Saako Jumalaa pilkata?

Saako Jumalaa pilkata?

Sain sähköpostitse kysymyksen, mitä mieltä olen jumalanpilkkalaista ja Charlie Hebdon pilapiirroksista. Kiitos kysymyksestä! Kysymykset ovat erittäin tervetulleita, ne tuovat paitsi aina tervetullutta vuorovaikutteisuutta, helpottavat myös kirjoitettavien aiheiden valitsemista.

Kristittynä olen sillä kannalla (ja tämänkin viisaan ajatuksen olen jostain lukenut jostain, todennäköisesti Juha Sihvolan kirjasta Maailmankansalaisen uskonto), että jumalanpilkkaajat ja militantit ateistit kärkkäällä kritiikillään tekevät palveluksen kristinuskolle. He saavat meidät pohtimaan peruskysymyksiä. He pakottavat meidät miettimään, mikä uskonnossamme on totta ja mikä on tarua, ja mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on järkevää ja mikä typerää.


Tällä Jumalalla on Facebookissa yli kaksi miljoonaa seuraajaa.

Pilkatkoot ja parjatkoot siis ihan rauhassa. Jumala ei lainsäätäjien suojelusta tarvitse. Kannatan Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön ehdotusta rikoslain 17. luvun §10 ensimmäisen kohdan poistamisesta. Sen mukaan se “joka julkisesti pilkkaa Jumalaa […] on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.” Saman lakipykälän toinen kohta käsittelee jokaisen oikeutta harjoittaa uskontoaan muiden häiritsemättä, sen kohdan sinne voisi minun puolesta jättää.

Entäs sitten ne Jyllands-Postenin ja Charlie Hebdon alkuperäiset pilakuvat, niiden herättämä reaktio tietyissä piireissä, ja tämän reaktion herättämä vastareaktio mm. Charlie Hebdon toimituksessa ja perussuomalaisten nuorten ideariihessä?

Luulivatko terroristit todellakin veriteollaan pystyvänsä vaimentamaan profeetanpilkkaajat? Onko tosiaan niin, että he eivät osanneet arvata Mohammed-pilakuvien räjähdysmäisen leviämistä tekojensa seurauksena? Voi olla että eivät osanneet. Luulevathan venäjänkin viranomaiset vaientavansa valtiolle kriittisiä toimittajia riistämällä heiltä hengen, ja luulihan Suomenkin valtio vaientavansa Pekurisen teloittamalla hänet jatkosodan aikana. Onhan tämmöistä ajattelua aina ollut.

Vai oliko kyse Lähi-idän sotatapahtumien heijastuksista, halusivatko he juuri sitä mitä on nyt tapahtumassa, eli koston kierrettä, vihaa, eristäytymistä, eristämistä, epäluuloa ja syrjäytymistä? Lisää rahaa ja valtaa tiedustelupalveluille, poliiseille ja armeijoille, lisää ääniä maahanmuuttokriittisille puolueille, lisää vihapuheita ja viharikoksia, lisää pelkoa, vähemmän vuorovaikutusta ja enemmän syrjäytyneitä eurooppalaisia musliminuoria, joita on entistä helpompi rekrytoida terroristeiksi?

Miten tähän kaikkeen pitäisi reagoida? Perussuomalaiset nuoret ainakin peruivat ensireaktionsa ja vetivät sarjakuvakilpailun pois, syytä kertomatta. Minulle kävi hiukan samoin. Ensimmäiseksi huusin olevani Charlie, mutta kun olin tutustunut lehden linjaan tarkemmin, lukenut ja kuunnellut reaktioita tapahtumiin eri näkökulmista ja miettinyt asiaa, tulin siihen tulokseen, että ehkä juuri nyt ei ole tökkimisen, ärsyttämisen ja provosoinnin aika. Lailla sitä en kuitenkaan kieltäisi.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.