Tag: Jeesus

Jeesuksen väkivallattomuus

Jeesuksen väkivallattomuus

Jeesus Nasaretilaisen elämäntarina ja opetus ovat väkivallattomuutta par excellance. Hän eli väkivallattomasti, opetti väkivallattomuutta, kehotti seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan, ja lopulta uhrasi henkensä muiden puolesta. Raamatun kuuluisin väkivallattomuutta kuvaava kohta löytyy vuorisaarnasta: “Teille on opetettu: ‘Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle 

Saako lyödä takaisin? Mitä Jeesus tekisi? Entä Gandhi?

Saako lyödä takaisin? Mitä Jeesus tekisi? Entä Gandhi?

Otsikossa olevat kysymykset nousivat mieleeni Suomen Kristillinen Rauhanliikkeen järjestämässä radikalisoitumista ja väkivallattomuutta käsitelleessä seminaarissa, jossa puhujina olivat kansanedustaja Pekka Haavisto, kansanedustajaehdokas Abdirahim Hussein, HS:n toimittaja Anu Nousiainen ja minä. Keskustelun keskiössä oli kysymys, miksi radikalisoitumiseen liittyy niin usein väkivalta. Tilaisuuden ja SKR:n puheenjohtaja Jussi Ojala 

Jeesus, Gandhi ja väkivallattomuus

Jeesus, Gandhi ja väkivallattomuus

“Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.”

Miten tämä raamatunkohta tulisi ymmärtää? Miksi Jeesus kehottaa olemaan tekemättä pahalle vastarintaa, vaikka itse teki pahuudelle vastarintaa koko julkisen elämänsä ajan? Mitä tekemistä tällä on Mohandas Gandhin vuosisatoja myöhemmin lanseeraaman satyagraha -käsitteen kanssa?

Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan aiheesta Lapinjärven Porlammin kylässä sijaitsevaan San Damianon osuuskunnan Hilda-iltaan torstaina 12.9.2013. Aloitamme 18.00 vesperillä kappelissa ja jatkamme 18.30 osuuskuntatalossa. Esittelijänä Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri Timo Virtala otsikolla Jeesus, Gandhi ja väkivallattomuus. Lisätietoja aiheesta löytyy blogikirjoituksesta Kertomuksia rohkeudesta: Jeesus Nasaretilainen.

Ilmoittautuminen Eevalle viimeistään 11.9. soittamalla/tekstaamalla numeroon 044 560 0080. Illan osallistumismaksu on 15,00 €. Se sisältää iltapalan kahvi/tee sekä suolaista että makeaa syötävää.

San Damianon osuuskunta
Tuurintie 8
07820 Porlammi
www.sandamiano.fi

Jeesuksen oloinen katsastusmies

Jeesuksen oloinen katsastusmies

Piti oikein miettiä vuosilukuja todetakseni, etten ole voinut käydä katsastuksessa neuvostoaikana. Neuvostoliitto 1922-1991 Toyota Corolla 1993-2002 Ilman autoa 2003-2008 Toyota Yaris 2008- Sain ajokortin ja ensimmäisen auton käyttööni kaksi vuotta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Ajelin Corollalla kymmenisen vuotta, kunnes myin sen pois Porvoossa 750 eurolla ja 

Sopivan kokoinen haaste

Sopivan kokoinen haaste

(Kirjoitus on julkaistu Pax-lehden kesänumerossa) Maanantaina Rauhanasemalla puitiin Sudanin tilannetta Kuel Jok’in johdolla. Kuva: H.J. Kirjassaan Letters from Burma Aung San Suu Kyi kertoo burmalaisesta teatteriryhmästä, joka käsikirjoitti sotilasjunttaa arvostelevan näytelmän, harjoitteli, mainosti, järjesti teatteri-illan ja lopulta esitti näytelmänsä. Seuraavana päivänä heidät vangittiin, aivan kuten 

Kirkon kiväärit

Kirkon kiväärit

Bloch-SermonOnTheMount.jpg
Vuorisaarna tanskalaisen Carl Bloch’in kuvaamana vuodelta 1890. “Mutta teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin.” (Luuk 6: 27-29)

Luennoidessani väkivallattomasta vastarinnasta eräs kuulijani kertoi, että hänelle – kristitylle aseistakieltäytyjälle – oltiin sanottu, ettei aito kristitty voi olla pasifisti, koska Jeesus ei puhunut aseistakieltäytymisen puolesta.

