Tag: Media

Vähemmän väkivaltaa

Vähemmän väkivaltaa

Huomisessa Kertomuksia rohkeudesta -radio-ohjelmassa ja podcastissa haastateltavana valtiotieteiden kandidaatti, vihreiden eduskuntavaaliehdokas, pasifisti, sotastrategian ja rauhan- ja konfliktintutkimuksen opiskelija Alviina Alametsä. Alametsä oli paikalla kun Jokelan kouluampumiset tapahtuivat, ja on sittemmin toiminut aktiivisesti väkivaltaa ennaltaehkäisevässä työssä. Hän kirjoittaa aiheesta kirjaa ja on julkisesti kertonut antaneensa anteeksi 

P2 världen – maailman musiikkia

P2 världen – maailman musiikkia

Täten minulla on kunnia myöntää – tämän tammikuisen sunnuntain kunniaksi – maailman parhaan radiokanavan titteli, ja tämä kunnianosoitus menee Ruotsin Radion kanavalle P2 världen. Tähän ei kyllästy, täällä soi maailmanmusiikkia ympärivuorokautisesti tauotta ja ilman välispiikkejä. Etnoa, jazzia, folkkia, rootsia – you name it – kaikilla 

Saako Jumalaa pilkata?

Saako Jumalaa pilkata?

Sain sähköpostitse kysymyksen, mitä mieltä olen jumalanpilkkalaista ja Charlie Hebdon pilapiirroksista. Kiitos kysymyksestä! Kysymykset ovat erittäin tervetulleita, ne tuovat paitsi aina tervetullutta vuorovaikutteisuutta, helpottavat myös kirjoitettavien aiheiden valitsemista.

Kristittynä olen sillä kannalla (ja tämänkin viisaan ajatuksen olen jostain lukenut jostain, todennäköisesti Juha Sihvolan kirjasta Maailmankansalaisen uskonto), että jumalanpilkkaajat ja militantit ateistit kärkkäällä kritiikillään tekevät palveluksen kristinuskolle. He saavat meidät pohtimaan peruskysymyksiä. He pakottavat meidät miettimään, mikä uskonnossamme on totta ja mikä on tarua, ja mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on järkevää ja mikä typerää.


Tällä Jumalalla on Facebookissa yli kaksi miljoonaa seuraajaa.

Pilkatkoot ja parjatkoot siis ihan rauhassa. Jumala ei lainsäätäjien suojelusta tarvitse. Kannatan Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistön ehdotusta rikoslain 17. luvun §10 ensimmäisen kohdan poistamisesta. Sen mukaan se “joka julkisesti pilkkaa Jumalaa […] on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.” Saman lakipykälän toinen kohta käsittelee jokaisen oikeutta harjoittaa uskontoaan muiden häiritsemättä, sen kohdan sinne voisi minun puolesta jättää.

Entäs sitten ne Jyllands-Postenin ja Charlie Hebdon alkuperäiset pilakuvat, niiden herättämä reaktio tietyissä piireissä, ja tämän reaktion herättämä vastareaktio mm. Charlie Hebdon toimituksessa ja perussuomalaisten nuorten ideariihessä?

Luulivatko terroristit todellakin veriteollaan pystyvänsä vaimentamaan profeetanpilkkaajat? Onko tosiaan niin, että he eivät osanneet arvata Mohammed-pilakuvien räjähdysmäisen leviämistä tekojensa seurauksena? Voi olla että eivät osanneet. Luulevathan venäjänkin viranomaiset vaientavansa valtiolle kriittisiä toimittajia riistämällä heiltä hengen, ja luulihan Suomenkin valtio vaientavansa Pekurisen teloittamalla hänet jatkosodan aikana. Onhan tämmöistä ajattelua aina ollut.

Vai oliko kyse Lähi-idän sotatapahtumien heijastuksista, halusivatko he juuri sitä mitä on nyt tapahtumassa, eli koston kierrettä, vihaa, eristäytymistä, eristämistä, epäluuloa ja syrjäytymistä? Lisää rahaa ja valtaa tiedustelupalveluille, poliiseille ja armeijoille, lisää ääniä maahanmuuttokriittisille puolueille, lisää vihapuheita ja viharikoksia, lisää pelkoa, vähemmän vuorovaikutusta ja enemmän syrjäytyneitä eurooppalaisia musliminuoria, joita on entistä helpompi rekrytoida terroristeiksi?

