Tag Archives: Sarajevo

Tässä videotervehdys maanantaina päättyneestä kansainvälisestä rauhanjärjestöjen tapaamisesta Sarajevosta. Alla suunnilleen sama sisältö tekstinä. “Terveisiä Sarajevosta, Euroopan Jerusalemista, jossa muslimit, kristityt ja juutalaiset ovat asuneet sulassa sovussa vuosisatojen ajan, ja josta ensimmäiseen maailmansotaan johtaneet tapahtumat saivat alkunsa sata vuotta sitten eli kesäkuussa 1914. Meneillään on Sarajevo Peace Event, kansainvälinen rauhanjärjestöjen tapaaminen, joten tämä on hyvä hetki hiukan pohtia käsitettä nimeltä pasifismi. Kaikilla tuntuu olevan pasifismista vankka mielipide, mutta hyvin harvoin näkee määriteltävän, mitä kyseisellä termillä oikeastaan tarkoitetaan. Nykysuomen sanakirjan mukaan pasifismi tarkoittaa rauhanaatetta. Rauhanaate puolestaan tarkoittaa ”pyrkimystä sotien välttämiseen ja kansojen […]

Useissa Bosnian sotaa käsittelevissä lähteissä todetaan, että kaikki osapuolet syyllistyivät sotarikoksiin. Toisinaan tätä tosiasiaa pidetään hyväksyttävänä selityksenä sille, että varsinkin sodan ensimmäisinä vuosina länsimaat suhtautuivat kolmeen sotivaan osapuoleen varsin neutraalisti. On totta, että myös bosniakit syyllistyivät sotarikoksiin. YK:n Jugoslavia-tuomioistuimen mukaan Bosnia-Hertsegovinan armeijan sotilaat murhasivat syyskuussa 1993 Grabovican kylässä lähellä Mostaria 13 kroaattia, joista osa oli sotilaita, osa sotavankeja ja osa siviilejä. Keväällä 2012 puolestaan uutisoitiin, että Bosnian sodan jälkiselvittelyissä on tuomittu ensimmäistä kertaa nainen syytettynä sotarikoksista. Hän on taustaltaan bosniakki ja syyllistyi kolmen kroaattisiviilin ja kolmen kroaattisotavangin teloitukseen bosniakkien hallitsemassa […]

”Usko on yksinkertaista. Pitää vain seurata Jeesusta. Elää kuin Jeesus,” sanoo franciscaanimunkki Daniel Reich, 31 vuotta, ja työntää magneettiavaimen kahviautomaattiin. Tuodessaan kahvit hän kertoo kommunistisen Jugoslavian alkuaikojen uskontovainoista. Monet papit tapettiin ja vielä useampi joutui vankilaan. Reich näkee näissä vaikeissa ajoissa jotain hyvääkin. Hänen mielestään kommunismin aikana katolinen kirkko purifioitui. Ne, jotka jatkoivat kirkon piirissä, olivat tosissaan. Heidän täytyi olla valmiita menemään uskonsa puolesta vankilaan. Silloin kaikille oli selvää, mikä oli katolisen kirkon vihollinen. Nykyisin ”punainen lohikäärme” on sen sijaan näkymätön. ”On lakeja perheitä vastaan, abortteja, homoseksuaalisuutta ja eutanasiaa.” Samaan […]

Sarajevon vanhan kaupungin basaaritunnelmasta nauttiessani näen lapsen ujuttautuneena kahden mainostelineen väliin. Laskevan auringon valo osuu hänen kasvoilleen ja tajuan, että hyvän kuvan ottamiseen tarvitaan nyt sekä nopeutta että sosiaalista silmää. Lasta silmistäni päästämättä kaivan laukustani kameran, laskeudun kyykkyyn, etsin katseellani äidin tai isän kysyäkseni lupaa silmäkulmiani kysyvästi nostamalla ja kameraa hiukan kohottamalla. Ystävällisen nyökkäyksen sijaan saan tällä kertaa tylyn päänpudistuksen ja rahaa vaativan kädenojennuksen. Sarajevossa riittää nähtävää: illyrialaisten ja roomalaisten muinaismuistoja, Bosnian keskiaikaisen kirkon arvoituksellisia hautakivikirjoituksia, ottomaanien ja Itävalta-Unkarin aikojen arkkitehtuuria, sefardijuutalaisten kulttuuria, moskeijoita, kirkkoja, synagogia, ja ennen kaikkea Euroopassa […]

