Satunnaisia muistiinpanoja vuodesta 2002
Historiallisen kahden ja puolen kuukauden suljettuna olemisen jälkeen siviilipalveluskeskus koulutti jälleen kesäkuun alussa erällisen siviilipalvelusmiehiä. Sain kunnian pitää ruotsinkieliselle erälle kokonaiset 4 x 3 tuntia luentoja. Keskustelimme etupäässä väkivallattomuudesta, kulutuksesta ja kehityksestä ja asevelvollisuudesta. Minulta kysyttiin kirjasuosituksia, joten tässä listaa kirjoista, joiden ympärillä luentoni ja …
Suomen Rauhanliiton kunniapuheenjohtaja, Suomen Sadankomitean perustajajäsen Kalevi Suomela on tulevan torstain Kertomuksia rohkeudesta -podcastin vieraana. Mitä ajatuksia Ukrainan sota hänessä herättää, mitä neuvoja hän antaisi asiaan liittyen Suomen ja EU:n poliittiselle johdolle? Mitä mieltä hän on Steven Pinkerin tutkimuksesta, jonka mukaan sodat ja väkivalta ovat …
Tässä loput vastauksistani maailmantalouden tekijät -vaalikoneen kysymyksiin.
7/12. Julkisissa hankinnoissa on tärkeintä valita edullisin vaihtoehto.
Täysin eri mieltä. Hankintalain uudistuksessa tulisi entisestään painottaa eettistä näkökulmaa. Meidän tulee luoda kulttuuri ja lainsäädäntö, jossa kaikki toimijat – niin valtiot, yritykset kuin kuluttajatkin – kantavat vastuunsa globaalien ihmisoikeuksien toteuttamisesta.
8/12. Suomen tulee luopua sekä kivihiilen että turpeen energiakäytöstä ja korvata ne uusiutuvalla energialla.
Täysin samaa mieltä. Tämä on se suunta, johon meidän tulisi liikkua niin ripeästi kuin mahdollista. Uusiutuvien lisäksi tulee panostaa myös energiatehokkuuden lisäämiseen ja energiansäästöön. Tulevaisuuden älykkäässä sähköverkossa yksittäisillä asiakkailla on mahdollista paitsi ostaa, myös myydä verkkoon esimerkiksi omakotitalon aurinkokennosta syntyvää energiaa. Sähkönhinta määräytyy tuntikohtaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan.
9/12. Uusiutumattomien luonnonvarojen käytön verotusta tulee kiristää.
Täysin samaa mieltä. Ympäristölle haitallisen kulutuksen verottamista tulee kiristää, ja tuloverotusta löysentää samaan tahtiin. Toisin sanoen verotuksen painopistettä tulisi siirtää palkkaverotuksesta haittaverotukseen.
10/12. Yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena tulee käyttää ympäristöhaittojen kustannukset ja tulojen jakautumisen huomioivia hyvinvoinnin mittareita.
Täysin samaa mieltä. Mittarit ovat tärkeitä. Milloin politiikka on menestyksekästä, milloin valtio on edistyksellinen ja kehittynyt? BKT mittaa rahan määrää, paljon todellisemman kuvan valtioiden kehityksestä antaa YK:n käyttämä inhimillisen kehityksen indeksi. Astetta pidemmälle menee Happy Planet Index, joka ottaa mittauksessa huomioon myös kunkin valtion ekologisen jalanjäljen. Jokaisen kehitysmittareista kiinnostuneen kannattaa tutustua myös Hans Roslingin erinomaiseen gapminder.org -järjestöön.
11/12. Suomen tulee ajaa EU:n tuleviin kauppa- ja investointisopimuksiin sitovia kestävän kehityksen normeja.
Täysin samaa mieltä. En vastusta kauppasopimuksia periaatteessa, mutta EU:n ja Yhdysvaltojen TTIP-sopimuksen sisältö, se vähä mitä me neuvotteluista tiedämme, on käsitykseni mukaan ristiriidassa kestävän kehityksen arvojen kanssa, eikä sitä tämmöisenä pidä hyväksyä.
12/12. Yritysten kuuluu kantaa vastuunsa globaalin nuorisotyöttömyysongelman ratkaisemisessa tarjoamalla nuorille kunnollisia työsuhteita ja oppisopimus- sekä harjoittelupaikkoja toimiessaan globaalisti.
