Onnellisuus, olosuhteet ja asenne

Onko onnellisuus kiinni olosuhteista vai asenteesta? Jos joudut pyöräilemään kylmässä sateessa, nälkäisenä ja väsyneenä kaksikymmentä kilometriä, kiroat helposti ruuan puutetta, nälkää ja väsymystä, ja syytät kärsimyksistäsi niitä. Mutta entä jos olet rakastunut, ja pyöräilemässä rakkaasi luokse? Entä jos olet säveltäjä, ja olet pyöräillessäsi keksinyt vuosisadan nerokkaimman sävellyksen? Entä jos olet pyöräillyt koko maailman ympäri, ja jäljellä on vielä vaivaiset kaksikymmentä kilometriä? Mitä näissä tilanteissa päässäsi liikkuu? Kärsisitkö? Jos ja kun vastaus on, että et kärsisi, eikö se todista, että kärsimys ei johdu pyöräilystä, nälästä, sateesta ja väsymyksestä, vaan vain ja ainoastaan ajatuksistasi.

Mutta toisaalta, miksi sitten muuttaa maailmaa, miksi parantaa omaa ja muiden elämää, jos onnellisuus on kerran vain ja ainostaan kiinni omasta asenteesta? Jos kaikki on hyvin, miksi tehdä yhtään mitään? Luennoidessani tästä teemasta siviilipalvelusmiehille toisinaan joku oppilaistakin esitti tämän kysymyksen, enkä siihen keksinyt tyhjentävää vastausta.

Sitten luin Matti Salmisen kirjoittaman kirjan Yrjö Kallisen Elämä & Totuus. Matti Salmisen mukaan Yrjö Kallisella oli kyseiseen ongelmaan hyvin selkeä vastaus: ensinnäkin, jo kysymyksen esittäminen osoittaa, ettei kysyjä ole ymmärtänyt kyseisen oivalluksen täyttä merkitystä. Toisekseen – ja tämä on mielestäni vieläkin tärkeämpää – hän kuvailee monisanaisesti sen tekemisen ilon, sen energianpuuskan, jonka kyseinen oivallus vapauttaa. Kyseisen asian syvällinen oivaltaminen ei todellakaan passivoi ihmistä, vaan päin vastoin antaa aivan uudenlaista motivaatiota työskennellä paremman maailman puolesta.

Yhtäkkiä tajusin, että elämässä on johdatus, että se on katkeamaton, hetkestä hetkeen jatkuva ja että se on hyvä. Kärsimys ja huoli on mielen ristiriitaa tämän johdatuksen kanssa ja mitään muuta kärsimystä ei ole. Tunsin, tajusin elävästi, että jännitys, ponnistelu on turhaa, että elämä on täydellinen, vain minun mieleni on jännittynyt, suotta huolestunut; se oli kammennut oman asenteeni kieroon. Nyt, kun ei ollut tuota kampeamista, tuota jännitystä, kaikki soljui ilontäyteisenä, ikusesti harmoonisena.” (Matti Salminen: Yrjö Kallisen Elämä & Totuus, s. 29.)



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.