Tag: EU

Rauhacast: Mitä kuuluu rauhalle Afrikan sarven alueella?

Rauhacast: Mitä kuuluu rauhalle Afrikan sarven alueella?

Kuuntele jakso SoundCloudissa, Spotifyssa tai Apple Podcastsissa. Tällä kertaa Rauhacastissa Timo Virtalan haastateletavana on Kirkon Ulkomaanavun erityisedustaja ja Suomen Kristillisen Rauhanliikkeen puheenjohtaja Jussi Ojala. Eritreassa vuosina 2016-2017 asunut Ojala on syvästi huolissaan Etiopian pohjoisosassa sijaitsevan Tigrayn osavaltion ja Etiopian liittovaltion yhteenotoista. Puheenaiheina ovat myös Etiopian 

Rauhacast: Mikä on tehokkain keino vähentää köyhyyttä?

Rauhacast: Mikä on tehokkain keino vähentää köyhyyttä?

Mikä on tehokkain keino vähentää köyhyyttä? Tehoaako kehitysyhteistyö? Tällä kertaa Rauhacast paneutuu kehitystalouteen. Timo Virtalan haastateltavana on Aalto-yliopiston kehitystaloustieteen työelämäprofessori Ritva Reinikka. Yläkuvassa maailman väestönkasvu vuodesta 1820 ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä maailmanpankin tilastojen perusteella. Ketä saamme kiittää näin erinomaisesta kehityksestä: kapitalismia, kommunismia vai kehitysyhteistyötä? 

Loput Iltasanomien vaalikonevastauksista

Loput Iltasanomien vaalikonevastauksista

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina olen julkaissut Helsingin Sanomien ja Iltasanomien vaalikonekysymyksien vastauksia. Tässä vielä viimeiset.

45. Oli virhe liittyä maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen 2011. (IS)

Täysin eri mieltä. Suomen tulisi olla mukana ja aktiivisesti tukea jok’ikistä kansainvälistä aseidenriisuntasopimusta. Tämä on Suomen etu pienenä maana ja Suomen velvollisuus rikkaana ja poliittisesti vakaana maana.

46. Suomen on tiivistettävä sotilaallista yhteistyötä Ruotsin kanssa. (IS)

Jokseenkin samaa mieltä. Kyllä, mikäli tämä yhteistyö vähentää Suomen puolustusmenoja.

47. Noin miljardin euron suuruista julkista kehitysapua on vähennettävä tuntuvasti. (IS)

Täysin eri mieltä. Kehitysapua tulisi korottaa tuntuvasti 0,7 %:iin bkt:stä, johon Suomi on sitoutunut ja joka on YK:n suositus. Nykyisin pidämme itsellämme 99,46% bkt:sta. Jos ja kun lojaalisuus Suomen valtiota ja suomalaisia kohtaan on jaloa, lojaalisuus ihmiskuntaa ja maailmaa kohtaan on vielä jalompaa.

48. Puolustusmäärärahoja pitää lisätä tuntuvasti. (IS)

Täysin eri mieltä. Tähän ei ole tarvetta. HS:n mukaan Suomella on läntisen Euroopan suurin tykistö ja SaferGloben tekemän selvityksen mukaan Euroopan 46 maasta neljänneksi suurin reservi Venäjän, Ukrainen ja Turkin jälkeen. Reserviä on sittemmin pienennetty, mutta siitä huolimatta nämä kaksi tilastotietoa kertovat paljon puolustuksemme resurssitilanteesta.

49. Ääri-islamistinen terrori uhkaa myös Suomea. (IS)

Täysin eri mieltä. Ääri-islamistinen terrorin uhka on olemassa, mutta Suomen kohdalla riski on hyvin pieni. Globaalin solidaarisuuden nimissä sen ennaltaehkäisyyn on syytä kuitenkin osallistua tekemällä maailmankaupasta reilumpaa, lisäämällä kehitysyhteistyötä, tiivistämällä kulttuurisuhteita, painostamalla EU:n kautta USA:ta ja Venäjää viisaampaan kv-politiikkaan ja antamalla ihmisten vapaammin matkustaa ja asua siellä missä haluavat, myös Suomessa.

