Tag: väkivallattomuus

Puhetta ja tekoja – sodan vastustamisesta rauhan rakentamiseen

Puhetta ja tekoja – sodan vastustamisesta rauhan rakentamiseen

Rauha on enemmän kuin sodan poissaoloa. Se on jatkuvia tekoja, hyvää arkielämää ja tie kohti oikeudenmukaisuutta, rauhanaktivistit määrittelivät TSL:n järjestämässä tilaisuudessa Hyvin sanottu -keskustelufestivaaleilla 30.9.2023. Rauhasta olivat keskustelemassa Keskustelua ohjaasi TSL:n koulutuspäällikkö Kirsi Mäki ja se käytiin Erätauko-menetelmää hyödyntäen. Lue Aikamerkin juttu keskustelusta: https://aikamerkki.fi/rauhantyo-antaa-ihmisille-toivoa/ Työväen 

Keskustelu väkivallattomuuden voimasta Loviisan kirjakahvilassa 18.9.2021

Keskustelu väkivallattomuuden voimasta Loviisan kirjakahvilassa 18.9.2021

Tämän linkin takaa pääsee katsomaan kirjailijahaastattelua, jonka teemana on kirjani Väkivallattomuuden voima – kertomuksia rohkeudesta. Haastattelijani Noora Lintukangas oli lukenut kirjan erinomaisen tarkasti ja hänellä oli paljon hyviä näkökulmia ja kysymyksiä kirjaan liittyen. Keskustelimme mm. väkivallattomuus-, pasifismi-, ahimsa- ja satyagraha -käsitteistä, väkivallttomuuden voiman potentiaalista, Afganistanin 

Väkivallattomuuden voima – Kertomuksia rohkeudesta Loviisan kirjakahvilan teemana la 18.9.2021

Väkivallattomuuden voima – Kertomuksia rohkeudesta Loviisan kirjakahvilan teemana la 18.9.2021

Loviisan kirjakahvilassa 18.9. klo 12.00, Paikkana Kino Marilyn, tilaisuus on suomenkielinen. Haastattelijana Noora Lintukangas. Tilaisuus striimataan ja on katsottavissa netissä jälkikäteen. Mutta kahvia ei striimillä voi ostaa, joten tervetuloa paikanpäälle!

Väkivallattomuuden voima – kertomuksia rohkeudesta -kirjailijahaastattelu

Väkivallattomuuden voima – kertomuksia rohkeudesta -kirjailijahaastattelu

Keväällä 2020 keskustelin Rauhanaseman kirjastossa Juho Matinlaurin kanssa väkivallattomuuden voimasta.

Kirjasuosituksia

Kirjasuosituksia

Historiallisen kahden ja puolen kuukauden suljettuna olemisen jälkeen siviilipalveluskeskus koulutti jälleen kesäkuun alussa erällisen siviilipalvelusmiehiä. Sain kunnian pitää ruotsinkieliselle erälle kokonaiset 4 x 3 tuntia luentoja. Keskustelimme etupäässä väkivallattomuudesta, kulutuksesta ja kehityksestä ja asevelvollisuudesta. Minulta kysyttiin kirjasuosituksia, joten tässä listaa kirjoista, joiden ympärillä luentoni ja 

Kirjauutuus: Väkivallattomuudesta innostavasti ja selkeästi

Kirjauutuus: Väkivallattomuudesta innostavasti ja selkeästi

Tiedotusvälineille, vapaa julkaistavaksi

Aktiivisuuden, arvokkuuden ja avoimuuden voima

Kevään 2020 uutuuskirja Väkivallattomuuden voima – Kertomuksia rohkeudesta kertoo esimerkkien avulla, mistä väkivallattomuudessa on kysymys. Kirja lähtee liikkeelle Greta Thunbergin tarinasta ja jatkaa väkivallattomuuden klassikoihin Gandhiin, Kingiin ja Mandelaan. Heistä edetään vuosisadan alun väkivallattomien kampanjoiden ja aseitta natseja vastaan taistelleiden kautta vuoden 1989 vallankumouksiin, värivallankumouksiin ja arabiheräämiseen. Kaikkiaan kirjassa esitellään 21 kampanjaa.

