielloista ei tarvitsisi neuvotella.

Mutta tiettyjen aseiden kohdalla on käynyt niin, että yrityksistä huolimatta niiden käyttö kerta toisensa jälkeen on johtanut sodan oikeussääntöjen loukkaamiseen. Leinon mukaan rypäleaseet ovat tästä hyvä esimerkki. “Kun näitä aseita ei käytännössä pystytä käyttämään sodan oikeussääntöjen mukaisesti, on katsottu tarpeelliseksi kieltää ne.”

Rypäleaseiden lisäksi kemialliset, biologiset ja ydinaseet ovat kiellettyjä erillisellä sopimuksella, kuten myös henkilömiinat. Aselajien kieltosopimukset eivät ole onnistuneet tuhoamaan näitä aseita maailmasta, mutta rajoittamaan niiden valmistamista, markkinointia, myyntiä ja käyttöä merkittävästi. Ydinaseiden kieltosopimus, jota ydinasevallat eivät ole allekirjoittaneet, astui voimaan tänä vuonna. Sen vaikutusta lienee turhan aikaista arvioida.

Autonomiset asejärjestelmät tuovat Jani Leinon mukaan aivan uudenlaisia haasteita humanitaariselle oikeudelle. “Siinä on potentiaali siihen, että ihminen otetaan kokonaan pois päätöksenteosta. Tämä on täysin uusi elementti. […] Siksi humanitaarisesta, juridisesta ja eettisestä näkökulmasta katsottuna katsotaan uusi sopimus tarpeelliseksi.”

Punainen Risti tukee autonomiset aseet kieltävää sopimusta

Toukokuussa 2021 Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC on tarkentanut kantaansa autonomisten aseiden kieltosopimukseen. “Autonomisia aseita varten nyt tarvitaan selkeästi uusia oikeudellisesti sitovia sääntöjä. Käytännössä peräänkuulutetaan uuden sopimuksen perään,” tiivistää Leino.

Punainen Ristin tavoittena on sopimus, joka kieltäisi arvaamattomasti toimivat järjestelmät, eli sellaiset asejärjestelmät, joiden käytön vaikutuksia ei voida riittävästi ymmärtää, ennustaa ja selittää. Toinen elementti ICRC:n vaatimuksessa on, että autonomisia aseita ei tulisi saada suunnitella eikä valmistaa ihmisiä vastaan käytettäväksi.

Kolmanneksi ICRC vaatii, että siviilien ja siviilikohteiden suojelemiseksi, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamiseksi ja ihmiskunnan turvaamiseksi on riittävä ihmiskontrolli säilytettävä kaikissa asejärjestelmissä.

Suomen hallituksen kanta

Suomen hallituksen suhtautuminen autonomiset asejärjestelmät kieltävään sopimukseen on hyvin samanlainen kuin ydinaseiden kieltosopimukseenkin. Itse asiaa tuetaan, mutta erillistä sopimusta siitä vaadita, koska sitä ei pidetä poliittisesti realistisena.

Ulkoministeri Pekka Haavisto linjasi kesäkuussa 2021 eduskunnassa, että “Päätöksen tappavan voiman käytöstä tulee säilyä aina ihmisellä eikä täysin autonomisia, kokonaan ihmisen ohjauksen ulottumattomissa olevia asejärjestelmiä tule kehittää.” Kuitenkin itse sopimuksesta Haavisto sanoi seuraavasti: “Autonomiset asejärjestelmät yksiselitteisesti kieltävä sopimus ei nykyisessä tilanteessa ole realistinen tavoite. Ainoastaan yksi EU-maa on ilmoittanut kannattavansa tällaista sopimusta.”

Haaviston vastaus antaa aiheen kysyä, olivatko aikaisemmatkaan asejärjestelmien kieltosopimukset poliittisesti realistisia silloin kun niitä pantiin alulle. Realistisuus lisääntyi sitä mukaan kun ne saivat varteenotettavia tukijoita. Autonomisten aseiden suhteen ICRC on nyt oman askeleensa ottanut.

Seuraavaksi katseet kääntyvät Euroopan Unioniin. Mikä maa voisi olla Itävallan lisäksi se unionin toinen edistyksellinen valtio, joka lähtee tukemaan autonomisten aseiden kieltosopimusta?

Timo Virtala 
Kirjoittaja on sosiologi ja siviilipalveluskeskuksen luennoitsijavieras. Virtala on kirjoittanut kirjat Sarajevon ympäristö (Savukeidas 2013) ja Väkivallattomuuden voima – kertomuksia rohkeudesta (Umpihanki 2020). 



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.