Sarajevo 27.11.2009
Besimin mielestä Jugoslavia oli maailman paras maa, parempi kuin Yhdysvallat. ”Saimme matkustaa minne vain. Viisumi tarvittiin vain kymmeneen maahan maailmassa. Kaikilla oli työtä, asunto ja terveydenhuolto. Ihmiset kävivät joka viikko Italiassa ostamassa muotivaatteita.”
”Minulla oli hyvä palkka telekommunikaatiolla. Lomillani matkustin paljon, kävin New Yorkissa, Pariisissa, Varsovassa, Roomassa ja Melbournessa. Ostin uuden puvun itselleni joka vuosi ennen Kurban Bairamia.”
Vuodet ovat seuranneet toisiaan ja niin että vaatekaappiin on kertynyt kokonaiset viisikymmentä pukua. Joka kerta tavatessamme hän on pukeutuneena eri pukuun ja uudenväriseen kravattiin. Hänet on helppo tavata, sillä hän on suurikokoinen, hidasliikkeinen ja hänen kotinsa ja vakiokahvilansa sijaitsevat aivan vanhankaupungin ytimessä.
”Nykyään eläkkeeni on huono. Minulla on rahaa vain kahviin. Herään joka aamu kuudelta ja käyn seitsemältä kahvilla. Minulla on kolmesta neljään vakiopaikkaa jossa käyn kahvilla. Monilla ei ole rahaa edes kahviin.”
Yksi hänen lempipuheenaiheistaan on kahvi. Hän kertoo kenen kanssa on juonut kahvia aiemmin, kenen kanssa on menossa juomaan kahvia seuraavaksi ja koska meidän olisi aika juoda kahvia seuraavan kerran. Ennen vanhaan hän joi kymmenen kuppia kahvia päivässä, nykyisin terveyssyistä vain viisi. Lisäksi hän puhuu mielellään säätiedotuksista, muistelee Titon aikaa ja kertoo Sarajevon piirityksestä.
Hänen kotonaan vierailija saa jalkaansa sisätossut. Alakerrassa on tilava eteinen, olohuone ja keittiö, yläkerrassa kaksi makuuhuonetta, joista hän pitää talvisin lämpimänä vain toista. Radio särisee epämiellyttävästi kanavan vieressä. Seinillä on kuvia hänen vanhemmistaan, vanha seinäkello, kalenteri ja taulu, johon on kirjoitettu koko koraani. Lattialla itämaisia painavia mattoja, ilma on sakeana tupakansavusta. Yläkerran terassilta avautuu näkymä kaupungin keskustan kymmeniin minareetteihin.
Besim on kokenut tässä talossa syntymän, lapsuuden, nuoruuden, avioliiton, avioeron, sodan ja eläkepäivät.
”Sodan jälkeen koko Sarajevossa ei ollut jäljellä yhtään ehjää ikkunaa, räjähdykset olivat tuhonneet ne kaikki.”
Hänen kasvonsa halvaantuivat sodan aikana pahasti. Halvaantuminen tapahtui yhden yön aikana ja johtui ilmeisesti kylmästä viimasta. Lääkärit eivät uskoneet että kasvojen lihaksia voi palauttaa ennalleen, mutta viime vuosina hän on kokenut huomattavaa toipumista akupunktion ansiosta.
Sodan aikana talossa asui myös ystäviä ja hänen äitinsä, joka kuoli heti sodan jälkeen. Besim painoi tuolloin viisikymmentä, nykyisin kahdeksankymmentä kiloa.
”Neljä vuotta elimme ilman vettä, kaasua ja sähköä.” Besim kävi töissä telekommunikaatioilla myös sodan aikana. He onnistuivat pitämään puhelinlinjat toiminnassa Sarajevon sisällä, mutta eivät saaneet yhteyttä ulkomaailmaan.
Besimin mielestä parasta Sarajevossa on neljä uskontoa sadan metrin sisällä. ”Olemme asuneet täällä toistemme kanssa rauhassa sata vuotta. Sitten tuli Milosevic ja aivopesi serbit. Nyt meillä on serbifasisteja, muslimifasisteja ja kroaattifasisteja.”
”Vuonna 1978 kun kävin Yhdysvalloissa, siellä oli huumeita, prostituoituja ja alkoholismia. Meillä Jugoslaviassa ei näitä ongelmia ollut, mutta nyt sodan jälkeen ne ovat tulleet tännekin. Tito oli hyvä mies. Ongelmat alkoivat Titon kuoleman jälkeen.”
Kurban Bairam lähestyy, mutta tänä vuonna Besim ei aio ostaa uutta pukua. Onneksi hän kuitenkin sai ystävältään lahjaksi kauluspaidan. Hänen mielestään on tärkeää juhlistaa Kurban Bairamia pitämällä päällään vähintään yhtä uutta vaatetta.