Timo Virtalan teos sisältää myös kritiikkiä historian tunnettuja väkivallattomuuskampanjoita kohtaan. Virtala tarjoaa tarkkaa analyysia niistä historiallisista konteksteista, joissa väkivallattomuutta on hyödynnetty, mutta välttää liian akateemisuuden ja teoreettisuuden. Kirjan ehdoton etu moniin muihin aiheesta kirjoitettuihin teoksiin onkin selkeys. Se sopii niin väkivallattomuuden teorioita tunteville kuin aiheeseen vasta tutustuville.

Väkivallattomuuden voima - kertomuksia rohkeudesta -kirjan kansi
Voit tilata kirjan täältä.

Kirjan mukaan väkivallattomuus ei ole mikään taikatemppu, jonka avulla kuka tahansa selviää mistä tahansa ristiriitatilanteesta voittajana. Virtala kirjoittaa: ”Epäonnistuneitakin väkivallattomia vaikuttamisyrityksiä on olemassa. Niiden epäonnistuminen ei kuitenkaan ole todiste väkivallattomuuden voiman toimimattomuudesta sen enempää kuin yksittäisen sotilasyksikön epäonnistunut operaatio olisi todiste sotilaallisen voimankäytön mahdottomuudesta. Sen sijaan yksikin esimerkki onnistuneesta väkivallattomasta kampanjasta todistaa, että väkivallattomuuden voima on olemassa. Ja koska tällainen voima kerran on olemassa, siihen on syytä tutustua, sitä on syytä tutkia ja kehittää eteenpäin.

Virtalan teos on tärkeä erityisesti juuri tässä maailmantilanteessa. Virtalaa haastateltiinkin juuri tänään Yle Radio 1:n Ykkösaamussa Yhdysvaltojen mielenosoituksista ja mellakoista. Lähetys on kuunneltavissa täältä (kohdasta 1:08:00).

Kirja on julkaistu Rosebud Booksin ja Suomen Rauhanpuolustajien Umpihanki-kirjasarjassa. Väkivallattomuuden voima – Kertomuksia rohkeudesta on lapinjärveläisen sosiologin Timo Virtalan toinen tietokirja.

Lisätietoja:

Kirjan kirjoittaja
Timo Virtala, 045 784 05574, timo.j.virtala@gmail.com

Arvostelukappalepyynnöt:

Suomen Rauhanpuolustajat ry.
Järjestösihteeri Anu Harju, 050 358 1441
anu.harju@rauhanpuolustajat.fi

Yläkuva: Konstaapeli D. H. Lackey ottaa Rosa Parksilta sormenjäljet helmikuun 22. päivänä vuonna 1956. Rosa Parks oli yksi 73:sta Montgomeryn bussiboikotin järjestämisestä pidätetyistä tuona päivänä. Ensimmäisen kerran Rosa Parks pidätettiin 1.12.1955 hänen kieltäydyttyä noudattamasta Montgomeryn julkisen liikenteen segregaatiosääntöä, jonka mukaan hänen olisi pitänyt nousta ja siirtyä bussin takaosaan seisomaan valkoisen miehen istuuduttua hänen viereensä. Kuvaaja tuntematon. Kuvalähde: Wikipedia.

“Erittäin tärkeä kirja juuri tässä maailmantilanteessa”

“Erittäin tärkeä kirja juuri tässä maailmantilanteessa”

Tässä ensimmäinen varsinainen kirja-arvostelu. Rauhan Puolesta -lehdessä ollut juttu kun oli lähinnä puffi, ja Loviisan sanomissakaan ei kirjaa varsinaisesti arvosteltu, kerrottiin vain että tämmöinen kirja on ilmestynyt ja haastateltiin kirjailijaa. Paljon kehuja tässä on, nöyränä ja kiitollisena otan ne vastaan! Arvostelu on Goodreads.com -sivustolta, jossa 