50. Suomen nettomaksu EU:lle on noussut noin miljardiin euroon. Suomi maksaa liikaa EU:lle. (IS)

Täysin eri mieltä. EU:n vahvuus on juuri mantereen laajuisessa solidaarisuudessa. Mikäli jokainen valtio ajattelisi vain omaa etuaan, yhteinen etu ei toteutuisi. Yhteisten markkinoiden ansiosta Suomi hyötyy itäisen ja eteläisen Euroopan vaurastumisesta.

51. Kannabis (marihuana) pitää vapauttaa Suomessa. (Kannabiksen kasvatus, hallussapito ja käyttö on nyt kielletty rikoslaissa.) (IS)

Jokseenkin eri mieltä. Kannatan kannabiksen kasvatuksen, hallussapidon ja käytön säilyttämistä laittomana, mutta rankaisemisesta luopumista eli depenalisointia. Katson tämän olevan tehokkain keino kannabiksen haittojen minimoimiseksi.

53. Lajittelen kaikki jätteet kotonani. (IS)

Jokseenkin samaa mieltä. Meillä lajitellaan lasi-, paperi-, kartonki-, ongelma-, puu- ja biojäte. Muovijätteen keräyspistettä ei kotikunnallamme ole, ja se menee meillä sekajätteeseen.

56. Kissat ovat koiria fiksumpia eläimiä. (IS)

Täysin samaa mieltä. Ehdottomasti. Ne jopa ymmärtävät puhuttua kieltä, mutta tätä on vaikea huomata, koska heitä ei kiinnosta.

58. Alle 3-vuotiasta lasta ei ole hyvä laittaa päiväkotiin. (IS)

Jokseenkin eri mieltä. Alle 3-vuotiasta lasta ei ole hyvä laittaa päiväkotiin kahdeksaksi tunniksi päivässä ja viideksi päiväksi viikossa. Vähäisempi määrä sen sijaan voi olla perheelle ja lapselle eduksi.

60. Raha tuo onnea. (IS)

Jokseenkin eri mieltä. Raha antaa monissa tapauksissa edellytyksiä onnellisuudelle, mutta “raha tuo onnea” väittämän todistaa vääräksi se, että on olemassa rahattomia ja onnellisia, kuten myös rikkaita ja onnettomia.

Vielä lisää vastauksia

Vielä lisää vastauksia

Toissapäivänä ja eilen olen poiminut tänne Helsingin Sanomien ja Iltasanomien vaalikoneiden kysymyksiä ja vastaushahmotelmiani. Tässä joitakin jota pähkäilin tänään. 31. Monipuoliset ja ilmaiset sosiaalituet ja -palvelut ovat tehneet suomalaisista laiskoja ja kiittämättömiä. (IS) Täysin eri mieltä. Keskimäärin suomalaiset eivät ole kovinkaan laiskoja eivätkä kiittämättömiä. Toki 

Miksi vihreät?

Miksi vihreät?

Mainostettuani sosiaalisessa mediassa tänään päättyvää Euroopan vihreän puolueen esivaaleja (johon kuka tahansa vihreästi ajatteleva saa osallistua), ystäväni esitti suoran ja ytimekkään kysymyksen: miksi vihreät? Tässä vastaukseni. Mielestäni ihmiskunta on kehittynyt siihen pisteeseen, että on tullut aika ryhtyä ajamaan jonkun suuremman kokonaisuuden kuin vaan oman intressiryhmän, 

Siviilikriisinhallinnasta työkalu rauhan rakentamiseen

Siviilikriisinhallinnasta työkalu rauhan rakentamiseen

Sarajevossa luodinhylsyt on taottu kyniksi.
Sarajevossa luodinhylsyt on taottu kyniksi.