Miten tähän kaikkeen pitäisi reagoida? Perussuomalaiset nuoret ainakin peruivat ensireaktionsa ja vetivät sarjakuvakilpailun pois, syytä kertomatta. Minulle kävi hiukan samoin. Ensimmäiseksi huusin olevani Charlie, mutta kun olin tutustunut lehden linjaan tarkemmin, lukenut ja kuunnellut reaktioita tapahtumiin eri näkökulmista ja miettinyt asiaa, tulin siihen tulokseen, että ehkä juuri nyt ei ole tökkimisen, ärsyttämisen ja provosoinnin aika. Lailla sitä en kuitenkaan kieltäisi.

Hyviä uutisia

Hyviä uutisia

Tiesitkö, että luonnonkatastrofeissa kuolleiden määrä vähentynyt rajusti viime vuosisadalla? Vuosisadan alussa luonnonkatastrofeissa kuoli vuosittain keskimäärin 500 000 ihmistä, vuosisadan lopussa alle 100 000. Entä tiesitkö, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna 30-vuotiaat naiset ovat käyneet koulua keskimäärin lähes yhtä pitkään kuin miehet? Miehet kahdeksan vuotta, naiset seitsemän. Entä 

Viisi askelta kohti ubuntua

Viisi askelta kohti ubuntua

Ubuntu eli periaatteellinen väkivallattomuus on paitsi yhteiskunnallisen muutoksen mahdollistama voima, vaan myös elämäntapa, maailmankuva ja kulttuuri. Hiljattain julkaistussa kirjassaan The Nonviolence Handbook: A Guide for Practical Action emeritusprofessori Michael Nagler antaa lukijoilleen viisi vinkkiä, miten ottaa askeleita kohti tätä kulttuuria: 1) Vältä massamediaa. Valtamedian viihde, 

Kysymys elämästä

Kysymys elämästä

DSC_0465b

Teksti: Michael N. Nagler
Suomennos ja kuvat: Timo Virtala

Medialla on omat tarkoitusperänsä; väkivaltaisten tapausten merkityksen ymmärtäminen – saati sitten ihmisten auttaminen löytämään väkivaltaa ennaltaehkäiseviä keinoja – ei tunnu kuuluvan niihin. Kun medialta loppuu pinnalliset vastaukset tämän tai tuon väkivaltaisen tapauksen syihin, heille on tullut tavaksi sanoa, ettei vastausta ole olemassakaan. Mutta kyllä on. Olemme jo nähneet osan siitä: me, kollektiivisesti, olemme luoneet sellaisen väkivallan ja negatiivisuuden ilmapiirin, jossa elämä ei juurikaan tunnu panostamisen arvoiselta – ei omamme, sen enempää kuin toistemmekaan. Samaan aikaan väkivalta alkaa tuntua kiehtovalta, ikään kuin tarkoitukselliselta, jännittävältä ja normaalilta vaihtoehdolta. Itsemurhat sopivat tähän kuvaan eräänlaisena itseään kohti käännettynä väkivaltana – vai ovatko jotkut nuoristamme vieraantuneet niin pahasti itsestään, että heidän omasta itsestään on tullut heille ”toinen”? Joka tapauksessa, juuri nämä teini-itsemurhat ilmiönä pakottavat meidät astumaan ison askeleen taaksepäin katsomaan kokonaiskuvaa. Sallikaa minun selittää tämä niin yksinkertaisesti kuin mahdollista.

Elämällä on tarkoitus. Eläimet voivat elää sitä löytämättä, mutta ihmiset eivät. Historian saatossa sivilisaatiot voivat ajautua sivuraiteille, kiinnostua jostakin epäolennaisesta, ja estyä näkemästä miksi ovat elossa. Kun tämä tapahtuu – ja tätä näyttää tapahtuvan aina silloin tällöin – kokonainen kulttuuri ei enää pysty näkemään, minne se on menossa. Silloin elämä menettää tarkoituksensa (tai tältä vaikuttaa), ja epämääräisen raastavan epätoivon otteessa yksilöt alkavat luopua elämästä itsestään. Silloin näemme teinien tekevän itsemurhia ikään kuin kyseessä olisi muoti-ilmiö, näemme lääkäreitä auttamassa ihmisiä kuolemaan, sen sijaan että he auttaisivat heitä elämään, näemme kuolemanrangaistuksen paluun – kaikki nämä seurausta siitä, mitä paavi kutsui ”kuolemakeskeiseksi” sivilisaatioksi. Sinänsä se ei ole kuolemakeskeinen; se on jätetty kuolemakeskeiseksi. Silloin kun elämä ei näytä antavan meille tarkoitusta jonka puolesta elää, vastenmieliset asiat saattavat näyttää houkuttelevilta, koska ne ovat edes ”jännittäviä.” Kuolemalla ja väkivallalla on šokeeraavaa vetovoimaa. Kuten eräs intialainen klassikkoteos asian ilmaisee, ”Ne, jotka kokevat vetovoimaa elämän varjopuolelle, kävelevät kohti sokeuttavaa pimeyttä.” Ihmisluonnon synkällä puolella leikittely vie ihmisen huomaamatta kohti väkivallan kriisiä.