Serkukset Muharem ja Emin Fatic. Bosnialainen vuoristokylä selvisi läpi valloitukset, kurjuuden ja kylmyyden – vasta modernin elämän helppous tyhjensi kylän. Sarajevoa ympäröivillä vuorilla on asunut ihmisiä illyyrialaisten ajoista lähtien – satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Täältä ihmiset ovat löytäneet rauhan, täällä he ovat saaneet asua parhaaksi katsomallaan tavalla, viranomaisilta piilossa. ”Uskonnokseen isovanhempamme valitsivat islamin, mutta yhtä hyvin he olisivat voineet valita jotain muutakin”, pohtii Umajani –kylässä koko elämänsä asunut Muharem Fatic. Selviytyminen on näin karuissa olosuhteissa tärkeintä – uskonnot ja ideologiat ovat siihen nähden toissijaisia. Kylän läpi on pyyhkinyt kaksi […]

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Loviisan Sanomien Vieraskynä -palstalla 29.10.2010. Epätäydellisestä kielitaidosta on myös hyötyä. Tulee mietittyä tarkemmin mitä suustaan päästää. Tulee tiivistettyä sanomansa ja sanottua asiat suorempaan. Keskustelukumppanikin arvostaa, kun häntä kuunnellaan ja tarkkaillaan intensiivisesti. Parasta siinä on kuitenkin nöyryys sanallisen kommunikaation edessä. Äidinkielellä puhuessa sitä kun helposti unohtaa, ettei täydellisimmälläkään sanojen asettelulla pysty kuvaamaan todellisuudesta kuin heijastuksen. Entä totaalinen kielitaidottomuus, voiko siitä olla hyötyä? Katsoin joitakin päivä sitten Dine Mustafican bosniankielisen elokuvan Remake. Tekstitystä ei ollut saatavilla, joten en ymmärtänyt tositapahtumiin perustuvasta kahden tunnin pätkästä kuin pari sanaa. Silti […]

Kun aikaisemmin esittelemäni Zlatan päiväkirja oli lapsen, niin nyt vuorossa oleva Fools Rush In on nuoren näkökulma Sarajevon piiritykseen (1992 – 1996). Kumpikin on tosikertomus piiritetyn kaupungin sisältä, vaikkakin jälkimmäisen kirjoittaja on mitä suuremmassa määrin ulkopuolinen, amerikkalainen 27-vuotias kovia kokenut seikkailija. Kirja kuvailee Sarajevoa, sarajevolaisia ja koko Bosnian sotaa ainutlaatuisella ja yllättävällä tavalla. Suosittelen lukemaan, tosin kritiikkinä todettakoon, että kirjassa on niin paljon viinaa, valittamista ja jonkin verran myös varastamista, että mieleen nousi myös kysymys, onko Bill Carter sittenkään 11-vuotasta Zlataa aikuismaisempi. Viinaa Bill juo etupäässä brittiläis-ranskalaisen klowneiksi pukeutuneiden ruoka-avustusta […]

Viidentenä päivänä joulukuuta 2009 vuokrasimme auton ja suuntasimme matkamme kohti Bjelasnica-vuorta tutustuaksemme Sarajevoa ympäröivään luontoon, jota paikalliset niin lämpimästi suosittelevat. Oppaaksemme lähti Etyjillä työskentelevä ja Amerikassa opiskellut Damir, josta olenkin jo aiemminkin kirjoittanut. Ennen kuin pahamaineiset serbitasavallan poliisit ohjasivat automme tien sivuun, Damir kertoi isästään, joka oli aikoinaan työskennellyt Jugoslavian armeijan Bosnian sotilaspoliisiyksikön johtajana. Kyseisen aseman saavuttaminen yhdessä maailman suurimmista armeijoista on jo itsessään saavutus, mutta erityisen ainutlaatuista se oli bosniakkitaustaiselle muslimille, olihan armeija käytännössä serbien hallussa. Jugoslavian hajoaminen oli Damirin isälle suuri pettymys. Hän todella uskoi yhteisbalkanilaiseen projektiin ja […]

Illalla ovimies pysäyttää minut ja ilmoittaa, että kyseessä on yksityistilaisuus. Minua harmittaa etten ottanut konserttiasiaa esille Stefanin kanssa, hän olisi hyvinkin saattanut kutsua minut paikalle. ”Onko sinut kutsuttu?”, ovimies kysyy, kun en heti poistu paikalta. ”Ikään kuin,” vastaan. ”Tulin kuulemaa tuota bändiä. Kirjoitan kirjaa Sarajevosta ja haluaisin ehdottomasti tavata yhden bändin soittajista.” Ovimies miettii hetken ja ohjaa minut sitten sisälle. Sisällä pöydät notkuvat ilmaisia ruokia ja juomia. Pienessä kaksikerroksisessa kahvilassa on satakunta ihmistä. Bändi ei ole vielä aloittanut. Minulle myydään viidellä eurolla kalenteri, jossa on syöpään sairastuneen nuoren naisen maalauksia. […]