Siviilikriisinhallinta on kovassa nousussa. Kymmenen vuotta sitten siviilikriisinhallinta -sanaa ei edes tunnettu, mutta vuodesta 2003 lähtien EU on aloittanut viisitoista siviilikriisinhallintaoperaatiota yhdessätoista eri maassa, kolmella eri mantereella. Kymmenen operaatiota on parhaillaan käynnissä, ja lähtövalmiudessa EU:n alueella on – ainakin periaatteessa – noin 13 000 siviilikriisinhallinnan ammattilaista.

EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioita suoritetaan maailman pahimmissa kriisipesäkkeissä, kuten Afganistanissa, Irakissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Palestiinassa.

Afganistanissa ja Palestiinassa kyse on poliisioperaatioista, Irakissa ja Kosovossa oikeusjärjestelmien tukemisesta, Georgiassa vaalitarkkailusta ja Kongossa mm. poliisireformista ja aseistariisunnasta.

Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto Katun pääsihteeri Oili Almin mukaan suurin syy EU:n siviilikriisinhallinnan nopealle kehittämiselle oli EU:n voimattomuus Jugoslavian hajoamissotien (1991 – 2001) aikana. EU ei kyennyt estämään sotien syttymistä, laajenemista ja jatkumista, vaikka konflikti tapahtui aivan sen rajan tuntumassa.

Myös YK:n huonot kokemukset vahvasti sotilaspainotteisista operaatioista, esimerkiksi Somaliassa 1993 – 1995, ja toisaalta hyvät kokemukset runsaasti siviilikomponentteja sisältäneistä operaatioista kuten esimerkiksi Namibiassa 1989-1990, ovat olleet inspiraationa EU:n siviilikriisinhallinnan kehittämiselle.

Siviilikriisinhallinnan kehitystyö EU:ssa käynnistyi Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella joulukuussa 1999. Vuonna 2000 unionin siviilikriisinhallinnan prioriteeteiksi määriteltiin poliisi, oikeusvaltio, siviilihallinto ja pelastuspalvelu. Myöhemmin painopisteisiin lisättiin monitorointi ja EU:n erityisedustajalle annettava tuki.

Turistit löysivät Kroatian saaret nopeasti uudelleen sodan päätyttyä.
Turistit löysivät Kroatian saaret nopeasti uudelleen sodan päätyttyä.

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius vertaa siviilikriisinhallintaa työkaluun, joka voidaan ottaa käyttöön kriisin uhatessa. Se, että aikaisemmin on niin hanakasti käytetty sotilaallista kriisinhallintaa johtuu Lodeniuksen mukaan pitkälti siitä, ettei muita tilanteeseen puuttumisen välineitä olla tunnettu.

Parhaimmillaan siviilikriisinhallinta on kriisejä ennaltaehkäistessään. Kirjoituksessaan Konfliktinratkaisun keskeiset työkalut Kalle Sysikaski muistuttaa median negatiivisesta roolista Balkanin konfliktissa mutta huomauttaa, että yhtä lailla media voi toimia myös päin vastoin, keskeisenä elementtinä siviilikriisinhallinnassa:

”Esimerkiksi Kongossa radio on kansainvälisen tuen turvin pystynyt toimimaan yhteisöjen elämän eheyttäjänä. […] Radioasemat ovat pystyneet tuomaan yhteen esimerkiksi eri etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä keskustelemaan heidän elämänsä yhdistävistä ja erottavista tekijöistä.”

Vaikka siviilikriisinhallinta terminä onkin uusi, vastaavaa toimintaa on ollut jo aiemmin. YK:n rauhanturvaamisoperaatioissa on ollut mukana siviilejä jo ensimmäisestä operaatiosta, eli vuodesta 1956 lähtien. Nykyisin siviilien osuus YK:n rauhanturvaamisoperaatiossa on noin neljäsosa.