Rauhan puolesta 1/2020

Rauhan puolesta 1/2020

Vihollisen rakastamisesta

Vihollisen rakastamisesta

Filosofi ja kirjailija Jari Ehnrooth kritisoi Ylen kolumnissaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen reaktioita Turun loppukesän 2017 puukotuksiin. Hänen mukaansa Jeesus Nasaretilaisen saarnaama ’äärimmäinen ja sekava ihanteellisuus’ on johtanut kirkon eettiseen kriisiin. Äärimmäisyydellä hän viittaa vihollisen rakastamiseen ja kysyy, pitäisikö Isisin raiskaamien tyttöjen muka rakastaa sadistisia 

Kaksi totuudenpaljastajaa

Kaksi totuudenpaljastajaa

Katsoin tällä viikolla Netflixistä kaksi elokuvaa kahden eri aikakauden yhdysvaltalaisesta whistleblowerista eli pilliin puhaltajasta: Daniel Ellsbergistä kertovan The Post’in ja Edward Snowdenista kertovan Snowden’in. Kumpikin toimii erinomaisesti sekä ajanvietteenä että historian opiskelun kannalta. Daniel Ellsberg vuoti lehdistölle Vietnamin sotaa koskevaa salaista tutkimusaineistoa vuonna 1971. Hän 

Nyt ennakkomyynnissä!

Nyt ennakkomyynnissä!

Vuosikausia uurastamani kirja, Väkivallattomuuden voima – kertomuksia rohkeudesta, on vihdoin ennakkomyynnissä. Hinta on 15 e (tämä ennakkotilaajan etu on voimassa 3.4.2020 asti, jonka jälkeen normihinta 23 e).

Kirjaksi se kehittyi aikoinaan luennosta. Luentoidea puolestaan syntyi viiden kuukauden Intian matkani aikana keväällä 2003. Matkalukemisena minulla oli siellä Mohandas Gandhin oma elämäkerta nimeltä Kokemukseni totuuden kanssa.

Kotosuomeen palattuani aloin luennoida siviilipalveluskeskuksessa Gandhista, ahimsasta ja satyagrahasta. Pikku hiljaa otin Gandhin rinnalle yhdysvaltalaisen baptistipappi Martin Luther King Jr.:n ja Nelson Mandelan tarinat.

Vuonna 2009 luento oli laajentunut käsittelemään jo myös Albert Einsteiniä, Arndt Pekurista, kylmän sodan päättymistä ja Johan Galtungia. Luennon nimi oli tuolloin Eheyttävä konfliktinratkaisu.

Sarajevo ja sen ympäristö -kirjani ilmestyi vuonna 2013. Kahta vuotta myöhemmin, haastateltuani Teemu Matinpuroa podcastiin, sovimme kirjani julkaisemisesta. Seuraavan viiden vuoden aikana toimin muun muassa puolitoista vuotta päätoimisena opettajana. Mutta hitaasti ja varmasti tultiin kohti julkaisua, ja tässä sitä nyt ollaan.

Joulurauha 1914

Joulurauha 1914

Jouluna 1914 ensimmäinen maailmansota oli vastoin odotuksia jämähtänyt asemasodaksi. Länsirintamalla ranskalaiset, belgialaiset ja britit yhdellä puolella ja saksalaiset toisella olivat kaivautuneet juoksuhautoihinsa huutoetäisyyden päähän toisistaan. Kylmyys, nälkä ja huono hygienia vaivasivat. Tykistökeskitykset ja panssarivaunujen ajolinjat olivat tuhonneet luonnon ja tehneet alueesta kurapellon. Ei-kenenkään-maalle oli jäänyt 

Suomen kutsuntalakko 1902-04

Suomen kutsuntalakko 1902-04

Kansalaistottelemattomuutta monella taholla Vuoden 1901 asevelvollisuuslaissa Suomen suuriruhtinaskunnan armeija, joka syntymästään vuodesta 1878 asti oli ollut Venäjän keisarin alisteisuudesta toimiva kansallinen sotaväki, määrättiin sulautettavaksi venäläisiin joukko-osastoihin. Lakimuutos mahdollisti venäläisten upseerien pääsyn armeijan virkoihin Suomessa ja suomalaisten asevelvollisten lähettämisen suorittamaan palvelustaan ja mahdollisesti jopa teistelemaan myös 

Aseeton rauhanturvaaminen

Aseeton rauhanturvaaminen

”Kaunis ajatus, mutta faktaa on, että se voittaa jolla on isompi pyssy,” kuului ensimmäinen kommentti sosiaalisessa mediassa alettuani joitakin vuosia sitten markkinoida aseettoman rauhanturvaamisen mahdollisuuksia käsittelevää seminaaria.

