Keppanapoliittinen kannanotto

Keppanapoliittinen kannanotto

Kuten muuallakin Suomessa, sekä toreilla että virtuaalimaailmassa, myös Loviisan helmimarkkinoilla keskustelua herätti keskustan keppanagate. Pääasiassa ihmiset olivat tyrmistyneitä, närkästyneitä, järkyttyneitä ja tuohtuneita, mutta toki tietyissä piireissä myös vahingoniloisia.

Myös keskustan teltalla oltiin närkästyneitä, mutta eri syystä kuin muualla. Siellä kerrottiin, että keskustan alkoholipoliittinen ohjelma, joka on kohun ytimessä, laadittiin jo vuonna 2013, eikä siinä ole mitään eriskummallista, radikaalia eikä poikkeavaa, vaan kyse on asiakirja jossa pohditaan eri vaihtoehtoja alkoholin aiheuttamien haittojen vähentämiseksi Suomessa.

Alkoholista johtuvat haitat maksavat julkiselle sektorille laskutavasta riippuen 4-14,5 miljardia euroa vuodessa. Suoria verotuloja alkoholista tulee alkoholiveroina ja arvonlisäveroina 2,1 miljardia euroa.

Keskustan puheenjohtaja Sipilä huomauttaa blogissaan, että alkoholin haittoja voi vähentää lähinnä kolmella tapaa: rajoittamalla mainontaa, nostamalla veroja tai vaikeuttamalla kysyntää. Mikään niistä ei ole kovin seksikäs vaaliteema, sen tiesi myös keskusta, joka ei ollut se taho, joka tämän asian julkisuuteen nosti.

Niin värikästä kuin torikeskustelu olikin − keppanasta Gandhiin ja ydinvoimalaonnettomuuksista matkusteluveroon − niin ehkä kaikkein värikkäin oli kaveri, joka valitti ettei kukaan huolehdi köyhistä vanhuksista. Nyökkäilin osanottavasti, ja hän jatkoi kertomalla niistä vanhusraukoista, jotka aiemmin matkustavat Tallinnaan hakemaan alkoholia, mutta jotka ovat nyt lainsäädäntömuutoksen myötä joutuneet lopettamaan harrastuksensa, koska uuden lain mukaan juomia ei saa enää jättää bussiin, vaan ne pitää kantaa itse tullin läpi.

Omaa kantaani alkoholipolitiikkaan ei keppanagate eikä äskenmainittu henkilö horjuttaneet: en kannata suuria muutoksia nykyiseen alkoholipolitiikkaan. On totta mitä lainsäädäntöuudistuksia vaativat käyttävät argumenttina, että nykyisestä, kansainvälisesti katsottuna suhteellisen tiukasta alkoholipolitiikasta kärsivät eniten ne tavalliset ihmiset, jotka tulisivat alkoholin kanssa toimeen ilman holhoustakin. Heidän vapauksiensa rajoitetaan, vaikkeivät he ole ongelmaan syyllisiä. Olen tämän hinnan kuitenkin valmis maksamaan, mikäli näillä rajoituksilla pystytään vähentämään alkoholin haittoja, kuten pahoinpitelyitä, perheväkivaltaa, alkoholisairauksia, työkyvyn menetyksiä ja ennenaikaisia kuolemia.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.