Täysin samaa mieltä. Nuorisotyöttömyys, kuten presidentti Martti Ahtisaarikin on useaan kertaan todennut, on myös turvallisuusriski toimettomien ja turhautuneiden nuorten etsiessä omaa paikkaansa tässä yhteiskunnassa. Jos velvoite työllistää nuoria on sama kaikille yrityksille, kyseessä ei olisi myöskään este vapaalle kilpailulle.
Tiesitkö, että luonnonkatastrofeissa kuolleiden määrä vähentynyt rajusti viime vuosisadalla? Vuosisadan alussa luonnonkatastrofeissa kuoli vuosittain keskimäärin 500 000 ihmistä, vuosisadan lopussa alle 100 000. Entä tiesitkö, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna 30-vuotiaat naiset ovat käyneet koulua keskimäärin lähes yhtä pitkään kuin miehet? Miehet kahdeksan vuotta, naiset seitsemän. Entä …
Ei syytä paniikkiin, vakuuttaa Tukholman lääketieteen yliopiston eli Karoliinisen instituutin kansainvälisen terveyden professori Hans Roslingin tähdittämä, maailman väestönkasvusta kertovan dokumentti. Rosling on jo vuosia valistanut ja viihdyttänyt internetin käyttäjäkuntaa muutamien minuuttien silmiä avaavilla, tilastotieteitä uudella tavalla esittelevillä luennoillaan, ja tällä kertaa edessämme on täysipitkä dokumentti …
Ikivihreät metsät, lumihuippuiset tulivuoret, satoja vuosia vanhat puut, kapeat, korkeat ja lukuisat vesiputoukset, Tyynen valtameren rannikko, kuvankauniit järvimaisemat ja virkistävän viileät joet toivottivat meidät tervetulleeksi Amerikan luoteisrannikolle. Washingtonin Seattlessa ja Oregonin Portlandissa olen käynyt kahdesti aiemminkin, mutta keskittynyt tuolloin ihmettelemään kaupunkitunnelmia. Mutta nyt menimme metsään. Ajoimme Portlandista kaksi tuntia sisämaahan, lähelle Hood River-kaupunkia, Klickitak-joen rannalle. Siellä meitä odotti kolmikerroksinen huvila täynnä ystäviä, joita vaimoni Sally oli tavannut viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten. Naimisiin oltiin menty, valmistuttu, lisäännytty ja vanhennuttu, mutta henki oli sama, sitä vakuuteltiin ja sen helposti uskon, ulkopuolisena leppoisaa tunnelmaa, huonoja vitsejä ja kuulumisien vaihtoa seurattuani.
Ihmiset ovat täällä kohteliaita, supliikkeja ja mukavia. Klisee, kieltämättä, mutta totta. Ei vain vanhat ja uudet ystävät, vaan myös myyjät, virkailijat, kuskit ja satunnaiset vastaantulijat. Se piristää olemassaoloa ja antaa energiaa. Kuukautta ennen matkaamme Heather soitti Seattlesta ja kertoi, että hänen naapurinsa on vierailumme aikana matkoilla, joten voimme käyttää hänen asuntoaan. Ilmaiseksi, kukkienkasteluvelvollisuutta vastaan. Tämä sopi meille, kuten myös se, että saimme käyttää Heatherin myynnissä olevaa autoa, vanhaa Mazdaa, jossa on automaattinen turvavyökiinnitys ja maailmanrauhaa vaativia puskuritarroja. Hyvä kiertää, vaikka emme aina tiedä miten: päivää ennen Heatherin soittoa olimme tarjonneet Suomessa omaa kämppäämme ystäväpariskunnan käyttöön.
