Mediamaksu ja urheilulähetykset


Kuva (cc): Duncan Rawlinson. Lisää kuvia löytyy hänen blogistaan The Last Minute Blog.

Sain Facebookissa kutsun liittyä ryhmään TÄYSIMITTAINEN KAPINA MEDIAMAKSUA VASTAAN. En liittynyt ensinnäkään siksi, että minulla ei ole liittyä ryhmiin joiden nimi on kirjoitettu kokonaan isoilla kirjaimilla. Sosiaalisissa medioissa pitäisi päteä sama kohteliaisuussääntö kuin kommunikaatiossa yleensä: ei saa huutaa. Toinen syy on se, että televisiottomuudestani huolimatta kuulun mediamaksun kannattajiin. Olen Ylen suurkuluttaja, kuuntelen Ylen radiokanavia ja selailen uutisia, arkistoja ja muuta materiaalia netistä päivittäin. Mielestäni on täysin välttämätöntä, että meillä on yksityisten mediatalojen lisäksi Yleisradio, jonka pääsääntöisenä tehtävänä ei ole voiton tuottaminen vaan kansan sivistäminen – niin vanhanaikaiselta kuin se kuulostaakin – ja kieli-, kulttuuri- yms. vähemmistöjen mediapalveluiden turvaaminen.

Nykyinen tv-lupamaksujärjestelmä on epäonnistunut, siitä lienemme kaikki samaa mieltä. Lainkuuliaiset maksavat, röyhkeät luistavat ja me televisiottomat joudumme vakuuttelemaan televisiottomuuttamme henkilölle, joka pitää meitä valehtelijana. Absurdi tilanne. Ylen rahoittaminen valtion budjetista on parempi malli kuin nykyinen televisiomaksu, mutta sen ongelma on, että silloin kulloinenkin hallitus voisi kiristää ja löysätä Ylen budjettilompakon nyörejä sen mukaan miellyttääkö Ylen anti heitä vai ei. Se olisi toisaalta äänestäjien tahdon toteuttamista, mutta toisaalta se veisi pois itsenäisyyttä, pitkäjännitteisyyttä ja pahimmillaan tekisi mediatalosta jotain mitä se ei missään tapauksessa saa olla: vallanpitäjien hännystelijän. Eikä tuollaista summaa – 400 miljoonaa – sitä paitsi valtion budjetista niin vain löydy.

Yleä siis tarvitaan, mutta jotain jättäisin Ylen annista pois, nimittäin nimittäin superkalliit urheilun kansainväliset suurtapahtumat. Ilokseni sain huomata että myös Yleisradion hallintoneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) on tällä kannalla. Urheilu on sotaa ilman aseita, kirjoitti George Orwell aikoinaan. Omasta mielestäni kyse on aikuisten leikistä, joka parhaimmillaan on terveellistä, piristävää ja elämänlaatua parantavaa, mutta jonka yhteiskunnallinen asema on noussut sfääreihin, missä sen ei missään nimessä saisi olla. Asemaa voi mitata esimerkiksi rahalla: Tiger Woodsin vuosiansiot olivat viime vuonna 110 miljoonaa dollaria ja Kimi Räikkösen 45 miljoonaa dollaria. Baseballpelaaja Alex Rodriguez, joka on julkisesti tunnustanut käyttäneensä dopingia, on solminut kymmenen vuoden ja 252 miljoonan dollarin pelisopimuksen.

Mistä nämä rahat tulevat? Onneksi ei sentään teidän televisiolupamaksusta, sillä golfia, formuloita ja baseballia ei Ylen kanavilla näytetä. Mutta olympialaisia, jalkapallon ja yleisurheilun MM- ja EM-kisoja, jääkiekon ja hiihdon MM-kisoja näytetään. Nykypäivä -lehden artikkelin mukaan YLE maksaa kuluvana vuonna urheilun lähetysoikeuksista 20 miljoonaa euroa. Kyseessä ovat pelkät oikeudet lähettää kuvaa ja ääntä, päälle pitää laskea roppakaupalla tekniikan ja henkilöstön kuluja, lehti huomauttaa. Ylen televisomenoista urheilu vei viidenneksen, vaikka sen osuus lähetystunneista oli vain seitsemän prosenttia.

