Tag: Terrorismi

Vihollisen rakastamisesta

Vihollisen rakastamisesta

Filosofi ja kirjailija Jari Ehnrooth kritisoi Ylen kolumnissaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen reaktioita Turun loppukesän 2017 puukotuksiin. Hänen mukaansa Jeesus Nasaretilaisen saarnaama ’äärimmäinen ja sekava ihanteellisuus’ on johtanut kirkon eettiseen kriisiin. Äärimmäisyydellä hän viittaa vihollisen rakastamiseen ja kysyy, pitäisikö Isisin raiskaamien tyttöjen muka rakastaa sadistisia 

Loput Iltasanomien vaalikonevastauksista

Loput Iltasanomien vaalikonevastauksista

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina olen julkaissut Helsingin Sanomien ja Iltasanomien vaalikonekysymyksien vastauksia. Tässä vielä viimeiset. 45. Oli virhe liittyä maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen 2011. (IS) Täysin eri mieltä. Suomen tulisi olla mukana ja aktiivisesti tukea jok’ikistä kansainvälistä aseidenriisuntasopimusta. Tämä on Suomen etu pienenä maana ja 

Saako Jumalaa pilkata?

Saako Jumalaa pilkata?

Sain sähköpostitse kysymyksen, mitä mieltä olen jumalanpilkkalaista ja Charlie Hebdon pilapiirroksista. Kiitos kysymyksestä! Kysymykset ovat erittäin tervetulleita, ne tuovat paitsi aina tervetullutta vuorovaikutteisuutta, helpottavat myös kirjoitettavien aiheiden valitsemista.

Kristittynä olen sillä kannalla (ja tämänkin viisaan ajatuksen olen jostain lukenut jostain, todennäköisesti Juha Sihvolan kirjasta Maailmankansalaisen uskonto), että jumalanpilkkaajat ja militantit ateistit kärkkäällä kritiikillään tekevät palveluksen kristinuskolle. He saavat meidät pohtimaan peruskysymyksiä. He pakottavat meidät miettimään, mikä uskonnossamme on totta ja mikä on tarua, ja mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on järkevää ja mikä typerää.


Tällä Jumalalla on Facebookissa yli kaksi miljoonaa seuraajaa.

Pilkatkoot ja parjatkoot siis ihan rauhassa. Jumala ei lainsäätäjien suojelusta tarvitse. Kannatan Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön ehdotusta rikoslain 17. luvun §10 ensimmäisen kohdan poistamisesta. Sen mukaan se “joka julkisesti pilkkaa Jumalaa […] on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.” Saman lakipykälän toinen kohta käsittelee jokaisen oikeutta harjoittaa uskontoaan muiden häiritsemättä, sen kohdan sinne voisi minun puolesta jättää.

Entäs sitten ne Jyllands-Postenin ja Charlie Hebdon alkuperäiset pilakuvat, niiden herättämä reaktio tietyissä piireissä, ja tämän reaktion herättämä vastareaktio mm. Charlie Hebdon toimituksessa ja perussuomalaisten nuorten ideariihessä?

Luulivatko terroristit todellakin veriteollaan pystyvänsä vaimentamaan profeetanpilkkaajat? Onko tosiaan niin, että he eivät osanneet arvata Mohammed-pilakuvien räjähdysmäisen leviämistä tekojensa seurauksena? Voi olla että eivät osanneet. Luulevathan venäjänkin viranomaiset vaientavansa valtiolle kriittisiä toimittajia riistämällä heiltä hengen, ja luulihan Suomenkin valtio vaientavansa Pekurisen teloittamalla hänet jatkosodan aikana. Onhan tämmöistä ajattelua aina ollut.

Vai oliko kyse Lähi-idän sotatapahtumien heijastuksista, halusivatko he juuri sitä mitä on nyt tapahtumassa, eli koston kierrettä, vihaa, eristäytymistä, eristämistä, epäluuloa ja syrjäytymistä? Lisää rahaa ja valtaa tiedustelupalveluille, poliiseille ja armeijoille, lisää ääniä maahanmuuttokriittisille puolueille, lisää vihapuheita ja viharikoksia, lisää pelkoa, vähemmän vuorovaikutusta ja enemmän syrjäytyneitä eurooppalaisia musliminuoria, joita on entistä helpompi rekrytoida terroristeiksi?

Miten tähän kaikkeen pitäisi reagoida? Perussuomalaiset nuoret ainakin peruivat ensireaktionsa ja vetivät sarjakuvakilpailun pois, syytä kertomatta. Minulle kävi hiukan samoin. Ensimmäiseksi huusin olevani Charlie, mutta kun olin tutustunut lehden linjaan tarkemmin, lukenut ja kuunnellut reaktioita tapahtumiin eri näkökulmista ja miettinyt asiaa, tulin siihen tulokseen, että ehkä juuri nyt ei ole tökkimisen, ärsyttämisen ja provosoinnin aika. Lailla sitä en kuitenkaan kieltäisi.