Se väkivalta, jota ympärillämme nykyisin näemme, on läheisesti tekemisissä ”elämän tarkoituksen kriisin” kanssa, johon tämän kirjan ensimmäisen osion alussa lainattu Positive Futures Networkin mietelause viittaa. Kyseinen verkosto luonnehti sen oireeksi; oman käsitykseni mukaan se kuuluisi näyttämön keskelle. Jos ihmiset eivät tiedä mihin elämän matka heitä kuljettaa, miksi he olisivat innoissaan matkan jatkumisesta? Nuoria on hyvin monenlaisia, ja tässä näyte siitä mitä yksi heistä sanoi, kun presidentti Clinton puhui tupakoinnin vaaroja käsittelevän valistuskampanjan puolesta saadakseen nuoret lopettamaan tupakoinnin:

Oman käsitykseni mukaan ne nuoret, jotka polttavat eivätkä osaa sanoa miksi, ovat alitajuisesti valinneet kuoleman. Joten sen toitottaminen, että tupakka tappaa, ei tule tehoamaan… jos presidentti on tosissaan… hänen tulisi keksiä keinoja auttaa heitä näkemään valoisa tulevaisuus.

Kun nuori päättää elämänsä eteläisessä Bostonissa, tai kun hän tappaa jonkun Kalifornian moottoritiellä, kun isä hyökkää oman perheensä kimppuun tai kun yhteiskunta tekee ydinräjäytyksiä, kyse ei ole rahasta, mustasukkaisuudesta tai liikenteestä. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että he ovat menettäneet elämän tarkoituksen – he eivät pysty näkemään sellaista tulevaisuutta, jolla olisi mitään toivoa tai tarkoitusta. Raha ja nuo muut tekijät voivat johdatella väkivaltaan, mutta vain sellaisia ihmisiä, jotka tietoisesti tai tiedostamattaan ovat hukanneet elämänsä tarkoituksen – tai täsmällisemmin ilmaistuna, jotka ovat hukanneet näköpiiristään elämän mittaamattoman arvon ja sen, mitä kreikkalainen filosofi kutsui ehtymättömäksi tarkoitukseksi.

Koska media nykyisin niin tehokkaasti hämärtää elämän tarkoituksen, on se mahdollisesti kaikkein tehokkain väline lisääntyvän väkivallan pysäyttämiseksi. Mutta se on kuitenkin vain yksi väline muiden joukossa. Nuori ystäväni Sean osallistuu saksan kielen intensiivikurssille saadakseen tukea runoilija Rilkeä käsittelevälle gradulleen. Autettuani häntä jonkin aikaa sitten päädyimme keskustelemaan hänen ystävistään, jotka opiskelevat luonnontieteitä Berkeleyn ja MIT:in kaltaisissa paikoissa. ”En voi ymmärtää,” sanoi Sean. ”Ikään kuin asiasta ei olisi epäselvyyttä, ikään kuin kaikki olisivat samaa mieltä, että on olemassa vain fyysinen keho, lait ja molekyylit – eivätkö he ole kuulleet sellaisesta asiasta kuin mieli?”

Löysin itseni ajattelemasta artikkelia, jonka olin lukenut edellisenä päivänä kampuksemme uutiskirjeestä, joka käsitteli aidosti uskomatonta läpimurtoa molekyyligenetiikassa. Kollegani olivat onnistuneet ”valokuvaamaan” täsmällisesti paikan, jossa geenit ”sytytetään” ja ”sammutetaan”, jossa DNA saa tehtäväkseen luoda lähetti-RNA:ta ja ruveta valmistamaan jonkun tietyn organismin osaa. Kun luin ja päivittelin, kuinka pitkälle olemme tulleet sitten lääketieteelliseen tiedekuntaan tekemäni lyhyeksi jääneen vierailun (älkää kysykö kuinka kauan siitä on), kirjallisuudentutkijavaistoni hälyttivät. Pysähdyin ja laskin: tässä lyhyessä artikkelissa, jossa oli noin 600 sanaa, sana kone esiintyi kolmetoista kertaa. Kirjallisuuspiireissä tätä kutsutaan subtekstiksi: vaikka kirjoittaja kuvaileekin erästä ihmiskunnan suurta saavutusta, hän kertoo meille myös, niiden lukuisten vihjailujen muodossa jotka juoksevat sanojen kirjaimellisen tarkoituksena alla, ”Sinä olet kone, sinä olet kone, sinä olet kone…”