Kolmantena suurena pelurina siviilikriisinhallinnan saralla on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, joka on 1990-luvun puolivälistä lähtien harjoittanut vaalitarkkailua ja demokratia- ja ihmisoikeuskysymysten lobbaamista.

Myös monet kehitysyhteistyöprojektit ovat hyvin lähellä siviilikriisinhallintaa. Suomalaisia siviilikriisinhallinta-asiantuntijoita kouluttavan Kuopion kriisinhallintakeskuksen CMC Finlandin johtaja Ari Kerkkäsen mukaan siviilikriisinhallinta tulisi ymmärtää nykyistä laajemmin niin, että toimijoita voivat olla muutkin kuin kansainväliset järjestöt.

– Kansainvälisten järjestöjen siviilikriisinhallintaoperaatioita voi tukea kansallisten tai järjestöjen toteuttamien siviilikriisinhallintaprojektien kautta, jotka puolestaan voivat luonteeltaan olla hyvinkin lähellä perinteisempiä kehitysyhteistyöprojekteja, huomauttaa Kerkkänen.

Kuopion kriisinhallintakeskus CMC Finlandin tehtävinä on siviilikriisinhallinnan koulutus, rekrytointi ja logistiikka.
Kuopion kriisinhallintakeskus CMC Finlandin tehtävinä on siviilikriisinhallinnan koulutus, rekrytointi ja logistiikka.

Suomesta kriisinhallintakeskuksen kautta EU:n operaatioissa on parhaillaan noin 140 asiantuntijaa, ja tavoitteena on lisätä määrää lähitulevaisuudessa vähintään kymmenellä. Lisäksi suomesta lähtee vuosittain EU:n ja Etyjin vaalitarkkailuoperaatioihin noin 130 – 140 henkilöä. Rauhanturvaajia on suomesta maailmalla lähes 700.

Koulutusta siviilikriisinhallinnasta kiinnostuneille tarjoaa sekä CMC Finland että Katu. Suomessa on voimassa laki siviilihenkilöstön osallistumisesta kriisinhallintaan, jossa työnantajaa velvoitetaan säilyttämään siviilikriisinhallintatehtäviin lähtevän työntekijän työpaikka.

Kirjoitus on julkaistu Pax -lehdessä kesäkuussa 2009.

Rajoista

Rajoista

Yk:n pääkonttori New Yorkissa 2006. Vastauksena edellisen artikkelin kommenttiin: On totta, että Suomen rajojen yksipuolinen aukaiseminen aiheuttaisi huimia kustannuksia veronmaksajille. Jos koko maailman rajat sen sijaan poistettaisiin kertaheitolla, Suomeen tuskin olisi montaakaan tulijaa. Lontoo, New York ja Pariisi sen sijaan olisivat pulassa. On olemassa täysin 

Rypälepommikielto hallituksen käsittelyssä

Rypälepommikielto hallituksen käsittelyssä

Mikä on todennäköisyys, että Saksa hyökkää sotavoimillaan Ranskaan? Entä toisinpäin? Entä mikä on EU:n ja Yhdysvaltojen sodan välinen todennäköisyys? Entä USA:n ja Japanin, Japanin ja EU:n tai EU:n ja Venäjän? Hyvin pieni, uskallan väittää, lähes olematon. Entä miten tästä todennäköisyydestä on tullut niin pieni? Onko 

Leijona ja kyyhky

Leijona ja kyyhky

Gustav Hägglundin omaelämänkirjasta päätellen Suomessa oli vuosina 1994 – 2001 ahkera, hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen puolustusvoimain komentaja. Eläkkeelle jäätyään Hägglund nimitettiin Euroopan sotilaskomitean puheenjohtajaksi, jossa hän toimi vuoteen 2004 asti.

Komentokaudellaan hän modernisoi varusmiespalveluksen, uudisti upseerikoulutuksen, pani aluelle reservin koon tuntuvan pienentämisen, taisteli upseeriensa alkoholinkäyttöä ja laiskistumista vastaan ja kohotti sinibarettien statusta.