Väite on absurdi. Ei kai nyt profeetan, jonka koko julkinen elämäntyö oli pyyteettömän rakkauden, anteeksiannon ja vihollisen rakastamisen julistamista, tarvitse enää lisätä, ettei ihmisten tulisi harjoitella tappamista julkisissa instituutioissa.

Kuulijani ystäville suosittelen lämpimästi teologi Jouko Lehtosen kirjaa Kirkon kiväärit vuodelta 1969. Koska kyseistä kirjaa lienee vaikea saada käsiin – harvalle käynee kuin minulle, että se osuu silmiin kesämökin kirjahyllyssä – laitan tähän hiukan lainauksia.

Onko kristillisen etiikan mukaan oikein, että kaksi perhettä saa kostaa toisilleen ja taistella toisiaan vastaan, kunhan vain samaan perheeseen kuuluvat eivät taistele keskenään? Onko oikein, että kaksi sukua saa taistella keskenään, kunhan vain ei vastusteta omia sukulaisia? Jos emme voi hyväksyä kahden perheen tai kahden suvun välistä taistelua, kuinka voimme hyväksyä kahden kansan välisen taistelun?

Lehtonen muistuttaa, että Jeesus meni viidettä käskyä paljon pidemmälle ja syvensi sen merkityksen. Ei vain yksittäinen väkivallanteko, vaan jo vihaaminen on tuomittavaa. “Te olette kuulleet sanotuksi: ‘Älä tapa’ ja ‘Joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion.”

Tämä opetus on hyväksytty kristittyjen taholta, mutta on tehty kuitenkin yksi virhe: veljenä on pidetty vain lähimpiä ihmisiä, samanuskoisia ystäviä. Ja kuitenkin on aivan varmaa, ettei Jeesus missään kohden erotellut ihmisiä. Jokainen ihminen on Jumalan luoma olento, jokainen on kristityn veli. Eivät mitkään raja-aidat, ei uskonto eikä rotu, ei väri eikä maantieteellinen raja, aseta ihmisiä arvojärjestykseen.

Lehtosen mielestä kristityn ei tulisi suorittaa varusmiespalvelusta, eikä hän hyväksy puolustussotia sen enempää kuin hyökkäyssotiakaan. Hän huomauttaa, että “älkää tehkö pahalle vastarintaa” -lause vie pohjan pois kaikelta väkivallan puolustelulta. “Jos ‘pahat’ hyökkäävät, heitä ei pidä vastustaa pahalla. Tehokkain ase on rakkauden ase, väkivallaton ase.” Kristityn tulisi antaa oma henkensä mieluumin kuin riistää se toiselta.

Lehtonen käy kärkkäästi Lutherin ajatuksen kimppuun, että esivalta olisi Jumalan sijainen maan päällä. Valtio ei ole Jumalallinen järjestelmä sen enempää kuin kunnanhallitus tai YK:kaan, huomauttaa kirjalija. Jos valtio on Jumalan vasen käsi (kun kirkko kerran on oikea), kuten Luther väittää, joudutaan sotatilanteessa absurdiin tilanteeseen, kun kaksi Jumalan vasenta kättä taistelee keskenään. Ja edelleen: olisiko saksalaisten toisessa maailmansodassa pitänyt totella Hitleriä? Entä kenellä Jumalallinen esivalta on vallankaappauksien yhteydessä? kysyy Lehtonen.

Myös tässä kirjassa korostetaan tekojen merkitystä. Jos kaveri putoaa kaivoon, on sen juurella turha seistä vakuuttelemassa, kuinka paljon häntä rakastaa. On tekopyhyyttä rukoilla illasta ja hengellisestä kokouksesta toiseen maailman nälkäänäkevien puolesta, jos ei sormellakaan tee mitään vääryyksien poistamiseksi.

Pasifismi on työtä. Se on työtä, jolla pyritään ehkäisemään kansojen välisiä väkivaltaisia konflikteja, määrittelee Lehtonen. Pasifismin vastustajilla on tapana kysyä, mitä pasifisti tekee, jos ryssä hyökkää. Tärkeämpi kysymys kuitenkin on, mitä kukin meistä tekee, ettei naapuri hyökkäisi. Eikö nimenomaan rauhantyö olisi järkevä velvollisuus meille kaikille? Yhteiskunta on kuitenkin asettaut toisenlaisia velvollisuuksia.