Tällä kertaa saimme kämpän paljolti sattumalta, mutta internet mahdollistaa tällaisen ihmisten verkostoitumisen ja tarpeiden ja tarjonnan kohtaamisen ennennäkemättömällä tavalla. Sohvapaikkoja matkaajille tarjoava couchsurfing.org on tästä erinomainen esimerkki, kuten myös Uber-taksipalvelu, jota kokeilimme aamulla Seattlen lentokentälle mennessämme. Uber-kuskiksi kelpaa käytännössä kuka tahansa ajokortin ja auton omistava. Auto tilataan asiakkaan älypuhelimen sovelluksen avulla, josta voi seurata kuinka kauan nopeasti ja mitä reittiä lähin auto saapuu paikalle. Kuskin älypuhelin toimii taksimittarina. Meidän tilaama auto tuli ajallaan, neljässä minuutissa, kuski oli kohtelias ja maksu onnistui Uberin sivustolle etukäteen näppäilemälläni luottokorttitiedoilla. Puolen tunnin matka lähiöstä lentokentälle maksoi 40 dollaria, eli kymmenisen dollaria vähemmän kuin taksimatka. Perillä Salt Lake Cityssa sama juttu: parinkymmenen minuutin matkat lähiöstä keskustaan ja takaisin onnistuivat, auto tuli äkkiä, hinta 15 dollaria, ja kummallakin kertaa juttlelimme kuljettajien kanssa, jotka olivat tyytyväisiä työhönsä. Toinen heistä teki sitä osa-aikaisesti, toinen kokoaikaisena. Lontoossa taksikuskit protestoivat Uberia vastaan. Heidän täytyi opiskella kolme vuotta Lontoon katuja saadakseen taksiluvat, mutta Uberin taksikuskiksi pääsee ilman koulutusta. Suomessa yhtiö kartoittaa parhaillaan edellytyksiään päästä markkinoille.
Ihmisten tarpeita ja resursseja kartoittavat kännykkäsovellutukset tulevat muuttamaan maailman lopullisesti ja vääjäämättömästi. Tämä lisää tehokkuutta ja käyttöastetta, ja säästää sitä kautta myös resursseja. Ajatellaan vaikka henkilöautoja, jotka tällä hetkellä seisovat suurimman osan eliniästään käyttämättömänä parkkipaikoilla. Mitä jos tulevaisuudessa autot olisivatkin itseajavia ja yhteisomisteisia niin, että ne tilataan paikalle silloin kun halutaan ja niistä maksetaan sen verran kun niillä ajetaan. Pärjäisimme murto-osalla nykyisestä automäärästä.
Kun sana pasifismi otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Glasgow’n rauhankonferenssissa vuonna 1901, sitä käytettiin kuvaamaan nopeasti kasvavaa ja hyvin laajapohjaista kansainvälistä rauhanliikettä. Sillä viitattiin hyvin monenlaisten järjestöjen ja yksilöiden työhön rauhan säilymisen ja sotien ehkäisemisen puolesta. Pasifismilla ei tarkoitettu pelkästään filosofiaa, vaan kyse oli myös poliittisesta …
Gandhi vierailemassa pastori J. J. Doken luona Johannesburgissa helmikuussa 1908. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Maan Ystävien lehdessä 1/2011. Mohandas Karamchand Gandhi, paremmin Mahatma Gandhina tunnettu totuudenetsijä, kirjoitti Hind Swaraj -kirjasen yhdeksässä päivässä marraskuussa 1909 laivamatkallaan Lontoosta Etelä-Afrikkaan. Hän oli nelikymmenvuotias ja asui vaimonsa Kasturban, neljän …
Ohessa Michiganin yliopiston professori Mark Newmanin laatima maailmankartta, jota olen ennenkin esitellyt, mutta joka ansaitsee kaksinkertaisen huomion. Kartassa valtioiden koon määrää sen bruttokansantuotteen suuruus.
Edellinen kirjoitukseni herätti keskustelua Uuden Suomen blogipalstalla. Kommentoijat esittivät, kuka aggressivisemmin ja kuka rakentavammin, että on luonnollista ja välttämätöntä, että välitämme läheisistämme enemmän kuin tuntemattomista, kaukana asuvista ihmisistä. Tämä on totta, enkä kirjoituksessani sitä mielestäni kiistänyt.
Kirjoitukseni pointti oli aivan muualla, ja se oli mainittu otsikossa: missä välittäminen kasvaa? Miten saisimme luotua Suomeen ilmapiirin, että välittäisimme täällä asuvista lapsista, vanhuksista, sairaista ja köyhistä? Oma vastaukseni on, että kansallinen välittäminen ei lisäänny mummonkäännytyspäätösten kaltaisella politiikalla. Se ei lisäänny sulkemalla rajat ja olemalla itsekäs. Päin vastoin, silloin lisääntyy itsekkyys. Säästyneillä rahoilla ei auteta apua tarvitsevia, vaan se menee erinäisten ryhmien omien etujen ajamiseen.
Suomi oli 70-luvulla rutiköyhä valtio verrattuna nykypäivään. Kuinka suuressa määrin elintason kohoaminen on auttanut kaikkein köyhimpiä ja apua tarvitsevia? Vai onko käynyt kenties päin vastoin, että rikkauksien lisääntyessä myös itsekkyys on lisääntynyt?