Ennen puolustusvoimain komentajuutta Hägglund opiskeli kadettikoulun lisäksi myös Yhdysvalloissa sekä toimi Siinailla, Golanilla ja Libanonissa erinäisten YK-operaatioiden komentajana.

Hägglundia on sanottu onnekkaaksi. Toisaalta hänen elämänsä merkittävät käänteet eivät ole menneet lainkaan niin kuin hän suunnitteli. Hän kuitenkin käytti tilaisuudet hyväkseen, mikä koitui lopputuloksen – näyttävän sotilasuran, merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan ja jännittävän elämän – kannalta parhaaksi.

Tässä lienee onnekkaiden ja epäonnekkaiden ero: onnekkaat ihmiset eivät rajaa kenttäänsä. He eivät päätä etukäteen mitä onni on, vaan pitävät silmänsä auki ja mielensä avoinna sen suhteen, mitä on tarjolla.

Kirjasta päätellen hän oli työuransa aikana maamme kansainvälisin ja kansainvälisesti arvostetuin ja kokenein sotilas. Tätä taustaa vasten jotkut kirjan sutkautuksista hiukan ihmetyttävät. Eräs yhteistyökumppani oli “simpsakka tytönheilakka”, ennen kuin käyttäytymisellään toisin todisti. Somalialaisten ja kenialaisten nenien ja huulten kokoa hän vertailee todettuaan ensin, että “minusta he olivat yhtä mustia molemmat.” Etelä-Libanonissa Amal -liikkeen johtajan suuteleminen tervehdykseksi oli “yäk”, ja arabien nimittely ählämeiksi “juontaa juurensa tervehdyksestä ählän es sählän, jota tarkastusasemille saapuvat arabit alvariinsa hokivat.”

“Ahlan wa sahlan” tarkoittaa suomeksi “tervetuloa”, minkä saa selville kahdessa minuutissa googlaamalla sanaparin “arabic greetings”.

Natoon ei Hägglund enää haikaile. Hän näkee Naton Yhdysvaltojen välineenä, jota se ylläpitää omien intressiensä edistämiseksi ja jota se käyttää silloin kun siitä on sille hyötyä.

Vaihtoehdoksi Hägglund esittää tiiviimpää puolustusyhteistyötä Euroopan unionin jäsenmaiden kesken. Hägglundin mielestä olisi välttämätöntä, että lähes 500 miljoonan ihmisen unioni varautuu myös puolustamaan kansalaisiaan ja aluettaan sotilaallisia uhkia vastaan.

Ykkösaamun haastattelussa (23.4.2007) Hägglund “ottaa varoittavaksi esimerkiksi Viron. Nato:n johto määräsi Viron luopumaan maanpuolustuksesta ja nyt maa äkseeraa USA:n sotien eturintamassa Irakissa sekä levottomassa Etelä-Afganistanissa. Hägglund haastaa pohtimaan turvaisiko Nato Suomen maanpuolustuksen vai päinvastoin, tuhoaisi sen kuten tuhottiin Viron puolustuskyky?” (Lähde.)

Yleisestä asevelvollisuudesta Hägglund ei ole valmis luopumaan. Hänen mielestään puolustusmäärärahat pitäisi vähintään nelinkertaistaa, ennen kuin ammattiarmeijasta saataisiin vähänkään nykyiseen verrattava turva.

Valikoiva asevelvollisuus puolestaan ei ole oikeudenmukainen. “Idässä se on johtanut parhaimpien jäämiseen palveluksen ulkopuolelle, lännessä taas heikoimpien.”

Mitä hän tällä heikompien ulkopuolelle jäämisellä tarkoittaa, se jää kertomatta. Ruotsissa palveluksen suorittaa 16 % kutsuntaikäluokasta, joten suorittavien joukko lienee epäilemättä erittäin motivoitunutta. “Heikompi” 84% jatkaa elämäänsä asevelvollisuuden häiritsemättä.