Millaisia henkisiä tuhoja armeija saa aikaan? Nuoreen mieheen ei voi olla jättämättä jälkiä sellainen koulutus, joka korostaa koko ajan kovuutta, karskiutta, miehekkyyttä, tottelevaisuutta ja väkivaltaa. Ja kaikkein pahinta on se, että tällainen ohjelmointi hyväksytään yhteiskunnassa kulttuuriin kuuluvana osana. Väkivaltainen kasvatus on armeijassa laillistettu, yleisesti hyväksytty. Sen vuoksi sitä on hyvin vaikea tiedostaa väkivallaksi. Ja kun sotilaskasvatuksen väkivaltaista luonnetta ei tiedosteta, ei myöskään tiedosteta sitä, että kaikki mitä voiaisiin kuvata sanoilla herkkyyys, pehmeys, sääli ja hyvänsuopaisuus tukahdutetaan armeijan hengen paineella. Tällaisen manipulaation läpi joutuu käymään lähes koko miespuolinen väestömme. Kun tämä kaikki tapahtuu vielä psykologisesti pirullisen oikeaan osuvassa vaiheessa nuorten ihmisten juuri luodessa itselleen elämälleen arvoja ja itsenäistyessä aikuiseksi, seuraukset eivät voi olla merkityksettömiä.

Mitä asevarusteluun käytettyihin varoihin tulee, niin kehitysavusta Lehtonen on löytänyt hurjan vertailukohdan: “Nykyään käytetään asevarusteluun päivässä yhtä paljon rahaa kuin käytetään kehitysapuun vuodessa!” Lehtonen huudahtaa. Mikähän mahtaa olla suhdeluku 2000-luvulla, kun kehitysapu on muuttunut kehitysyhteistyöksi ja kun sotilasmenot ovat nousseet korkeammalle tasolle kuin koskaan aikaisemmin. Kymmenen viime vuoden aikana asemenot ovat kasvaneet 37 prosenttia (lähde: HS).

Kirjan lopussa Lehtonen päästää sisäisen runoilijapappinsa irti ja hehkuttaa niin, että tuskin kenenkään kristityn aseistakieltäytyjän tarvitsee enää tämän luettuaan tuntea sydämessään epäilyksen häivääkään.

Sinne missä käytetään väkivaltaa evankeliumi tuo anteeksiantoa ja armahtavaisuutta. Sinne missä käydään sotia evankeliumi tuo rauhaa ja rakkautta. Mutta kuka on viemässä tätä evankeliumia eteenpäin? Kuka on viemässä oikeudenmukaisuutta, sopua, anteeksiantoa ja rauhaa sinne missä niitä tarvitaan?

Kirkon_kivarit.jpg

Kirjoittaja: Jouko Lehtonen
Titteli: Kirkon kiväärit – Onko viides käsky vesitetty?
Julkaisuvuosi: 1969
Julkaisija: WSOY

Ihmiskunnan uskonto I

Ihmiskunnan uskonto I

Profeetta Zarathustra (vasemmalla) Raffaello Sanzion kuvittamana vuodelta 1509. Nyt kun kerran Tagorelta otin lainauksen, niin miksi en ottaisi pari lisää. Yksi Ihmiskunnan uskonto -kirjan parhaita anteja oli tutustuminen Zarathustraan, jota käsitellään kirjan kappaleessa nimeltä Profeetta. Wikipedia sanoo Zarathustrasta seuraavaa: Zarathustra (Zaraθuštra, monissa kielissä myös Zoroaster 

Kohti hyvyyttä

Kohti hyvyyttä

(Julkaistu Puoli Kaupunkia –lehdessä (nykyisin Avaa -lehti) 17.2.2005) Vuorisaarna on ylilyönti. Veljeään hulluksi haukkuva joutuu helvettiin. Viettelevä silmä pitää repiä pois. Vannoa ei saa ollenkaan, eikä tuomita. Pahalle ei saa tehdä vastarintaa, vaan pyytävälle pitää antaa, vihollista rakastaa ja vainoojien puolesta rukoilla. Aarteita ei saa