Vastasin hänelle listaamalla kymmeniä esimerkkejä menestyksekkäistä väkivallattomista kampanjoista eri vuosikymmeniltä ja eri puolilta maailmaa. Niissä aseeton tai heikommin aseistautunut osapuoli on saanut tahtonsa läpi, tai vähintään löytänyt heitä tyydyttävän kompromissiratkaisun. Kerroin Erica Chenowethin ja Maria Stephanin uraauurtavasta, väkivaltaisia ja väkivallattomia kampanjoita vertailevasta tutkimuksesta Why Civil Resistance Works, ja yli tuhatta väkivallatonta kampanjaa analysoivasta Global Nonviolent Action Database -sivustosta.

Kyseisen somekommentoijan reaktio on tyypillinen, ja kertoo paljon yhteiskuntamme suhtautumisesta väkivaltaan, ja käsityksistämme väkivallan ja voiman suhteesta. Kyky ja häikäilemättömyys käyttää väkivaltaa yhdistetään voimaan ja valtaan, jonka vastakohtana nähdään passiivisuus ja pelko.

Sisällissotien tai muiden systemaattisten ja laajojen ihmisoikeusrikkomusten noustessa otsikoihin länsimaissa herää keskustelu siitä, pitäisikö alueelle iskeä sotilaallisesti vai ei. Sotilaallisen intervention kannattajien mielestä olisi moraalitonta olla puuttumatta tilanteeseen. Vastustajat puolestaan muistuttavat sotilasiskun kalleudesta, siviiliuhreista, koston kierteestä ja siitä, ettei pommittamalla ole ennenkään demokratiaa onnistuttu rakentamaan.

Keskustelua hallitsevat kaksi vaihtoehtoa: sotilaallinen voimankäyttö tai passiivisuus. Neuvotteluiden, diplomaattisten painostus- ja suostuttelukeinojen, YK:n rauhanturvaamisen ja EU:n siviilikriisinhallinnan kannattajien ääni on heikko. Usko siihen, että pahikset saadaan ruotuun vain käyttämällä heidän omia keinojaan, on vahva.

Mutta mistä voimassa ja vallassa pohjimmiltaan on kysymys, ja mikä on sen suhde väkivallan käyttöön ja sillä uhkaamiseen? Aristoteleen mukaan valta (power) on yksinkertaisesti ’kykyä saavuttaa haluttu päämäärä.’

Entä jos onkin niin, että sekä passiivisuuden että aggression kritisoijat ovat oikeassa? Että kansainvälisen yhteisön tulisi puuttua tilanteeseen, mutta väkivallattomasti? Olisiko YK:n rauhanturvaamisen mahdollista muuttaa aseettomaksi ja väkivallattomuuden periaatteiden mukaiseksi, tai olisiko mahdollista luoda uusi instituutio, jonka tehtävänä olisi väkivaltaisiin konflikteihin puuttuminen ja jonka toiminnan filosofis-eettisenä pohjana olisi väkivallattomuuden teoria?

Nonviolent Peaceforce

Ahvenanmaalla joitakin vuosia sitten tapaamani, Nonviolent Peaceforce (NP) -järjestön toiminnanjohtajana tuolloin toiminut Timmon Wallis suhtauti hänen kanssaan asiasta keskustellessani skeptisesti YK:n kykyyn ottaa vastaan uusia ideoita ja muuttaa toimintatapojaan väkivallattomuuden suuntaan. Onhan YK nimen omaan valtioiden yhteisö, ja ainakin weberiläisittäin tarkasteltuna valtioiden auktoriteetti pohjautuu väkivallan käytön oikeutukselle.