Komentajakaudellaan Hägglund oli vähentämässä sodan ajan joukkoja 200 000 mieheen, ennen kaikkea koska joukkojen koko oli liian suuri varustetasoon nähden. Upseeriston painostuksesta tavoite asetettiin 250 000 taistelijaan.

Liikekannallepanovahvuuden supistaminen ei kuitenkaan Hägglundin mielestä tarkoita valikoivampaan asevelvollisuuteen siirtymistä. Kutsuntaikäluokkien pienenemisen ja aseteknologian nopean uudistumisen takia kaikki nuoret tarvitaan, ja leikkaus tulee kohdistaa vanhempaan päähän.

Kahdeksankymmentäluvulla sodanajan joukkojen osuus on Suomessa ollut jopa 700 000 miestä, joten joukkojen vaihvuuden laskeminen neljäsosamiljoonaan saattaa kuulostaa rajulta.

Gustavus_Adolphus_at_the_Battle_at_Breitenfeld.jpg
Kustaa II Aadolf Breitenfeldin taistelussa vuonna 1631. (Wikipedia).

Maailma on kuitenkin muuttunut kylmän sodan ajoista. Hägglundin seuraaja amiraali Kaskeala on huomautti viime lokakuussa, että edellämainitun kaltaisen supistuksen jälkeenkin Suomen sodanajan joukkonen vahvuus olisi lähes yhtä paljon kuin muiden Pohjoismaiden ja Leningradin sotilaspiirin yhteenlaskettu liikekannallepanovahvuus.

Wikipediasta löytyvän taulukon mukaan Suomen tämänhetkinen liikekannallepanovahvuus on maailman 24. suurin ja Euroopan viidenneksi suurin Ranskan, Saksan, Espanjan ja Italian jälkeen. Suhteessa väkilukuun Suomi varautuu aseistamaan yli kymmenen prosenttia väestöstään. Muista maailman maista tähän yltää vain Iran, Vietnam, Pohjois-Korea, Korea, Kuuba, Singapore, Liettua ja Oman.

Ranskalaisen aikakausilehden Le Pointin mukaan Suomea vaivaa vainoharhaisuus suhteessa Venäjään. Elokuussa 2005 julkaistun “Finlande: La paranoia antirusse” -jutun mukaan historian painolasti on tehnyt suomalaiset ylivarovaisiksi.

Vaikka Suomi on ollut EU:n jäsen jo kymmenen vuotta ja menestyy mainiosti kansainvälisissä talous-, koulutus- ja korruptoitumattomuusvertailuissa, maa pelkää edelleen pahinta Venäjän suhteen. Jutussa mainitaan muun muassa Suomen halu rakentaa uusi ydinvoimala vähentääkseen energiariippuvuuttaan itänaapurista, Venäjää ärsyttäneen tshetsheenisivuston poistaminen suomalaiselta internet-palvelimelta ja Suomen epäröinti Nato-jäsenyyden suhteen.

…kun viranomaisten on tehtävä valinta demokraattisen ihanteensa ja koettujen maanpuolustustarpeiden välillä, he valitsevat epäröimättä jälkimmäiset. Suomi on Latvian ohella ainoa EU-maa, joka ei ole allekirjoittanut Ottawan sopimusta jalkavälkimiinojen kieltämisestä.

Kirjan nimi on Leijona ja kyyhky. Kenraalin arvomerkin ja Suomen vaakunan lisäksi leijona symboloi kirjoittajalle johtajuutta ja rohkeutta.

Kyyhky puolestaan symboloi rauhaa. Hägglund on palvelullut kolmessa rauhanturvaoperaatiossa ja jatkanut kriisinhallintakyvyn rakentamista EU:ssa. Hän katsoo olleensa rauhan asialla myös Suomen puolustusvoimissa. Puolustusvalmistelujen tärkein tavoite on estää maan joutuminen sodan jalkoihin, hän kirjoittaa kirjan johdannossa.