Terrorismin vastainen sota ja salaliitot

Terrorismin vastainen sota ja salaliitot

Huilisti siinä missä ennen oli WTC. Aamulla tuli radiosta Tuomas Enbusken vetämä keskustelun aiheesta “Kumpi voitti terrorismin vastaisen sodan?”. Keskustelussa olivat mukana Najafin maakunnan edustaja Suomessa Hussein Al-Taee, asiantuntija Thomas Jokinen Turun yliopistosta sekä majuri Jyri Raitasalo Maanpuolustuskorkeakoulusta. Hussein Al-Taee’n pitkästä aikaa optimisttisia uutisia Irakista 

Inhimillinen tekijä

Inhimillinen tekijä

Vaimoni Sally katsomassa syyskuun 11. päivän terroristihyökkäyksen tuhoja Ground Zeroa ympäröivän aidan takaa joulukuussa 2005. He aiheuttavat pahuutta, he ovat siis pahoja, he ajattelivat. Tuhoamalla heidät tuhoamme pahuutta ja aiheutamme hyvyyttä. He aiheuttavat pahuutta, he ovat siis pahoja, he ajattelivat. Tuhoamalla heidät tuhoamme pahuutta ja 

Pari sanaa terrorismin torjunnasta

Pari sanaa terrorismin torjunnasta

Nizny_Novgorod_004.JPG
Tämä herra on tähyilee Volgalle Nizni Novgorodissa.

(Kirjoitus on kommentti Helsingin Sanomien Brysselin -kirjeenvaihtaja Petteri Tuohisen EU:n terrorismitiedotusta käsittelevään kirjoitukseen Turhaa pelottelua)

Terrorisminvastaisen sodan arkkitehdeilta tuntuu toisinaan unohtuvan se tosiasia, että terrorismin keinojen kitkeminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Pystyyhän kuka tahansa, jos haluaa, keksimään hetkessä sata keinoa, miten tappaa kanssaihmisiään vaikka nyrkinkokoisella kivellä. Henkilöautosta nyt puhumattakaan.

Mutta harvapa tuntuu tätä haluavan. Tämän tulisikin olla kaiken turvallisuuspoliittisen pohdinnan lähtökohta: miksi emme tapa toisiamme, vaikka se olisi niin helppoa? Mitkä syyt ovat johtaneet tällaiseen kehitykseen? Miten voisimme edelleen edesauttaa tätä kehitystä?

Ovatko aseistetut vartijat saaneet meidät tällaisiksi? Vai kenties turvatarkastukset, listat epäillyistä, kamerat, sormenjälkitestit ja todennäköisten terroristien profiloimiset? Vai kovien rangaistustenko pelossa me jätämme satuttamatta toisiamme?

Ylimitoitettujen, pelon ja vihan ilmapiiriä lietsovien turvatoimien ja rajoitusten sijaan resursseja tulisi siirtää terrorismin syiden kitkemiseen. Seuraavat kolme asiaa tulevat ensimmäisenä mieleen.

Rikkaiden ja köyhien valtioiden välistä kuilua loivennettava. Ostovoimapariteetilla mitattuna Luxenburgin bruttokansantuote per henkilö on 64 000 dollaria, Yhdysvaltain 39 000 ja Suomen 29 000 dollaria. Sambiassa vastaava luku on 870, Somaliassa 600 ja Itä-Timorissa 400. Miltä tuntuisi asua Suomessa, jossa olisi vastaavanlaisia tuloeroja, ja jossa rikkaiden veroprosentti olisi heidän itsensä päätettävissä, mutta valtion suositus olisi 0.7%?

(Lisäys 6.9.2009: oikeampi vertailuluku olisi 2%, sillä se on kehitysyhteistyön osuus valtion menoista.)

Maahanmuuttoa Eurooppaan ja Suomeen on helpotettava. Se lisää kulttuurien välistä vuoropuhelua kaikilla tasoilla, mikä on ainoa pysyvä keino sotien ja terrorismin vähentämiseksi tässä maailmassa.

Siirtolaisten syrjäytymistä estettävä tukemalla aktiivisesti maahanmuuttajien kulttuuria. Äidinkielen ja oman kulttuuritaustan opetus on avainasemassa yksilön terveen identiteetin kasvussa. Se, jolla on voimakas ja terve itsetunto ei koe asemaansa uhatuksi eikä siksi koe tarvetta vihata muita. Tämä pätee yhtä lailla islamisteihin kuin rasisteihinkin, Suomessa ja ulkomailla, niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.