Tag Archives: Sota

Hyvää uutta vuotta rakkaat lukijat, kuulijat ja katsojat! Ohessa kaksi keskustelua viime vuodelta, ajattomista aiheista. Jyväskylän syksy -tapahtumassa kysyttiin, onko sota ikuinen ja väistämätön, ja mihin rauhantyö kykenee? Jyväskylän Syksyn 2021 webinaarissa Taideyliopiston vararehtori, kuvataiteilija Jaana Erkkilä-Hill ja sosiologi, luennoitsija ja rauhanaktivisti Timo Virtala keskustelevat rauhantyön kysymyksistä. Esille nousevat myös nimet Pyhä Ksenia Pietarilainen ja Arndt Pekurinen. Puhetta johtaa päätoimittaja Elias Krohn. Jyväskylän kevät -tapahtuman yhteydessä järjestetyssä Kristillinen rauhantyö -paneelissa oli keskustelemassa kirjailija, sosiologi Timo Virtala, professori Tapio Lampinen ja filosofian maisteri, pitkään kirjastonjohtajana toiminut Ilkka Hirvi.

Laitoin eilisen postaukseni tragedioiden muistamisesta myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalle, jossa siihen kommentoi Heikki Polojärvi toteamalla mm. latinaksi, että jos haluamme rauhaa, meidän tulee valmistautua sotaan. Tässä vastaukseni: Kiitos Heikki asiallisesta kommentista. Siinä on paljon asioita joista olen kanssasi samaa mieltä: on tärkeää muistaa toisen maailmansodan sankareitamme; rauhaa ei voi arvostaa, jos ei tiedä mitä sota on; ja sodan todellinen ymmärtäminen ei aiheuta sen ihannointia, vaan päinvastoin. Mutta tuosta latinankielisestä lauseesta olen eri mieltä. Jos haluat rauhaa, valmistele rauhaa, on mielestäni järkeenkäyvämpi ohje. Maailman sotilasmenot olivat toissa vuonna 1,75 biljoonaa Yhdysvaltain […]

Katselin eilen illalla oheisen We Steal Secrets dokumentin, joka kertoo Julian Assangesta, Wikileaksista ja Chelsea (ent. Bratley) Manningista. Paria viikkoa aiemmin katselin lentokoneessa Assangeen ja Wikileaksiin keskittyvän trillerin The Fifth Estate (tosin loppu jäi näkemättä laskeutumisen takia). Julian Assangen henkilö- ja hakkerointihistoria, Wikileaksin perustaminen, nousu ja hankaluudet, Manningin vuotamat diplomaattisähkeet, taisteluvideot ja muut dokumentit Irakin ja Afghanistanin sodista, hänen paljastumisensa (hänet ilmiantoi bostonilainen entinen hakkeri Adrian Lamo, jolle Manning oli yksinäisyyttään uskoutunut), vangitsemisensa, eristämisensä, vapauttamisensa eristyksestä ja lopulta 35-vuoden vankilatuomionsa ovat tapahtumavyyhti, jonka hahmottaminen totisesti vaatii useamman dokumentin ja elokuvan […]

Eilisen postauksen jälkeen tuli mieleen, olisiko sittenkin pitänyt kertoa kyseisen videoklipin sisällöstä edes sen verran, että se kertoo sodasta eikä siten sovellu lapsille. Entä aikuiselle? Miksi näyttää mahdollisesti ja todennäköisesti masennusta, toivottomuutta, pelkoa, pessimismiä ja inhoa herättäviä sotakuvia aikuisille? Konkreettisimmillaan jouduin tämän kysymyksen eteen saatuani syyskuussa 2004 amerikkalaissotilaalta valokuvia Irakista. Koneelleni ladattujen kuvien joukossa oli kuva kuolleesta sotilaasta, joka oli saanut luodin päähänsä ja toisesta, jonka yli oli ajettu panssarivaunulla. Matkapäiväkirjassani pohdin, onko kuvien näyttäminen oppilailleni siviilipalvelusmiehille oikein ja järkevää. Parhaimmillaan oppilaani järkyttäisivät juuri sopivasti ja heräisivät animaatio-, tietokone-, elokuva- […]