”Kulttuurissamme ei tule tapahtumaan suuria muutoksia,” Huston Smith huomautti hiljattain, ”ennen kuin selvitämme, keitä me olemme. Totuus on, ettei meillä ole nykyisin hajuakaan keitä me olemme. Länsimaisessa kulttuurissa ei ole yhtenäistä näkemystä ihmisluonteesta.”

DSC_0417

”Keitä me olemme” -kysymys leijuu jokaisen tässä kirjassa esitetyn argumentin taustalla. Olemmeko erillisiä, materialistisia olentoja – missä tapauksessa olisi vaikeaa nähdä, miksi emme olisi tuomittuja kilpailemiseen ja konflikteihin – vai olemmeko näkymättömästi yhdistettyjä ”sydänyhteyden” – kuten Mahatma Gandhi sitä kutsui – kautta, joka pohjimmiltaan yhdistää meidät pinnallista eli kehollisista, kulttuurillisista, ideologisista ja muotierilaisuuksista riippumatta. Jälkimmäisessä tapauksessa elämällä saattaa sittenkin olla piilotettu, syvällinen tarkoitus; ja siinä tapauksessa meillä on vielä paljon opittavaa.

Modernin tieteen pimeä puoli – valitettavasti sillä on sellainen – ei nouse tieteestä itsestään, ja vielä vähemmän mistään luonnonilmiöstä. Se nousee siitä vaikutelmasta, jonka annamme tieteen antaa itsellemme: vaikutelmasta, että olemme vain biologisia koneita tarkoituksettomassa materialistisessa universumissa, mikä on omiaan lisäämään monien modernien ihmisten tuntemaa ahdistusta siitä, ettei heidän elämällään ole päämäärää. Tieteellä on täysi oikeus kohdistaa huomionsa fyysiseen maailmaan; mutta sen tehtyään sillä ei ole oikeutta sanoa, että se on kertonut meille koko tarinan.

Kun tiedemiehet, jotkut heistä, puhuvat ”väkivallan biologisista perusteista,” he ovat alueensa ulkopuolella. Tiede, ainakin siten kun he sitä harjoittavat, voi tutkia äärettömiä alueita ulkoavaruudessa, mutta ihmisen sisäisiin ulottuvuuksia sen on vaikeampi tavoittaa. Ne ihmiset, jotka kääntyvät tieteen puoleen etsiessään vastauksia elämälleen, alkavat tämän johdosta ennemmin tai myöhemmin tuntea, ettei heillä ole lainkaan sisäisiä ulottuvuuksia. He tuntevat olonsa tyhjäksi. Ihmisen tahto, jalous, kauneus ja elämän ensisijainen tarkoitus ovat kaikki asioita, joita tiede ei tutki, ja jotkut ovat alkaneet uskoa, ilman perusteellista syytä, ettei niitä ole olemassakaan.

Maallikoiden mielissä tieteen pyrkimys tällaiseen reduktionismiin saa helposti vääristyneet mittasuhteet, varsinkin kun valtamedia korostaa sitä huomattavissa määrin. Uusista ”löydöistä” materialistisen determinismin alalta raportoidaan mediassa suunnilleen yhden geenin päivävauhdilla: liikalihavuus, seksuaalisuus, älykkyys, seksuaalinen vetovoima, ja maapähkinävoista tykkääminen – hiljattain on löytynyt geeni tai hormonin tai mikä tahansa muu mikä sinulla on, joka ”aiheuttaa” sen. Yksikään vastuullinen tutkija ei väittäisi, että voisimme tosissamme jäljittää jotain niin monimutkaista ja hienovaraista kuin viha, himo tai asenne yksittäiseen geeniin tai hormoniin, mutta suren yleisön korviin tällaiset nyanssit eivät kantaudu. Alamme uskoa, ettei meillä ole tahtoa, ettei meissä ole meneillään mitään pelastavaa draamaa, ettei meillä ole tarkoitusta eikä suuntaa, joten me, kuten Dostojevski ilmaisi asian romaanissaan Riivaajat, kuolemme epätoivoon.