Oliver ja Matilda. Kuva: Sally Armbrecht. Balkan –kahvilassa valmistaudutaan illan jazzkonserttiin. Paikkoja siivotaan ja pöytiä kannetaan huoneesta toiseen. Turvallisuusalan ihmiset käyvät tarkastamassa paikat ja lukitsevat ovet, sillä vieraaksi on tulossa myös poliitikkoja. Seuranamme istuva Stefan kertoo, että yksi hänelle rauhantutkimusta opettaneista professoreistaan on illan esiintyjien joukossa. Tapasimme Stefaniin ja hänen puolisonsa noin viikko sitten, kun heidän Matilda –tyttönsä istui Oliverin syliin ja tutustutti siten vanhemmat toisiinsa. Sovimme tämän tapaamisen, koska halusin tietää lisää Stefanista ja hänen lukuisista media- ja kulttuuriprojekteistaan. Stefan syntyi Sarajevossa olympiavuonna 1984 montenegrolais-serbialais-puolalais-venäläiseen perheeseen. Sodan puhjettua hänen […]

Besimin mielestä Jugoslavia oli maailman paras maa, parempi kuin Yhdysvallat. ”Saimme matkustaa minne vain. Viisumi tarvittiin vain kymmeneen maahan maailmassa. Kaikilla oli työtä, asunto ja terveydenhuolto. Ihmiset kävivät joka viikko Italiassa ostamassa muotivaatteita.” ”Minulla oli hyvä palkka telekommunikaatiolla. Lomillani matkustin paljon, kävin New Yorkissa, Pariisissa, Varsovassa, Roomassa ja Melbournessa. Ostin uuden puvun itselleni joka vuosi ennen Kurban Bairamia.” Vuodet ovat seuranneet toisiaan ja niin että vaatekaappiin on kertynyt kokonaiset viisikymmentä pukua. Joka kerta tavatessamme hän on pukeutuneena eri pukuun ja uudenväriseen kravattiin. Hänet on helppo tavata, sillä hän on suurikokoinen, […]

Alakerran albanialaisen leipurin mielestä Enver Hoxa oli maailman kaunein presidentti. Vuokraemäntämme Indira ohitti latteuden tuhahtamalla, mutta kun leipuri halusi tulkkina toimineen Nedzadin kertovan meille että Venäjällä ymmärretään albaniaa, Indira hermostui. ”Albaniaa ei taatusti ymmärretä missään muualla kuin Albaniassa ja Kosovossa. Nyt saat luvan lopettaa noiden älyttömyyksien puhumisen!” Indira Dedovic on voimakas ja temperamenttinen nainen, joka viettää päivät aamutakissaan leipoen, olohuoneen ruokapöydän ääressä meikaten, olohuoneessa televisiota katsellen, tai vieraitaan kestittäen. Alakerran albanialaisen leipurin lisäksi talon vakiovieraita ovat kuusikymppinen rakastunut lakimiesnainen, unkarilaissyntyinen, eri puolilla maailmaa asunut tyhjäntoimittajamies – rempseä kaveri, joka meidätkin […]

Mirza Huntic galleriansa edustalla. Kuvataiteilija Mirza Hunticin mukaan parasta Sarajevossa on charmi. ”Ihmiset tulevat yleensä takaisin. Heidän on vaikea unohtaa Sarajevoa, sen ihmisiä ja luontoa.” Hän on syntynyt Sarajevossa ja asunut koko elämänsä samassa, puuseppä-isänsä rakentamassa talossa. Nuorena hän matkusteli paljon, mutta nykyisin hän ei halua joutua viisuminhakuprosessin ja mahdollisen kielteisen päätöksen nöyryyttämäksi. Mirza on toiminut taiteilijana kolmekymmentä vuotta. Hänestä tuli taitelija erään ystävyssuhteen kautta. Ystävä sattui olemaan Mersaid Berber, yksi Jugoslavian kuuluisimmista kuvataiteilijoista. He alkoivat työskennellä yhdessä. Mersaid maalasi, Mirza teki raameja. ”Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentäluku olivat parasta aikaa ikinä. […]

Nera Drkic talossaan, jonka seinillä näkyy yhä sodan jäljet. Neran Drkicin mielestä oli paha virhe jäädä Sarajevoon sodan ajaksi. Erityisesti lapsille se oli liian kova kokemus. ”Kolme vuotta elimme kellarissa kuin eläimet. Siellä majaili alueen muitakin asukkaita ja pakolaisia, pahimmillaan yli kolmekymmentä henkilöä.” Joinakin päivinä, kun ulkoa ei kuulunut paljoa ammuskelua, he nousivat päivisin asuntoonsa. Kolmeen vuoteen hän ei poistunut talostaan, vaan hänen miehensä hoiti kaikki tarpeelliset asiat, kuten ruuan ja veden hakemisen. Toisin kuin hänen naapurinsa, hän ei uskaltanut päästää lapsiaan ulos leikkimään edes rauhallisimpina aikoina. Kellariin majoittuneiden joukossa […]

