Kiinalaista konsensushenkeä Loviisassa

Itä-Uudenmaan Paasikiviseuran ja Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan järjestämä Kiinan suurlähettiläs Ma Keqing’in maanantainen loviisanvierailu sujui leppoisissa ja kohteliaissa merkeissä.

Ma Keqingin avauspuheenvuoro oli kattava, selkeä ja rohkea. Siinä käytiin läpi maanjäristyksen tilanne, tulevat kesäolympialaiset, Kiinan hurja taloskasvu, poliittinen muutos, Kiinan ulkopolitiikka ja suhteet Suomen valtion kanssa. Isännän pyynnöstä Kiinan afrikanpolitiikka käsiteltiin vielä erikseen.

Numeroina ilmaistuna Kiinan toukokuussa tapahtunut historian suurin luonnonkatastrofi on karua kuultavaa: ainakin 70 000 kuollutta ja yli viisi miljoonaa koditonta. Luonnonkatastrofi on kuitenkin saanut aikaiseksi jotain hyvääkin, huomautti Ma Keqing. Viranomaisten toiminta osoittautui nopeaksi ja tehokkaaksi, ihmisten solidaarisuus ja auttamishalukkuus niin Kiinassa kuin ulkomaillakin on osoitus ihmisen hyvyydestä.

Olympialaisten järjestäminen ensimmäistä kertaa kehitysmaassa on suurlähettilään mielestä hyväksi sekä Kiinalle että koko maailmalle. Metrolinjoja on laajennettu, lentokentän terminaali rakennettu uudelleen, ilmanlaadun ja ympäristön parantamiseksi on aloitettu satoja projekteja, mm. vanhoja autoja poistettu liikenteestä ja julkisen liikenteen kustannuksia on alennettu. Kansainvälisen kanssakäymisen lisääntymisen seuraukset tulevat olemaan kauaskantoisia Kiinan avautumista silmälläpitäen.

Kiinan hurjan talouskasvun suhteen suurlähettiläs muistutti, että sen historia juontaa juurensa 30 vuoden päähän. Siinä ajassa talosu on viisinkertaistunut ja kasvu näyttää yhä jatkuvan noin 10% vuosivauhdilla. Kasvu on nostanut yli 200 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan yläpuolelle. Toisaalta kehitys on ollut hyvin epätasaista, etelärannikko ja kaupungit vaurastuvat mutta maaseutu köyhtyy, mikä tuo eteen suuria haasteita.

Ma Kequing puhui paljon kestävästä kehityksestä ja vakuutti Kiinan olevan mukana kansainvälisissä talkoissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ennen siirtymistään Tiibet-kysymykseen hän pahoitteli, että poliittiset uudistukset ovat jääneet talouskasvun ja ihmisoikeusdebatin varjoon. Tiibet on kuulunut Kiinalle viimeiset 700 vuotta, valisti suurlähettiläs, mutta korosti kuitenkin alueen elinolosuhteiden hurjaa parantumista nimen omaan viimeisen 49 vuoden autonomisena aikana. Tuona aikana alueen lukutaitoprosentti on kohonnout viidestä 98%:iin.

Suurelta kuulostavan luvun todenperäisyyttä on vaikea tarkistaa, koska internetistä löytyvät lukutaitoprosenttitaulukot käsittelevät yleensä itsenäisiä valtioita. Ero ainoaan netistä löytämääni tilastoon on hurja: Brittiläisen avustusjäjestö Rokpa:n mukaan naisten lukutaitoprosentti on tiibetiläisillä alueilla 13 ja miesten 38.

Ma Kequing päätti Tiibet-katsauksen toteamalla, että Kiina on harjoittanut Tiibetissä oikeudenmukaista ja hyvin viisasta politiikkaa.

Afrikassa Kiina on vaalinut hyviä ulkopoliittisia suhteita jo viidenkymmenen vuoden ajan. Viime vuosina taloudellinen ulottuvuus on tullut vahvemmin esille. Ma Kequing puhui usein win-win -tilanteesta ja totesi myös Kiinan Afrikan -politiikan tähtäävän tähän, molemminpuoliseen hyötyyn ja siihen, että Afrikan valtiot saataisiin seisomaan omilla jaloillaan.

Kauppias Ürümqissa.

Ma Kequing piikitteli hienovaraisesti länsimaita korostamalla, ettei Kiina ei aseta poliittisia ehtoja kanssakäymiselleen. Kiina ei vaadi partnereitaan omaksumaan kiinalaisia arvoja.

Hän ei ymmärrä, miten Kiinaa voidaan syyttää Sudanin hallituksen ihmisoikeusloukkauksista ja nauratti yleisöä päivittelemällä, että heti kun Kiina aktivoituu Afrikassa, sen odotetaan ratkaisevan mantereen kaikki ongelmat. Hän jätti kuitenkin mainitsematta, että (mm. BBC:n artikkelin mukaan) Kiina ostaa suurimman osan Sudanin öljystä ja myy Sudanin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvälle hallitukselle aseita.

Yleisön ja lehdistön kysymykset olivat kohteliaita ja diplomaattisia. Internetsensuuria, kuolemantuomioita, alipalkattujen työläisten olosuhteita, Dala-laman mustamaalaamista, Taivaallisen rauhan aukion verilöylyä, Falun Gong -lahkolaisten ja demokratia-aktivistien vankilatuomioita ei käsitelty, eikä kukaan pyytänyt tarkennusta hänen tulkintaansa Tiibetin historiasta.

Mieleen tuli Suomen Burma Foorumin puheenjohtajan Tapani Ojastin edellispäivän mietteet radiossa. Hänen mukaansa lännelle on tärkeää ihmisoikeudet, demokratia ja yksilönvapaudet, mutta idälle auktoriteetti, harmonia ja konsensus. Edelleen hän väitti, että itä ei suinkaan länsimaistu, vaan länsi itämaistuu.

Olisiko tämä yleisön varovaisuus nyt sitten ollut sitä, lännen itämaistumista: harmoniahakuisuutta ja ristiriitojen välttelyä.

Rikoin harmonian kysymällä, onko Kiina harkinnut aseiden myynnin lopettamista Sudanin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvälle hallitukselle. Ma Keqing vakuutti, ettei Kiina myy aseita sinne minne se on kiellettyä, vaan toimivat tässä asiassa kuten Britannia ja Yhdysvallat. Ensinmainittua väitettä epäilen, mutta en jälkimmäistä.