Sasin ehdotuksen toteuttaminen ei poistaisi kansalaisten tärkeimmäksi näkeviä kisoja “ilmaisilta” kanavilta. “Jos Sasin ajatus ottaisi tulta, näkyisivät isoimmat urheilutapahtumat siis edelleen ilmaisilla kanavilla, mutta mainoskatkojen kanssa. Kehitys olisi oikeastaan vain jatkoa jo aiemmin tapahtuneelle. MTV3 ja Nelonen näyttävät jo nyt esimerkiksi yleisurheilun Grand Prix -kisoja, mäkihyppyä Keski-Euroopan mäkiviikkoineen ja formuloita, jotka kaikki olivat aiemmin Ylellä.”, kirjoittaa Nykypäivä.

Urheilun lähetysoikeuksista ja muista kuluista säästyneet rahat voitaisiin käyttää joko uutis-, kulttuuri-, tiede- ja lastenohjelmiin, tai sitten pitämään kansalaisten vuosittain maksamaa mediamaksua kohtuullisella tasolla.



7 thoughts on “Mediamaksu ja urheilulähetykset”

  • Ok, done. Thanks for trying to write Finnish, I appreciate your nice try! A couple of years ago, my wife, also an English speaker, tried the same. She come to pick me up from the airport and had a sign on her hand trying to say she is welcoming me with open arms. Well, as you know, arms means hands but also weapons, so the text in Finnish was saying something about “the letter i” (translation to I) and open weapons.

  • Muistaisitko, missä Wilde on sanonut tuon urheilua koskevan kommenttinsa? En epäile hänen niin sanoneen, mutta haluaisin tutustua väitteeseen kontekstissaan.

  • Mielestäsi on siis hyväksyttävää, että pakkomaksun maksajiksi joutuvat myös ne, jotka eivät voi tai halua käyttää Yleisradion palveluita lainkaan?

    Mediamaksu rankaisee yksineläjiä enemmän kuin perheellisiä, vähävaraisia enemmän kuin hyvätuloisia, työttömiä ja opiskelijoita enemmän kuin työllisiä. Oma lukunsa ovat vaikkapa vaikkapa kuulo- ja näkövammaiset tai eri tavoin sairaat ihmiset, joita mediamaksu niin ikään rankaisee turhan kovaa. Entäpä ihmiset, jotka eivät uskonnollisen vakaumuksen vuoksi katso televisiota?

    Puhumattakaan meistä, jotka emme omista televisiota, radiota, emmekä internet-yhteyttä, emmekä yksinkertaisesi vain halua tai tarvitse Ylen palveluita, vaan haemme sivistyksemme muista lähteistä kuin televisiosta. Vaikkapa kirjastosta.

    Mediamaksu eriarvoistaa ihmisiä räikeästi, ja asettaa heikoimmassa asemassa olevat ja vähemmistöt kaikkein huonoimpaan asemaan.

  • Tanskis ja Aapeli: sori etten ole kommentoinut, mutta onhan hidaskin keskustelu keskustelua. Tanskis: sori, meni Oskari ja Yrjö sekaisin, korjaan sen tuohon alkuperäiseen tekstiin niin ei jää hämmentämään, sori.

    Aapeli: “Mielestäsi on siis hyväksyttävää, että pakkomaksun maksajiksi joutuvat myös ne, jotka eivät voi tai halua käyttää Yleisradion palveluita lainkaan?” Kyllä. En näe tässä moraalista ongelmaa, rahoittaahan valtio verotuloilla monenlaisia palveluita, joita suurin osa veronmaksajista ei koskaan käytä. Periaatteena tämä ei siis ole erityistapaus, vaikka rahan keräämisen muoto onkin erilainen.

    “Mediamaksu rankaisee yksineläjiä enemmän kuin perheellisiä, vähävaraisia enemmän kuin hyvätuloisia, työttömiä ja opiskelijoita enemmän kuin työllisiä. Oma lukunsa ovat vaikkapa vaikkapa kuulo- ja näkövammaiset tai eri tavoin sairaat ihmiset, joita mediamaksu niin ikään rankaisee turhan kovaa. Entäpä ihmiset, jotka eivät uskonnollisen vakaumuksen vuoksi katso televisiota?”

    Tuo on aivan totta ja lienee syy miksi koko uudistus laitettiin jäihin, maksun porrastaminen olisi varmaan tuonut liikaa byrokratiaa. Saa nähdä miten tässä käy, siirrytäänkö rahoittamaan Yleä valtion budjetista vai mitä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.