Tämän tanssin näin Albaniassa Vloresta etelään olevan vuoren päällä. Käteinen oli loppu, luottokortti ei ollut toiminut moneen päivään, nälkä vaani ja seuraavasta kaupungista, saati yösijasta, ei ollut tietoakaan. Vuorenrinteelle oli surutta dumpattu autolastillinen lasimurskaa. Mutta niin maaginen oli maisema, niin hiljainen tuuli, ettei mitkään maalliset murheet mieltäni painaneet.
Kaunis kuva ja kuvan tarina. Ilmeisesti siis selvisit tuosta tukalasta tilanteesta, koska olet postannut tämän juttusi.
Matkustin kävellen ja liftaten kroatialais-kanadalaisen hävyttömiä patsiaita kivestä kaivertelevan rojalistihipin kanssa. Vuorelta laskeutuessamme meidät otti kyytiin Mersulla ajanut huonekkaluyrittäjäksi siirtynyt entinen opettaja, joka vei meidät Himaraan. Sieltä Namik siirtyi sisämaahan ja minä Sarandaan, jossa hyväsydäminen majatalonpitäjä antoi minun yöpyä ja syödä veloivuksetta koko viikonlopun. Maanantaina sain pikkuveljeni lähettämän rahalähetyksen ja pääsin maksamaan majatalonpitäjälle velkani. Koko seikkailu on luettavissa Albanian matkapäiväkirjasta.
Kiitos tuosta tiivistetystä selostuksesta, Timo. On mukavaa saada lukea toisten seikkailuista, kun itse jököttää turvallisesti himassa.