Kertomuksia rohkeudesta

(Julkaistu Puoli Kaupunkia –lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 17.2.2005) Vuorisaarna on ylilyönti. Veljeään hulluksi haukkuva joutuu helvettiin. Viettelevä silmä pitää repiä pois. Vannoa ei saa ollenkaan, eikä tuomita. Pahalle ei saa tehdä vastarintaa, vaan pyytävälle pitää antaa, vihollista rakastaa ja vainoojien puolesta rukoilla. Aarteita ei saa kerätä, ruuasta ei tulisi huolehtia eikä vaatteista murehtia. Pystyykö kukaan koskaan saavuttamaan näitä päämääriä? Tuskin. Mutta toisaalta: jos Jeesus olisi asettanut meille sellaiset moraalitavoitteet, jotka olisi mahdollista saavuttaa, olisi meillä suuri houkutus jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin. Itsemme kehittämisen sijaan saattaisimme keskittyä toistemme mollaamiseen. Ehkäpä […]

Johannes Paavali II:n patsas Madridissa. Kuva: Greg O’Beirne. (Julkaistu Puoli Kaupunkia –lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 3.2.2005) Espanjan katolisen kirkon soutaminen ja huopaaminen kondomikannanotoissaan herätti välittömästi mielipiteenvaihtoa tsättipiirissäni. “En jaksa uskoa, että kondomikiellolle on mitään raamatullisia perusteita,” pohti Juha.”Edes katolisen kirkon ei pitäisi olla niin sokea ja vanhanaikainen, että se luulee ihmisten ihan oikeasti tekevän niin kuin se suosittelee,” päätteli hän, ja lopetti kannanottonsa raamatunväännelmään: “menkää ja täyttäkää maa, mutta harjoitelkaa ensin kumin kanssa.” Minusta keskustelu oli väärillä raiteilla. Eihän katolinen kirkko kondomeja ensisijaisesti vastusta, vaan vapaata seksiä. Mitä kysymyksen raamatullisiin […]

(Julkaistu Puoli Kaupunkia –lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 25.11.2004) “En aio äänestää kumpaakaan,” sanoi vierustoverini, 29-vuotias web-designeri junan puuskuttaessa Washingtonista länteen. “Aina ne lupailevat kaikkea – tai jotain – mutta eivät koskaan pidä lupauksiaan.” En osannut väittää vastaankaan. “Kummatkin ovat epärehellisiä kusipäitä,” hän tiivisti. Jälkimmäisestä kannanotosta puuttui sanapari “tai jotain”, mikä sai sen kuulostamaan erityisen vakuuttavalta, lähes juhlalliselta. Se sai minut miettimään ehdokkaiden vaalitaktiikkaa. Onko Kerry, Bushin ääniä kalastellessaan, kenties liikkunut liian lähelle vastustajaansa, ja menettänyt näin joidenkin kriittisten äänestäjien luottamuksen? Kuulostavatko kumpikin, kuuta taivaalta lupaillessaan, liian epärehellisiltä? Protestoivatko nukkuvat äänestäjät […]

(Julkaistu Puoli Kaupunkia –lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 18.11.2004) Washingtonissa tutustuin Raymondiin, filippiiniläis-ranskalais-amerikkalaiseen, Saksassa asuvaan Yhdysvaltojen armeijan sotilaaseen. Koulutukseltaan hän oli psykologi ja räätäli. Rauhan aikana hän asuu Frankfurtin lähellä ja tekee työkseen pukuja Yhdysvaltain armeijan viihdeyksikön teattereille. Kolmesti hänet on määrätty sotaan. Kerran Kosovoon ja kahdesti Irakiin. Sodassa hän auttaa sotilaita heidän henkisissä ongelmissaan. Hänellä oli meneillään jälkimmäinen Irakin –komennus, josta hän oli viettämässä kuukauden lomaansa synnyinmaassaan. Hän antoi itsestään fiksun, suvaitsevan ja avarakatseisen kuvan. Kosovossa hän oli tutustunut paikallisiin, ja samaa linjaa hän jatkoi myös Irakissa. Hän jopa näytti […]

Varapresidenttiehdokas John Edvards Beckleyssä elokuussa 2004. (Julkaistu Puoli Kaupunkia -lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 11.11.2004) Vaalitaistelun ollessa kuumimmillaan vierailin länsivirginialaisessa pikkukaupungissa nimeltä Beckley. Sen keskusta oli autioitunut ihmisten, elokuvateattereiden, maitokauppojen ja apteekkien muutettua lähiöihin. Vain kirjasto ja muutama lakitoimisto olivat jääneet jykevän kaupungintalon seuraksi keskustaan. Uskoin Kerryn voittoon alusta loppuun. Beckleyhin saavuttuani ihmettelin ääneen, miten kukaan voi uskoa mieheen, jolla on taakkanaan Yhdysvaltain kaikkien aikojen suurin budjettivaje, eniten menetettyjä työpaikkoja presidenttikauden aikana miesmuistiin, kansan harhaanjohtaminen sotaan lähtemisen syiden suhteen, kidutuskuvat ja kaikkein aikojen suurin Amerikan-vastaisuus. Demokraattien puoluetoimistossa ihmiset nyökyttelivät niin että […]

(Julkaistu Uusimaa -lehden yleisönosastolla 12.7.2004) Kiitos Kim Lindblom kirjoituksestanne (9.7.04), on ilahduttavaa että kiinnititte lukijoiden huomion pakistanilaisten tyttölasten huonoon ihmisoikeustilanteeseen. Jäin kuitenkin kaipaamaan viitettä, mistä olette saaneet jutussa esittämänne tiedot. Kirjoititte seitsemänvuotiaasta kuolemaantuomitusta tytöstä, joka oli hetkeksi jäänyt kahdestaan naapurin kahdeksanvuotiaan pojan kanssa ja tuomittu tästä syystä kuolemaan. Edelleen kirjoititte, että ”Vuosittain noin 1 000 tyttöä saa kuolemantuomion vastaavista rikoksista.” Amnestyn kotisivulla olevan lasten kuolemantuomioita käsittelevän artikkelin mukaan tilanne ei onneksi ole aivan niin paha. Artikkelin mukaan koko maailmassa on vuoden 1990 jälkeen teloitettu 34 ihmistä alaikäisenä tehdyistä rikoksista. Soitin […]

(Julkaistu Itäväylä -lehden yleisönosastolla helmikuussa 2004) Lapinjärven kunta Itäisellä Uudellamaalla on yksi niistä lukuisista pienistä kunnista, jotka ovat jo vuosia yrittäneet saada alueelleen muuttamaan korkeasti koulutettuja nuoria. Toisinaan keinot tämän päämäärän saavuttamiseksi ovat luvalla sanoen olleet hieman surkuhupaisia, kuten karkauspäivänä kunnassamme järjestetty julkinen kosintatilaisuus. Leikkiin mukaan lähteneille pariskunnille luvattiin tontti puoleen hintaan, hääyö Hotelli Hanhessa ja kukkakimppu. Kosintatilaisuus oli hyvin järjestetty ja viihdyttävä, mutta siinä mielessä epäonnistunut, että kaikki seitsemän kihlautunutta pariskuntaa asuivat jo ennestään Lapinjärvellä. Nyt kun korkeasti koulutettu nuori, amerikkalainen tyttöystäväni, olisi tänne muuttamassa, ulkomaalaisvirasto ja poliisi käännyttävät […]