Ajattelun “auttakaamme ensin oman maan apua tarvitsevia ja vasta sitten muita” -ongelma on, että en usko että koskaan tulee eteen sellaista tilannetta, että paikallinen turvattomuus ja hätä katsottaisiin poistuneeksi. Näistä asioista keskusteltiin epäilemättä jo vuonna 1975, jolloin Suomen bruttokansantuote per henkilö oli 20 000 Yhdysvaltain dollaria. Vuonna 1995 vastaava lukema oli 30 000 ja vuonna 1998 CIA:n tilaston mukaan 37 000 dollaria. Uskon että sama keskustelu (autammeko köyhiä maita nyt vai sitten kun omat asiamme on kunnossa) tulee jatkumaan myös sitten kun Suomen bkt ylittää 40 000 ja 50 000 rajan.
Valitettavan usein ihmiset tuntuvat ajattelevan, että on vain kaksi vaihtoehtoa siinä, miten Suomen valtion ja suomalaisten tulisi suhtautua maailman satoihin miljooniin köyhiin: auttaa kaikkia kaikilla rahoillamme tai ei auttaa ketään ollenkaan. Sekä nykytilanne että se tilanne minkä näkisin ideaaliksi, on kuitenkin jotain siltä väliltä.
Toivottomuuteen ei ole mitään syytä. Maailma on epätäydellinen ja sellaisena pysyy. Meidän tehtävämme on yrittää parhaamme. Tässä suhteessa en näe eroa oman yhteiskuntamme rakentamisen ja maailman satojen miljoonien köyhien auttamisen välillässa ja helsinkiläisten alkoholistien auttamisessa. Kumpikaan tehtävä tulee tuskin koskaan valmiiksi, mutta minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, ettemmekö voisi parantaa tilannetta nykyisestä.
Mikä on todennäköisyys, että Saksa hyökkää sotavoimillaan Ranskaan? Entä toisinpäin? Entä mikä on EU:n ja Yhdysvaltojen sodan välinen todennäköisyys? Entä USA:n ja Japanin, Japanin ja EU:n tai EU:n ja Venäjän? Hyvin pieni, uskallan väittää, lähes olematon. Entä miten tästä todennäköisyydestä on tullut niin pieni? Onko …
Tässä mainio luennonalku ruotsalaiselta kirjailija Fredrik Häréniltä. Mikäli ruotsisi on ruosteessa, tässä lyhennelmä: Aluksi Härén kerto kysyneensä Lundin yliopiston taloustieteen opiskelijoilta, voisivatko he kertoa yhdenkin syyn, miksi kansainvälinen suuryritys – kuten amerikkalainen Volvo – työllistäisi heidät, eikä srilankalaisia opiskelijoita. Srilankalaisilla opiskelijoilla on käytössään samat tietokoneet …
Itä-Uudenmaan Paasikiviseuran ja Loviisan rauhanfoorumin neuvottelukunnan järjestämä Kiinan suurlähettiläs Ma Keqing’in maanantainen loviisanvierailu sujui leppoisissa ja kohteliaissa merkeissä.
Ma Keqingin avauspuheenvuoro oli kattava, selkeä ja rohkea. Siinä käytiin läpi maanjäristyksen tilanne, tulevat kesäolympialaiset, Kiinan hurja taloskasvu, poliittinen muutos, Kiinan ulkopolitiikka ja suhteet Suomen valtion kanssa. Isännän pyynnöstä Kiinan afrikanpolitiikka käsiteltiin vielä erikseen.
Numeroina ilmaistuna Kiinan toukokuussa tapahtunut historian suurin luonnonkatastrofi on karua kuultavaa: ainakin 70 000 kuollutta ja yli viisi miljoonaa koditonta. Luonnonkatastrofi on kuitenkin saanut aikaiseksi jotain hyvääkin, huomautti Ma Keqing. Viranomaisten toiminta osoittautui nopeaksi ja tehokkaaksi, ihmisten solidaarisuus ja auttamishalukkuus niin Kiinassa kuin ulkomaillakin on osoitus ihmisen hyvyydestä.