Wallis toivoo kansalaisjärjestöjen, jolla tämmöistä historiallista taakkaa ei ole, ottavan johtavan roolin aseettoman rauhanturvaamisen konseptin kehittämisessä ja levittämisessä. Näin on myös tapahtunut, Nonviolent Peaceforce yhtenä ensimmäisistä.

Sri Lankasta, Guatemalasta, Etelä-Kaukasukselta ja Ukrainasta saamiensa hyvien kokemusten rohkaisemana NP tällä hetkellä aseetonta rauhanturvaamista noin kolmensadan työtekijän voimin Burmassa, Etelä-Sudanissa, Filippiineillä ja Lähi-idässä.

Suurin osa NP:n rauhanturvaajista, noin parisataa, tekee työtä maailman nuorimmassa valtiossa Etelä-Sudanissa. Siellä NP:n toiminta on saanut kiitosta nopeutensa ja joustavuutensa ansiosta. YK:n raskas byrokratiakoneisto ei ehdi edes käynnistyä, kun ketterän, lahjoitusvaroilla pyöritettävän kansalaisjärjestön työntekijät ovat jo siirtyneet uudelle alueelle uuden tilanteen vaatimaan käytännön työhön.

Filippiineillä NP:n aseetonta rauhanturvaamista johtavan Alex Virtanen käyttää aseettomasta rauhanturvaamista englanninkielistä lyhennettä UCP, jolla aiemmin viitattiin sanoihin Unarmed Civilian Peacekeeping, nykyisin sanoihin Unarmed Civilian Protection. Toiminnan sisältö ei ole sananvaihdoksen myötä muuttunut, vaan protection eli suojelu-sanan käytöllä NP:ssä halutaan korostaa eroavaisuutta aseellisesta rauhanturvaamisesta, jollaisena rauhanturvaaminen perinteisesti nähdään.

Virtanen näkee UCP:n aseellisen rauhanturvaamisen vaihtoehtona ja uudempana lähestymistapana. ”Tämä on todistetusti toimiva, ja ehdottomasti aseellista rauhanturvaamista taloudellisempi vaihtoehto.” Virtanen ei silti lähtisi väittämään, että aseeton rauhanturvaaminen toimisi kaikkialla automaattisesti, vaan korostaa menetelmän paikkasidonnaisuutta. NP lähettää esimerkiksi joukkoja vain alueille, jonne heidät on kutsuttu kummankin tai kaikkien konfliktin osapuolten toimesta.

UCP voi toimia myös rinnakkain perinteisen rauhanturvaamisen kanssa. Näissä tilanteissa Virtanen uskoo, että aseeton rauhanturvaaminen lisää myös aseellisten rauhanturvaajien turvallisuutta. Työskentely kun tapahtuu usein alueilla, joissa aseellinen ryhmä toisensa jälkeen on aiheuttanut ongelmia siviiliväestölle, pahimmassa tapauksessa jo useiden vuosikymmenten ajan. Erityisesti näissä tilanteissa paikallisten luottamus on helpompi saavuttaa siviiliasuisena kuin sotilaana.

Kyse ei ole pelkästään konfliktin osapuolten pitämisessä erossa toisistaan, vaan UCP:tä voidaan käyttää kaikissa konfliktisyklin osissa. NP:n rauhanturvaajien arkeen kuuluu turvallisuustilanteen tarkkailua, keskustelua siviiliyhteisöjen, heidän auktoriteettiensa ja aseellisten toimijoiden kanssa, koulutuksen antamista esimerkiksi ihmisoikeuksista, humanitaarisesta oikeudesta ja siviilien suojelusta, ja yhteistyön tekemistä sekä paikallisten että kansainvälisten organisaatioiden kanssa.

Henkilökohtaiset siteet ja molemmpinpuolinen luottamus on keskeisintä. Virtanen kertoo saamistaan tekstiviesteistä ja puhelinsoitoista, joista osa on tullut keskellä yötäkin. Hänelle on esimerkiksi kerrottu, että siviiliväestön sekaan ammutaan. Tämmöisissä tilanteissa hän on soittanut komentajille, ja onnistunut saamaan tulitaistelun loppumaan. Onnistuminen on vaatinut sekä hyvät suhteet ja vaikutusvaltaa. Keskeinen luottamusta herättävä tekijä NP:llä on, että he eivät syyllistä eivätkä raportoi tapahtumista eteenpäin.