Tämä on hyvä tavoite puolustusvoimille. Yksi keino sen saavuttamiseksi on kansainväinen asevarustelun hillitseminen, mikä Suomen osalta tarkoittaa armeijan koon asteittaista pienentämistä.

Suomi alkaa olla Euroopan viimeisiä maita, joka ylläpitää yleistä asevelvollisuutta. Se säilyy niin kauan kuin enemmistö kansalaisista sen hyväksyy. Hägglund myöntää, että tulevaisuudessa yleisen asevelvollisuuden ylläpitäminen ja poikkeuksellisen korkean puolustustahdon ylläpitäminen saattaa olla entistä vaikeampaa. “Uhkan tunne heikkenee, jos kanssakäyminen itänaapurin kanssa tiivistyy ja tilanne rajan takana kehittyy rauhoittavaan suuntaan.”

Tämä olkoon tavoitteena puolin ja toisin. Hägglund suomii kirjassaan Hollannin suurlähettiläs Alphons Hameria, joka ei usko Euroopan tarvitsevan yhteistä puolustusta. Hamer lienee oikeassa. Nykyisessä tilanteessa Euroopan turvallisuutta parannetaan aivain muilla keinoilla kuin aseita ja armeijoita lisäämällä.

Lempiaseeni oli talvisodan motista sotasaaliiksi saatu venäläinen konepistooli, jota roikotin narusta rinnalla ja huusin ta-ta-taata. Eräänä aamuna löysin sitten pikkupistoolin yöpöydän laatikosta vanhempieni vuoteen vierestä. Isäni oli sijoittanut sen sinne desanttien varalta. Tähtäilin sillä vuoteessa vielä uinuvaa äitiäni, painoin liipasinta, mutta mitään ei tapahtunut. Seuraavaksi painoin piipun ohimolleni, sama juttu, ei lauennut. Sitten suuntasin aseen seinään ja pam, oikea laukaus, vihdoinkin! Isäni jääkäriajoilta periytyvässä Browningissa oli hieman risa varmistin. Isäni oli jo vapaussodassa sitä räpläillessään ampunut itseään jalkaan. Ilmeisesti varmistin luiskahti päältä vasta tässä viimeisessä ampumayrityksessäni. Luoti tunkeutui seinän läpi ja pysähtyi viereisessä huoneessa olvan sohvan selkänojaan senttien päähän siinä lojuvan isäni päästä.

Nimi: Leijona ja kyyhky
Kirjoittaja: Gustav Hägglund
Kustantaja: Otava
Vuosi: 2007
ISBN-13: 978-951-1-22214-9

Baltiasta Balkanille II (jatkuu)

Baltiasta Balkanille II (jatkuu)

Aasi Vis-saarella. Splitin linja-autoasemalla auringosta, lomasta, oluesta ja elämästä nauttiessani sain seuraavanlaisen tekstiviestin: “Hello Timo! Wie get’s? Wo sind ihr? Ich bin schön Wien. Alles ok! Gute fahrt. Schreibst du! Josef” Sallyn palattua matkaeväsostoksilta kysyin, muistaako hän Josefia. Yhdessä kävimme läpi kaikki miehet, joihin olimme 

EU – askel kohti globaalia etiikkaa?

EU – askel kohti globaalia etiikkaa?

Roomassa 25.3.1957. (Lyhennetty versio tästä kirjoituksesta on julkaistu Maailma.net -sivustolla 2.4.2007) Päivälleen viisikymmentä vuotta sitten solmittiin Roomassa Ranskan, Saksan, Italian ja Benelux-maiden välinen sopimus yhteisten sisämarkkinoiden perustamisesta. Syntyi EEC, jonka nimi muutettiin vuonna 1967 EY:ksi ja vuonna 1993 EU:ksi. Tänään integraatio on edennyt niin pitkälle,