Yksi ihmiselämän eksistenssin ehdoista on, että hänellä täyty aina olla jokin ääretön, jonka edessä polvistua. Mikäli ihmisiltä otetaan pois tämä äärettömän mahtava, hän ei pysty elämään, vaan kuolee epätoivoonsa.

Tämän kirjan alussa mainitut kuusi eteläisen Bostonin teinit ovat tästä esimerkkejä, ja heitä on paljon, paljon enemmän.

Kun perhe muuttuu toimintakyvyttömäksi (mikä on kiertoilmaisu tragedialle), lapset kasvavat vailla riittävää turvaa ja itsetuntoa, ja ovat helppoa saalista sivilisaatiomme nykyiselle vaiheelle, jota Positive Futures Network kutsuu ”materialismin yliarvostamisesta johtuvaksi elämän sisällön kriisiksi ja tyhjyyden tunteeksi.” Heistä tuntuu erittäin vaikealta hahmottaa elämän tarkoitusta, tai uskoa yli päätään että sellainen on olemassa, ja he alkavat ”kuolla epätoivossa” tuhansin eri keinoin – vaikka eivät olisi koskaan edes nähneet televisiota.

Kun ajattelen valtamedian uutta maailmaa, mieleeni tulee huomio, jonka eräs sosiaalityöntekijä teki hiljattain lasten kasvattamisesta: ”Meillä ei ole mitään käsitystä kuinka tuhoisan tilanteen olemme luoneet. Meneillään on suuren mittaluokan sosiaalinen koe, joka ei käytännöllisesti katsoen ole kenenkään kontrollissa.”

Mutta tämä kirja käsittelee ratkaisuja, ei pelkästään ongelmia. Tarinat, joita olen kertonut ja tulen kertomaan, käsittelevät tavallisia ihmisiä, jotka tekevät kuten Dostojevski kuvaili pääteoksessaan – reagoidessaan kohtuulliseen hyvään ihmiset nousevat kohti ”ääretöntä hyvyyttä”. Sillä emme ole löytäneet vain yhtä, vaan kaksi vastausta kysymykseen, mitä voimme tehdä saadaksemme nuoret lopettamaan elämän halveksimisen. Se, mitä lähes jokainen voi tehdä luodakseen väkivallatonta kulttuuria, on vähentää väkivaltaa ja löytää elämälle uusi tarkoitus. Ja kuten alamme nähdä, nämä kaksi suurta projektia ovat läheisesti kytköksissä toisiinsa.

Yllä oleva teksti on Berkeleyn yliopiston emeritusprofessorin ja rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen perustajan Michael N. Naglerin American Book Award -palkinnon saaneesta kirjasta The Search for a Nonviolent Future. Kyseessä on suomennoprosessin ensimmäinen vedos, johon otan mielelläni vastaan kommentteja ja parannusehdotuksia. Aiemmat kappaleet löytyvät täältä, Naglerin luentoja voi puolestaan katsella YouTubesta.

Anastettu vastaus

Anastettu vastaus

Sarajevotunnelmia. Alla oleva teksti on Berkeleyn yliopiston emeritusprofessorin ja rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen perustajan Michael N. Naglerin American Book Award -palkinnon saaneesta kirjasta The Search for a Nonviolent Future. Kyseessä on suomennoprosessin ensimmäinen vedos, johon otan mielelläni vastaan kommentteja ja parannusehdotuksia. Aiemmat kappaleet löytyvät täältä. Tällä 

Pelosta päättäväisyyteen

Pelosta päättäväisyyteen

Teksti: Michael N. Nagler Suomennos ja kuva: Timo Virtala Kuten sanottu, Berkeleyn opiskelijat – joiden joukossa olen opiskellut ja opettanut yli kolmekymmentä vuotta, ja joilla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni – eivät ole ainoita, joiden toiminta osoittaa, kuinka tärkeää tämä kausaalisuuden ketjussa taaksepäin siirtyminen 

Pay Attention to Nonviolence: Julia Bacha on TED.com

Pay Attention to Nonviolence: Julia Bacha on TED.com

Väkivalta vetää mediahuomiota puoleensa. Oheinen luento sisältää harkitsemisen arvoisen näkökulman kaikille uutistentekijöille, olivatpa he sitten ammattilaisia tai sunnuntaibloggaajia. Julia Bacha huomauttaa, että kinastelevat osapuolet maailman eri konflikteissa kilpailevat kansainvälisestä huomiosta. Usein juuri se on heidän tavoitteidensa onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Bacha muistuttaa, että jo lapsikin toistaa herkimmin sitä käyttäytymismallia, jolla hän on parhaiten onnistunut herättämään huomiota. Tämä sama pätee myös moniin konfliktien osapuoliin eri puolilla maailmaa. Mitä enemmän kiinnitämme huomiota väkivaltaan, sen herkemmin siihen tartutaan. Mitä enemmän kiinnitämme huomiota väkivallattomiin metodeihin, sitä enemmän näitä projekteja vetävien ihmisten arvostus ja vaikutusvalta kasvaa.