Olympialaisten järjestäminen ensimmäistä kertaa kehitysmaassa on suurlähettilään mielestä hyväksi sekä Kiinalle että koko maailmalle. Metrolinjoja on laajennettu, lentokentän terminaali rakennettu uudelleen, ilmanlaadun ja ympäristön parantamiseksi on aloitettu satoja projekteja, mm. vanhoja autoja poistettu liikenteestä ja julkisen liikenteen kustannuksia on alennettu. Kansainvälisen kanssakäymisen lisääntymisen seuraukset tulevat olemaan kauaskantoisia Kiinan avautumista silmälläpitäen.
Kiinan hurjan talouskasvun suhteen suurlähettiläs muistutti, että sen historia juontaa juurensa 30 vuoden päähän. Siinä ajassa talosu on viisinkertaistunut ja kasvu näyttää yhä jatkuvan noin 10% vuosivauhdilla. Kasvu on nostanut yli 200 miljoonaa ihmistä köyhyysrajan yläpuolelle. Toisaalta kehitys on ollut hyvin epätasaista, etelärannikko ja kaupungit vaurastuvat mutta maaseutu köyhtyy, mikä tuo eteen suuria haasteita.
Ma Kequing puhui paljon kestävästä kehityksestä ja vakuutti Kiinan olevan mukana kansainvälisissä talkoissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Ennen siirtymistään Tiibet-kysymykseen hän pahoitteli, että poliittiset uudistukset ovat jääneet talouskasvun ja ihmisoikeusdebatin varjoon. Tiibet on kuulunut Kiinalle viimeiset 700 vuotta, valisti suurlähettiläs, mutta korosti kuitenkin alueen elinolosuhteiden hurjaa parantumista nimen omaan viimeisen 49 vuoden autonomisena aikana. Tuona aikana alueen lukutaitoprosentti on kohonnout viidestä 98%:iin.
Suurelta kuulostavan luvun todenperäisyyttä on vaikea tarkistaa, koska internetistä löytyvät lukutaitoprosenttitaulukot käsittelevät yleensä itsenäisiä valtioita. Ero ainoaan netistä löytämääni tilastoon on hurja: Brittiläisen avustusjäjestö Rokpa:n mukaan naisten lukutaitoprosentti on tiibetiläisillä alueilla 13 ja miesten 38.
Ma Kequing päätti Tiibet-katsauksen toteamalla, että Kiina on harjoittanut Tiibetissä oikeudenmukaista ja hyvin viisasta politiikkaa.
Afrikassa Kiina on vaalinut hyviä ulkopoliittisia suhteita jo viidenkymmenen vuoden ajan. Viime vuosina taloudellinen ulottuvuus on tullut vahvemmin esille. Ma Kequing puhui usein win-win -tilanteesta ja totesi myös Kiinan Afrikan -politiikan tähtäävän tähän, molemminpuoliseen hyötyyn ja siihen, että Afrikan valtiot saataisiin seisomaan omilla jaloillaan.
Kauppias Ürümqissa.
Ma Kequing piikitteli hienovaraisesti länsimaita korostamalla, ettei Kiina ei aseta poliittisia ehtoja kanssakäymiselleen. Kiina ei vaadi partnereitaan omaksumaan kiinalaisia arvoja.
Hän ei ymmärrä, miten Kiinaa voidaan syyttää Sudanin hallituksen ihmisoikeusloukkauksista ja nauratti yleisöä päivittelemällä, että heti kun Kiina aktivoituu Afrikassa, sen odotetaan ratkaisevan mantereen kaikki ongelmat. Hän jätti kuitenkin mainitsematta, että (mm. BBC:n artikkelin mukaan) Kiina ostaa suurimman osan Sudanin öljystä ja myy Sudanin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvälle hallitukselle aseita.
Yleisön ja lehdistön kysymykset olivat kohteliaita ja diplomaattisia. Internetsensuuria, kuolemantuomioita, alipalkattujen työläisten olosuhteita, Dala-laman mustamaalaamista, Taivaallisen rauhan aukion verilöylyä, Falun Gong -lahkolaisten ja demokratia-aktivistien vankilatuomioita ei käsitelty, eikä kukaan pyytänyt tarkennusta hänen tulkintaansa Tiibetin historiasta.
Mieleen tuli Suomen Burma Foorumin puheenjohtajan Tapani Ojastin edellispäivän mietteet radiossa. Hänen mukaansa lännelle on tärkeää ihmisoikeudet, demokratia ja yksilönvapaudet, mutta idälle auktoriteetti, harmonia ja konsensus. Edelleen hän väitti, että itä ei suinkaan länsimaistu, vaan länsi itämaistuu.