Suosittelen kirjoittamaan YouTuben hakuun “short movie”. Toisin kuin pari vuotta sitten, jolloin viimeksi kokeilin, siellä on nykyään suuri määrä korkealaatuisia lyhytelokuvia. Yksi eilen katsomistani oli ohessa oleva Ahmed Imamovic’in vuonna 1994 ohjaama 10 MINUTA, joka voitti parhaan eurooppalaisen lyhytelokuvan tittelin vuonna 2002. Myös Our Time Is Up oli loistava, kuten myös My Name Is Lisa. Taidan jättää kertomatta, mistä nämä elokuvat kertovat. Lyhytelokuvien suola kun on niiden arvoituksellisuus.

Miten me aikuiset perustelemme sodat? Oman edun tavoittelulla? Pelolla? Kunnialla? Isänmaan puolustamisella? Pitkän tähtäimen suunnitelmalla? Kokonaiskuvalla? Sillä, että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa? Että tarkoitus pyhittää keinot? Toisten auttamisella? Lapsen näkökulmasta tämä kaikki on liirumlaarumia. Lapsen näkökulmasta oleellista on, onko perhe ja ystävät hengissä, ja onko heillä vettä, ruokaa, sähköä ja lämpöä. Oleellista myös on, ettei lapsen tarvitsisi miettiä näitä asioita. Että hän voisi keskittyä leikkimiseen, oppimiseen ja kasvamiseen. Zlatan päiväkirja antaa lapsen näkökulman Bosnian sotaan ja erityisesti Sarajevon piiritykseen (1992-1996). Päiväkirja alkaa maanantailta 2.9.1991. Takana on pitkä kuuma […]

Tämä herra on tähyilee Volgalle Nizni Novgorodissa. (Kirjoitus on kommentti Helsingin Sanomien Brysselin -kirjeenvaihtaja Petteri Tuohisen EU:n terrorismitiedotusta käsittelevään kirjoitukseen Turhaa pelottelua) Terrorisminvastaisen sodan arkkitehdeilta tuntuu toisinaan unohtuvan se tosiasia, että terrorismin keinojen kitkeminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Pystyyhän kuka tahansa, jos haluaa, keksimään hetkessä sata keinoa, miten tappaa kanssaihmisiään vaikka nyrkinkokoisella kivellä. Henkilöautosta nyt puhumattakaan. Mutta harvapa tuntuu tätä haluavan. Tämän tulisikin olla kaiken turvallisuuspoliittisen pohdinnan lähtökohta: miksi emme tapa toisiamme, vaikka se olisi niin helppoa? Mitkä syyt ovat johtaneet tällaiseen kehitykseen? Miten voisimme edelleen edesauttaa tätä kehitystä? Ovatko aseistetut […]

(Julkaistu Maailma.net -sivustolla 22.3.2005) Irakin sodan syttymisestä ja miljoonia ihmisiä vetäneestä rauhanmarsseista tulee maaliskuussa kuluneeksi kaksi vuotta. Reutersin viime vuoden lokakuussa julkaiseman uutisen mukaan tämä sota on vaatinut jo yli 100 000 irakilaista siviiliuhria. Liittoutuneet ovat menettäneet yli 1 600 sotilasta. Näistä järkyttävistä luvuista huolimatta sodan pääarkkitehti sai syksyllä neljä vuotta lisäaikaa istua presidenttinä. Hän sai käyttöönsä maailman kaikkien aikojen suurimman ja voimakkaimman armeijan. Fyysinen ylivoima ei ole lannistanut irakilaisia. Surullisen monet ovat päättäneet vastata väkivaltaan väkivallalla, aiheuttaen siten kymmeniä uusia kuolonuhreja päivittäin. Kaaokselle ei näy loppua. Voisiko ratkaisu löytyä […]