”Omalla kohdalla tämmöisiä muutamia tilanteita on ollut, että ihmiset ovat päässeet suojaan toimintamme ansioista. Tämmöiset hetket motivoivat jatkamaan.”

Onnistuneimpina tilanteina Alex Virtanen pitää niitä, joissa paikalliset siviilit ovat NP:lle kertomisen ja avun pyytämisen sijaan itse kutsuneet sotivat osapuolet kyläpäällikön taloon keskustelmemaan asiasta. Näin konflikti ei kärjistynyt, vaan alkanut laantua.

Virtanen kertoo toiminnan tavoitteena olevan ennen kaikkea vähentää konfliktin vaikutusta siviileihin. Samalla kuitenkin myös levitetään tietoutta väkivallattomuudesta.

”Väkivallattomuus on työssämme keskeisessä asemassa. Uskon, että moni on meillä juuri tämän takia töissä. Oma tieni oli pragmaattisempi, en ollut erityisen lukenut tässä asiassa, mutta kuultuani tästä toimintamallista, uskoin siihen heti. Tiedostin, että tällä on hyvät mahdollisuudet toimia ja vaikuttaa tilanteisiin.”

Rauhanarmeija

Mohandas Gandhi
kirjoitti aikoinaan aseettomista väkivallattomuusjoukoista. Hän käytti konseptista nimitystä Shanti Sena, rauhan armeija. Gandhi ehdotti kongressipuolueelle tällaisen yksikön perustamista rajoittamaan Intian sisäisiä väkivaltaisuuksia. Shanti Sena näki päivänvalon vasta Gandhin kuoleman jälkeen vuonna 1957. Suurimmillaan siihen kuului yli 6 000 jäsentä.

Gandhin ystävä, nykyisen Pakistanin ja Afghanistanin rajaseudun pataaniväestön uskonnollinen ja poliittinen johtaja Abdul Ghaffar Khan onnistui rauhanarmeijan kokoamisessa Gandhia paremmin. Hän kokosi 1930-luvulla lähes 100 000 hartaasta muslimista koostuvan, maailman ensimmäisen rauhanarmeijan, Khudai Khidmadgarin. Nimi tarkoittaa Jumalan palvelijoita. Armeijamaisen hierarkisesti organisoituneen joukon tehtävänä oli aluksi kansanvalistus ja koulujen perustaminen, mutta brittihallinnon painostuksen myötä siitä tuli yhä aktiivisempi ja poliittisempi toimija, joka taisteli kansalaistottelemattomuuden keinoin siirtomaaisäntäänsä vastaan.

Nonviolence Peaceforcen, Shanti Senan ja Khudai Khidmadgarin lisäksi Gandhin unelmaa rauhanarmeijasta ovat olleet toteuttamassa muun muassa Peace Brigades International, Witness for Peace, Christian Peacemaker Teams ja Volunteers for International Solidarity. Alex Virtasen mukaan vuosina 1990-2015 yhteensä 56 järjestöä on toteuttanut UCP:tä 37:ssä eri maassa. Näistä suurin osa on toteutettu Israelin ja Palestiinan alueilla. Myös Kolumbiassa ja Guatemalassa on ollut lukuisia kampanjoista.

Työkalupakkia tulee laajentaa

Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodeniuksella on tapana sanoa, että sotilaallinen interventio on kuin kansainvälisen yhteisön työkalupakin moukari – sitäkin saatetaan joskus tarvita – mutta huomattavasti useammin tarvitaan työkalupakin muita työkaluja. Näistä yksi on aseeton rauhanturvaaminen.

Olisiko UCP:stä ratkaisuksi Syyrian kriisiin? Ei ainakaannykyisillä resursseilla, mutta on vaikea nähdä syytä, miksei tämän metodin tutkimiseen ja testaamiseen satsattaisi tosissaan, ja kehitettäisiin aseettomasta rauhanturvaamisesta varteenotettava vaihtoehto sotilaalliselle interventiolle.

