Kranaateista, sala-ampujista, nälästä ja kylmyydestä huolimatta Sarajevon jousikvartetin sellisti Vedran Smailović jatkoi julkisia esiintymisiään Sarajevon piirityksen alettua. Konserttisalien ollessa suljettuna hän esiintyi kaduilla, autiotaloissa, puistoissa ja hautajaisissa. Hänen tunnetuin esiintymisensä oli omistettu edellisenä päivänä leipäjonossa kranaatiniskuun kuolleille 22:lle siviilille. Kappaleena oli Remo Giazotton Adagio, paremmin Albinonin Adagiona tunnettu mestariteos.

Venäläinen valokuvaaja Mikhail Evstafiev ikuisti Smailovićin vuonna 1992 hänen soittaessaan frakkiin pukeutuneena Sarajevon raunioiksi pommitetussa kansalliskirjastossa. Tämä yllä oleva kuva yhdistettynä koskettavaan tarinaan levisi hetkessä maailman lehdistöön ja innosti muun muassa David Bowieta, U2:sta, Pavarottia ja Paul McCartneyä esiintymään hänen kanssaan.

The Sunday Times -lehden haastattelussa vuonna 2008 Smailović pyrki oikaisemaan legendastaan liikkuvia vääriä tietoja: ”En soittanut 22 päivää, soitin Sarajevossa koko ikäni, ja kahtena vuotena piirityksessä joka ikisenä päivänä. […] Jatkuvasti sanotaan että soitin neljältä iltapäivällä, mutta räjähdys tapahtui kello 10 aamulla ja en minä tyhmä ole, en pyrkinyt tulemaan sala-ampujien ampumaksi, joten muutin rutiinejani. […] En koskaan lakannut soittamasta miehityksen aikana. Sello oli aseeni.”

Vedran Smailovićin toiminta on inspiroinut sävellyksiä, maalauksia ja kirjoituksia. Kanadalainen kirjailija Steven Galloway on kirjoittanut Smailovićin hahmon inspiroimana romaanin The Cellist of Sarajevo. Smailovići itse ei kirjaa ole lukenut, mutta suuttui legendansa käyttämisestä fiktiossa ilman hänen lupaansa.

Kirjailijalle sellistin reaktio tuli yllätyksenä. Kirjailija puolustautuu sanoen, ettei hän käytä Smailovićin nimeä, romaanissa puhutaan vain sellististä, eikä sellisti ole edes kirjan päähenkilö. Mitä vaateisiin rahallisista korvauksista tulee, niin Galloway kysyy, ”entä sitten ne 25 henkilöä, joita haastattelin kirjaani varten, ja joiden elämäntarinaa käytin pohjana kirjassa? Pitäisikö minun maksaa myös heille?”

Mutta mitäpä noista taiteilijoiden riidoista. Paljon tärkeämpää on, mitä Sarajevon sellisti sai aikaan piirityksen keskellä. Yksi siitä helvetistä selviytynyt, Bosniak Institutin johtaja Amina kertoo, että sellisti toi elämän takaisin Sarajevoon. ”Vedran Smailović ei pelännyt, ei halunnut luovuttaa. Pommit räjähtelivät, hän soitti. Hän antoi toivoa.”