Sarajevolainen sähköinsinööri ja ystävät. Tänään tapasimme Damirin, joka oli syntyisin kommunistisen Jugoslavian Kroatian osavaltiosta, opiskellut bostonilaisessa huippuyliopistossa ja työskentelee nykyisin Etyj:n Sarajevon toimistossa neuvonantajana. Hänellä on amerikkalainen tyttöystävä, jota hän oli juuri viime viikolla ollut tapaamassa Roomassa. He eivät osaa päättää haluavatko asua Washington DC:ssä vai Sarajevossa. Damir kertoo olevansa puoliksi katolinen, puoliksi muslimi ja kahdeksasosaltaan juutalainen. Nuorena hän vietti paljon aikaa juutalaisnuorten kanssa, koska ”heillä oli parhaat juhlat.” Hän kertoi Sarajevon juutalaisten hallussa olevasta mittaamattoman arvokkaasta Haggadah –kirjasta, joka säilyi natsimiehityksen aikana museonjohtajan nokkeluuden ja muslimien yhteistyön ansiosta. Natsien […]

Mistä hetkestä ihmiselämä lasketaan alkavaksi? Ajatuksesta, hedelmöityksestä vai synnytyksestä? Jostain tietystä hetkestä hedelmöityksen jälkeen? Jos kyllä niin mistä hetkestä? Kolme viikkoa, yksitoista viikkoa vai kolme kuukautta munasolun hedelmöittymisen jälkeen? Sekunnin tarkkuudella vai noin suurin piirtein? En tiedä, eikä tiedä Prenociste Identico -hotellin vastaanottotiskillä työskentelevä nainenkaan. Seinällä olevan hinnaston mukaan hotelliyö maksaa 10 euroa per henkilö, mutta onko puolitoistavuotias henkilö? Vastaanottovirkailija hakee hotellinomistajan paikalle ratkaisemaan kysymyksen, ja hän julistaa tylysti, ettei Oliver ole henkilö. Henkilö tai ei, silti hän osaa jo kaiken näköistä. Osaa sanoa hei hei kolmella kielellä, kävellä etu- […]

Vuoden 1984 olympialaisten rattikelkkailurataan tehty ampuma-aukko. Kiertoajelulla Harris, parikymppinen sarajevolaissyntyinen bosniakki, esittelee meille lentokentän alittanutta tunnelia, joka oli Sarajevon piirityksen aikana kaupungin ainoa yhteys ulkomaailmaan. Laskeudumme alas kellariin: minä ja pari päivää sitten lentämällä Sarajevoon tulleet vaimoni ja lapseni, maailmanympärysmatkalla oleva parikymppinen kanadalaispariskunta ja Eurooppaa ja Afrikkaa kahdeksan kuukautta kiertävä nelikymppinen australialaispariskunta. Kellarissa meille näytetään sodasta kertova sanaton dokumentti. Pommien ja kranaattien räjähdellessä, kirjastojen, kotien, toimistojen ja hallintorakennusten palaessa, ihmisten pelätessä, paetessa ja puolustaessa kaupunkiaan, Euroopan lähihistorian julmuuksille selkänsä kääntänyt Oliver nukahtaa rauhallisesti syliini. Pakolaiset pakenevat ahdasta tunnelia pitkin tähän […]

Istun lähiöbaarissa kaupungin halkovan Miljacka –joen eteläpuolella kirjoituksiini syventyneenä. Sulkemisaika (klo 21!) lähestyy ja miehet baaritiskillä laulavat kaihoisia bosnialaisia lauluja. Kyse ei ole mistään juoppojen hoilauksesta, vaan korkeatasoisesta kuorolaulusta, ainakin minun korvaani. Junassa Emina kysyi, mitä eroa on suomalaisilla ja ruotsalaisilla. Sanoin suomalaisten olevan suorempia ja päättäväisempiä, että ruotsalaiset hakevat kompromisseja pitempään ja vatvovat päätöksiään rasittavuuteen asti. Hän oli samaa mieltä. Lisäksi sanoin ruotsalaisten olevan avoimempia ja sosiaalisempia, mutta sitä Emina ei uskonut. ”Eihän ruotsalaisia epäsosiaalisempia voi olla olemassakaan! Kahviloissakin he istuvat yksin kannettaviin tietokoneisiinsa syventyneenä tai kirjoittamassa kännykällä tekstiviestejä. […]