Suurin pyssy ei ratkaise konfliktia, muttei myöskään suurin sydän. Toimiakseen tehokkaasti ja laajamittaisesti väkivallattomat metodit tarvitsevat tutkijoita, strategioiden suunnittelijoita, organisoijia, johtajia ja operaatioiden toteuttajia. Ne, joiden mielestä on vastuutonta olla puuttumatta laajamittaisiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan, ovat oikeassa. Juuri siksi meidän tulee kehittää entistä monipuolisemmin kriisinhallintatyövälineitä, niin että kriisin syttyessä niitä on valittavina enemmän kuin yksi.

Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Rauhanpuolustajien Rauhan Puolesta -lehden numerossa 2-2017. Kirjoittaja on sosiologi ja sivarikouluttaja, joka kirjoittaa Kertomuksia rohkeudesta -nimistä kirjaa Like-kustantamolle. Kuvat: Nonviolent Peaceforce.

Baltian laulava vallankumous 1987-91, osa 1/2

Baltian laulava vallankumous 1987-91, osa 1/2

Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Rauhan Puolesta -lehdessä 5/2016 ja tullaan julkaisemaan ensi vuonna ilmestyvässä, Liken kustantamassa Kertomuksia Rohkeudesta -kirjassa. Mikäli haluamme laittaa viime vuosisadan väkivallattomat kampanjat tärkeysjärjestykseen, vuoden 1989 vallankumoukset, eli Itä-Euroopan siirtyminen monipuoluejärjestelmään vuosina 1989-1991 ja Neuvostoliiton hajoaminen jouluna 1991, ansaitsevat ehdottomasti paikkansa 

Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike 1955-68

Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike 1955-68

Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Rauhan Puolesta -lehdessä 1-2016. Väkivallattomuuden voiman avulla on tehty vallankumouksia, saavutettu itsenäistymisiä, puolustettu valtioita ja johdettu niin pieniä kuin suuriakin poliittisia yksiköitä. Sitä on käytetty menestyksekkäästi kansalaisaktivismissa, rauhanturvaamisessa ja oikeudenkäynneissä, ja sen avulla on löydetty ratkaisuja ristiriitatilanteisiin niin kansainvälisessä politiikassa 

Suuri kiitos!

Suuri kiitos!

Eduskuntavaalit on nyt takana ja on tullut aika kiittää äänestäjiä, tukiryhmää ja muita avustajia. Olen erittäin otettu joka ikisestä äänestä jonka sain, ne ovat suuria luottamuksen osoituksia.

Kaikkiaan vihreillä vaalit menivät erinomaisesti, saimme eduskuntaan viisi kansanedustajapaikkaa lisää. Vihreiden tulos todistaa, että kampanjani keskeisimmät teemat – ympäristönsuojelu, globaali oikeudenmukaisuus ja ihmisarvon kunnioittaminen – ovat tärkeitä yhä kasvavalle joukolle suomalaisia.

Politiikasta, tiedottamisesta ja ihmisistä paljon oppineena jatkan aktiivisesti työskentelyä kampanjassani esille nostamieni teemojen puolesta. Kertomuksia rohkeudesta -podcast -lähetykset tulevat jatkumaan viikoittain. Tulevana viikonloppuna minut löytää Helsingistä Suomen Sosiaalifoorumista ja ensi kuussa Loviisan Rauhanfoorumin pöydän takaa Mahdollisuuksien torilta Porvoosta ja Maailma Kylässä -festivaali Helsingissä. Loviisan Rauhanfoorumi järjestetään tänä vuonna 6.-9.8.2015. Tapaamisiin!

Yläkuvassa jaetaan viimeinen Timo’s Time -vaalilehti vaaleja edeltäneenä lauantai-iltapäivänä. Lehden voi lukea sähköisenä täältä, aiheet ovat ajattomat. Lehdessä on juttuja mm. valtion roolista, yhteisötaloudesta, ympäristönsuojelusta, sähkölaitteiden suunnitellusta hajoamisesta ja väkivallattomuudesta.