Asiaa on syytä tarkastella myös kampanjan järjestäjän näkökulmasta. Mediahuomion saaminen on väkivallattoman kampanjan onnistumisen kannalta elintärkeää. Sitä on syytä huolellisesti suunnitella ja valmistella. Mohandas Gandhin tempauksista on syytä ottaa opiksi. Kun hän esimerkiksi halusi nostaa esille että Intian syrjäiset kyläläiset köyhtyvät kun Intian keskiluokka ostaa Britanniasta tehdasvalmistettuja vaatteita, hän ei tyytynyt sanomaan teoriaansa kuulijoilleen ja lehdistölle, vaan kehotti kuulijoitaan riisumaan brittiläiset tehdasvalmisteiset vaatteet yltään ja polttamaan ne. Tuhansista paidoista koostuneet roviot saivat huomiota ympäri maailmaa.

Sarajevo 3.12.2009, osa 1

Sarajevo 3.12.2009, osa 1

Oliver ja Matilda. Kuva: Sally Armbrecht. Balkan –kahvilassa valmistaudutaan illan jazzkonserttiin. Paikkoja siivotaan ja pöytiä kannetaan huoneesta toiseen. Turvallisuusalan ihmiset käyvät tarkastamassa paikat ja lukitsevat ovet, sillä vieraaksi on tulossa myös poliitikkoja. Seuranamme istuva Stefan kertoo, että yksi hänelle rauhantutkimusta opettaneista professoreistaan on illan esiintyjien 

Sarajevo 20.11.2009

Sarajevo 20.11.2009

Sarajevolainen sähköinsinööri ja ystävät. Tänään tapasimme Damirin, joka oli syntyisin kommunistisen Jugoslavian Kroatian osavaltiosta, opiskellut bostonilaisessa huippuyliopistossa ja työskentelee nykyisin Etyj:n Sarajevon toimistossa neuvonantajana. Hänellä on amerikkalainen tyttöystävä, jota hän oli juuri viime viikolla ollut tapaamassa Roomassa. He eivät osaa päättää haluavatko asua Washington DC:ssä 

Harhaanjohtavaa otsikointia Yleltä

Harhaanjohtavaa otsikointia Yleltä

800px-Nehru_family.jpg
Nehrujen perhekuva. Vasemmalla ylhäällä Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru ja toinen oikealta hänen tyttärensä Indira Gandhi (tuolloin Indira Nehru). Kuva: PD

Ylen nettisivuilla julkaistiin eilen AFP:n uutinen otsikolla “Gandhin perillinen on vangittu vaaliväkivallasta.” Uutinen herätti mielenkiintoni, ei vähiten eilen kirjoittamani unen johdosta.

Kyse ei kuitenkaan ollut Mahatma Gandhin perillisestä, vaan Nehru-Gandhi sukuun kuuluvasta Varun Gandhista, Indira Gandhin pojanpojasta.

Otsikointi oli valitettavan harhaanjohtava. Gandhin nimi yhdistetään Suomessa ennen kaikkea Mohandas “Mahatma” Gandhiin, ja uskon että jutun luettuaankin suurin osa lukijoista yhä tekee tämän kytköksen. Saman uutisen englanninkielisissä versioissa tämä oli otettu paremmin huomioon, ja niiden otsikoissa puhuttiin joko Varun Gandhista nimellä, tai sitten Nehru-Gandhi -suvun jäsenestä.

Indira Priyadarshini Nehru muutti nimensä Indira Gandhiksi mentyään vuonna 1942 naimisiin Feroze Gandhin (alunperin Khan) kanssa. Miten Mumbaissa vuonna 1912 syntyneestä muslimi-parsi avioliittoon syntyneestä Feroze Khanista tuli Gandhi, on epäselvää.

Gandhin perillinen on vangittu vaaliväkivallasta

julkaistu 30.3.2009 klo 17:19

Intiassa hindunationalistisen BJP-puolueen ehdokasta, Varun Gandhia syytetään uskonnollisen vihan lietsomisesta huhtikuussa alkavien parlamenttivaalien alla. Hänet on ollut telkien takana viime lauantaista.