Olisiko tämä yleisön varovaisuus nyt sitten ollut sitä, lännen itämaistumista: harmoniahakuisuutta ja ristiriitojen välttelyä.
Rikoin harmonian kysymällä, onko Kiina harkinnut aseiden myynnin lopettamista Sudanin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyvälle hallitukselle. Ma Keqing vakuutti, ettei Kiina myy aseita sinne minne se on kiellettyä, vaan toimivat tässä asiassa kuten Britannia ja Yhdysvallat. Ensinmainittua väitettä epäilen, mutta en jälkimmäistä.
Valokuvatorstain aiheena on tällä viikolla historia. Osallistun leikkiin oheisella Buddhan patsasta esittävällä valokuvalla. Ajan patina on tehnyt Gautamasta temppeliin kelpaamattoman. Kuva on otettu Buddha-luolasta Laosista läheltä Luang Prabangia syksyllä 2005. Kyse on paikasta, jonne tuodaan vanhat ja kuluneet Buddhan patsaat. Luolaan on kertynyt tuhansia vaurioituneita …
Tämä herra on tähyilee Volgalle Nizni Novgorodissa. (Kirjoitus on kommentti Helsingin Sanomien Brysselin -kirjeenvaihtaja Petteri Tuohisen EU:n terrorismitiedotusta käsittelevään kirjoitukseen Turhaa pelottelua) Terrorisminvastaisen sodan arkkitehdeilta tuntuu toisinaan unohtuvan se tosiasia, että terrorismin keinojen kitkeminen on yksinkertaisesti mahdotonta. Pystyyhän kuka tahansa, jos haluaa, keksimään hetkessä sata …
(Julkaistu Loviisan sanomien yleisönosastolla 9.1.2007)
Burmalainen banaanikauppias
YK:n Elintarvike -ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan maailmassa kuolee joka päivä 25 000 ihmistä aliravitsemukseen ja sen mukanaan tuomiin tauteihin. Tämä katastrofi tapahtuu siitä huolimatta, että maailmassa tuotetaan riittävästi ruokaa jokaiselle sen asukkaalle (lähde).
Pahimmissa tapauksessa alueilla, jossa nähnään nälkää, viljellään ruuan sijaan kahvia, teetä, tupakkaa ja banaania länsimaalaisille markkinoille. Näin kävi mm. Guatemalassa, Nicaraguassa ja Afrikan sarvessa vuosituhannen ensimmäisinä vuosina kahvin maailmanmarkkinahinnan käydessä ennätyksellisen alhaalla (lähde).
Tilannetta korjaamaan on kehitetty Reilun kaupan järjestelmä, jossa tuottajille maksetaan maailmanmarkkinahintaa korkeampaa takuuhintaa ilman ylimääräisiä välikäsiä. Vastavuoroisesti tuottajat sitoutuvat maksamaan työntekijöilleen lainmukaista palkkaa, huolehtimaan oikeudenmukaisista työehdoista, olemaan käyttämättä lapsityövoimaa ja ottavat viljelyssä huomioon yhteisönsä elinolosuhteiden parantamisen sekä ekologiset näkökohdat.
Jokaisen henkilön jokaisella valinnalla on merkitystä, mutta sitäkin tärkeämmässä asemassa ovat tahot, jotka päättävät suurten keittiöiden ruuanhankinnoista. Suosimalla eettisesti kestävää maailmankauppaa ravintolat, kahvilat, työpaikkaruokalat, oppilaitokset ja vanhainkodit voivat tehdä pienen, mutta tehokkaaksi todetun eleen paremman maailman luomiseksi. Loviisan seudun kunnista Pernaja on vihreiden aloitteesta ollut tässä asiassa tiennäyttäjä. Toivottavasti muut seuraavat pian perässä.
Didi ja Sally. Niihin aikoihin kun mietimme, jäisimmekö Laosin pääkaupunkiin Vientianeen, jatkaisimmeko Thaimaan eteläosiin vai kenties Malesian saarille, tutustuimme Didi Punyashilaan, vietnamilaiseen Ananda Marga -henkisen polun nunnaan. Hän ehdotti, että lähtisimme hänen kanssaan Burman pääkaupunkiin Rangooniin perustamaan köyhille tarkoitettua englanninkielistä koulua. Burma ei kuulunut matkasunnitelmiimme, …