Intian johtavaan poliittiseen dynastiaan kuuluva Varun Gandhi on ollut poliittisen myrskyn keskiössä siitä asti, kun kamerat tallensivat hänen puheensa. Syytteen mukaan hän sanoi BJP-puolueen aikovan ”leikata päät muslimeilta” ja vertasi kilpailevaa muslimiehdokasta al-Qaedan johtaja Osama bin Ladeniin.

Gandhi antautui lauantaina viranomaisille kannattajiensa ympäröimänä Pilibhitin kaupungissa, jossa hän on ehdolla. Raivostunut väkijoukko heitteli poliiseja muun muassa kivillä. Nyt häntä vastaan on vireillä myös syyte kannattajiensa hyökkäyksestä poliisiasemalle.

Norjalainen näkökulma

Norjalainen näkökulma

Ohessa pätkiä YLE:n artikkelista, jossa käsitellään norjalaislehtien uutisointia Kauhajoen tapahtumista. Vaikka norjalaiset koulut eivät Pisa tutkimuksessa menestyneetkään, on silti syytä miettiä, mitä opittavaa koulujärjestelmässämme on Norjasta. Norjassa koulun tärkeimpänä tehtävänä pidetään oppilaiden sosiaalisten valmiuksien kehittämistä elämää varten. Mikä on tilanne Suomessa, mitä täällä pidetään koulun 

Elämän virta

Elämän virta

Uudelle vuosituhannelle tultaessa Rorogwela -kehtolaulua teki edelleen tunnetuksi reppumatkaaja Matt Harding. Kuvauttaessaan itseään videokameralla Vietnamissa hänen matkakumppaninsa ehdotti, että Matthan voisi tanssia. Ja Matt tanssi, omintakeiseen tapaansa, ja latasi videon kotisivulleen ystäviensä ja sukulaistensa katsottavaksi. Myöhemmin hän editoi yhteen parikymmentä tanssipätkää eri puolilta maailmaa (ensimmäinen 

Helevisio

Helevisio

Tämä kaveri on saattanut juoda vähän liikaa kahvia, mutta kannattaa silti kuunnella, mitä hänellä on sanottavana.

“Me olemme kusessa… koska te, ja 62 miljoonaa amerikkalaista teidän kanssanne, kuuntelette juuri nyt minua… koska alle kolme prosenttia teistä lukee kirjoja, ja koska alle 15 prosenttia teistä lukee sanomalehtiä. Koska ainoa totuus, jonka tiedätte, tulee tästä tuubista. Meillä on kokonainen menetetty sukupolvi, joka ei tiedä mitään muuta kuin sen, mikä tulee ulos tästä tuubista. Tämä tuubi on evankeliumi ja ilmestys. Tämä tuubi voi nostaa ja kaataa presidenttejä, paaveja, pääministereitä.”

Hän ei puhu YouTubesta, jossa hän tällä kertaa pauhaa, ja joka sekin on kovaa vauhtia nousemassa asemaan jossa pääministereitä voidaan kaataa, vaan televisiosta, tuosta huvipuistosta, sirkuksesta, karnevaalista. “Ja te, hyvät ihmiset, istutte ja tuijotatte sitä päivästä toiseen, illasta iltaan… me olemme kaikki mitä tiedätte… te alatte uskoa tähän illuusioon kuvittelette, että maailma jonka televisio teille esittää, on totuus, ja että teidän oma elämänne on epätotta.”

“Te teette mitä televisio käskee: pukeudutte kuin televisiossa, syötte kuin televisiossa, kasvatatte lapsenne kuin televisiossa ja ajattelette kuin televisiossa.”

Nämä ja paljon muuta osuvaa hän sanoo, mutta klipin lopusta en ole niin innostunut. Siinä annetaan ymmärtää, että jotkut ovat tämän kaiken takana ja haluavat pitää massat tyhminä, naiveina ja kouluttamattomina. Jotkut hallitsevat paitsi mediaa, myös politiikkaa, pankkeja ja uskontoja. He hallitsevat kokonaisuuden, ja vievät sitä haluamaansa suuntaan.

Minusta ongelma on jotakuinkin päinvastainen. Mitä mediaan tulee, niin aivan liian harvat ajattelevat sitä kokonaisuutena ja kantavat vastuuta siitä, mihin suuntaan se etenee. Kukin käsikirjoittaja, tuottaja, kanavanjohtaja ja mediatalon johto keskittyy liiaksi omaa projektiinsa ja sen taloudelliseen menestykseen. Onneksi on sentään YLE, BBC ja NPR, jotka edes jossain määrin tekevät ohjelmia sivistyksen ja valistuksen nimissä.

Kuka on Kiinan presidentti?

Kuka on Kiinan presidentti?

Tässä mainio luennonalku ruotsalaiselta kirjailija Fredrik Häréniltä. Mikäli ruotsisi on ruosteessa, tässä lyhennelmä: Aluksi Härén kerto kysyneensä Lundin yliopiston taloustieteen opiskelijoilta, voisivatko he kertoa yhdenkin syyn, miksi kansainvälinen suuryritys – kuten amerikkalainen Volvo – työllistäisi heidät, eikä srilankalaisia opiskelijoita. Srilankalaisilla opiskelijoilla on käytössään samat tietokoneet 

Dove Evolution

Dove Evolution

Yksi aikamme suurimpia tragedioita on, että asetamme onnellisuudellemme ehtoja. Uskottelemme tulevamme onnelliseksi vain, jos jokin asettamistamme ehdoista toteutuu. Jossittelulistan kärjessä on usein rikkaus, kauneus ja nuoruus. Jos joku sattuu täyttämään asettamansa ehdot, hän yleensä keksii itselleen nopeasti uusia. Mainosmaailmasta mielikuvituksemme saa käyttöönsä yhä uusia, entistä 

Ihminen ja ilmasto

Ihminen ja ilmasto

Toisinaan tieteelliset tosiasiat uppoavat ihmisiin ja mediaan kovin hitaasti. Tätä tosiasiaa esilletuodakseen Al Goren tähdittämässä dokumentissä Epämiellyttävä totuus viitattiin Naomi Oreskesin tutkimukseen, jossa tutkittavana olleista 928 tieteellisestä artikkelista yksikään ei kyseenalaistanut ihmisen vaikutusta ilmaston lämpenemiseen.

Oreskesin tutkimusta on sittemmin kritisoitu muun muassa entisessä yliopistossani, mutta yksityiskohtien viilaaminen ei muuta itse pääasiaa: tiedemiesten yksimielisyys asiasta on mediaan verrattuna täysin omaa luokkaansa. Varsinkin Yhdysvaltalainen media pyrkii yhä antamaan “myös toiselle osapuolelle äänen kuuluviin.” Ikuisuuksiin tätä leikkiä ei kuitenkaan voi leikkiä. Jossain vaiheessa on vain myönnettävä, että maapallo on pyöreä, ja että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää.

YK:n alaisen Hallitustenvälisen ilmastopaneeli ICPP:n tämänvuotisen raportin tiivistelmä on karua luettavaa. Raporttin laatineet yli 2 000 tiedemiestä ja asiantuntijaa julistavat ensinnäkin “ilman epäilyksen sijaa”, että ilmasto on todella lämpenemässä, merenpinnat nousemassa ja jäätiköt ja mannerjäät sulamassa aikaisempaa nopeammin. Ajalta, jolta lämpötilamittauksia on saatavilla, 15 lämpimintä vuotta on kaikki eletty viimeisten 20 vuoden aikana.

Tutkijat ovat nyt vakuuttuneita, että ne keskimääräiset nettovaikutukset, joita ilmastoon on kohdistunut vuodesta 1750 lähtien ihmisen toiminnan vuoksi, ovat olleet luonteeltaan lämpötilaa nostavia. Lämpeneminen johtuu ensisijaisesti fossiilisten polttoaineiden käytöstä, maataloudesta ja maankäytön muutoksista aiheutuvista kasvihuonekaasujen päästöistä.

Kasvihuonekaasujen tämänhetkiset pitoisuudet ylittävät selvästi kaikki arvot viimeisten 650 000 vuoden ajalta.

Alueelliset ilmastot ovat muuttumassa: on havaittu monia pitkän aikavälin muutoksia esim. arktisissa lämpötiloissa ja jääpeitteessä, sademäärissä, merten suolaisuudessa ja tuulioloissa.

Monet sään ääri-ilmiöt ovat muuttuneet: helleaallot, kuivuusjaksot ja rankkasateet ovat yleistyneet ja trooppiset myrskyt voimistuneet.

Raportin mukaan Jäämeri tulee tällä menolla olemaan sula vuonna 2050. Viime viikon tiistaina julkaistussa ilmastohistoriallisessa tutkimuksessa Jäämeren sulamisnopeus arvioitiin kolme kertaa nopeammaksi. Tämä tarkoittaisi Jäämeren olevan sulan vuoden lämpimämpänä aikana jo vuonna 2020.