Tag Archives: Bosnian sota

Sarajevotunnelmia. Alla oleva teksti on Berkeleyn yliopiston emeritusprofessorin ja rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen perustajan Michael N. Naglerin American Book Award -palkinnon saaneesta kirjasta The Search for a Nonviolent Future. Kyseessä on suomennoprosessin ensimmäinen vedos, johon otan mielelläni vastaan kommentteja ja parannusehdotuksia. Aiemmat kappaleet löytyvät täältä. Tällä puolen rautaesiriippua oli maa nimeltä Jugoslavia, jossa ihmiset eri kulttuureista ja eri etnisistä taustoista elivät rinnakkain. Ajoittaisista jännitteistä huolimatta jännitteistä he työskentelivät yhdessä. He menivät kouluihin yhdessä. He riitelivät – ja menivät naimisiin. Tätä jatkui vuosisatoja. Sitten eräänä päivänä, sosialistisen keskushallinnon korkin irrottua, kolme suurinta […]

Radovan Karadžić, Bosnian Serbitasavallan sodanaikainen presidentti, pidätettiin belgradilaisessa lähiöbussissa maanantaiaamuna 21.7.2008. Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälinen tuomioistuin oli antanut hänestä pidätysmääräyksen yksitoista vuotta aiemmin. Häntä syytetään muun muassa kansanmurhasta Sarajevon piirityksen ja Srebrenican verilöylyn aikana. Laihduttamalla, kasvattamalla pitkät hiukset, viikset ja tuuhean parran ja käyttämällä paksusankaisia laseja hän oli onnistunut muuttamaan ulkonäkönsä täysin toiseksi. Luontainen harmaantuminen auttoi asiaa. Hän oli ottanut käyttöönsä Dragan Dabic -nimisen henkilön nimen ja henkilöllisyystodistuksen, muuttanut asumaan belgradilaiseen lähiöön ja työskenteli siellä New Age -parantajana. Hänen ulkonäkönsä herätti huomiota, minne ikinä hän menikään. Ihmiset eivät kuitenkaan osanneet yhdistää […]

Edellinen postaukseni käsitteli historioitsija Noel Malcolmin kriittistä suhtautumista länsimaiden toimenpiteisiin Bosnian sodassa. Ahtisaaren ja muiden toimijoiden puolustukseksi on syytä todeta, että asioiden kritisointi jälkikäteen tutkijan toimistosta on huomattavasti helpompaa kuin päätösten tekeminen silloin kuin tilanne on päällä. Malcolmille voisi heittää vastakysymyksen: mitä länsimaiden sitten olisi pitänyt tehdä? Kirjassaan Malcolm ei vastaa tähän kysymykseen suoraan, mutta rivien välistä voi vastauksen kuitenkin löytää. Ensinnäkin länsimaisten toimijoiden olisi hänen mukaansa pitänyt perehtyä Bosnian ja koko Jugoslavian historiaan ja nykytilanteeseen paremmin. Olisi pitänyt nähdä serbimedian kansankiihoitus kansankiihoituksena, ja nationalistinen propaganda nationalistisena propagandana, niin että […]

Sarajevon matkaoppaan kirjoittamiseen liittyen olen viime päivinä käynyt läpi Bosnian historiaa. Kirja, jota käytän päälähteenäni, Noel Malcolmin Bosnia – A Short History, kritisoi kovin sainoin länsimaiden roolia Bosnian sodan ratkaisuyrityksissä. Kirjoittaja ei tyydy pelkästään tuomitsemaan YK:n, EY:n ja USA:n ratkaisuyritykset pelkästään epäonnistuneiksi, vaan kuvailee yksityiskohtaisesti, miksi ne olivat hänen mielestään jopa vahingollisia. Keskeisin erehdys oli ymmärtää Jugoslavian hajoamissota yleisesti ja Bosnian sota erityisesti muinaisen etnisen vihan purkauksena. Ratkaisuyrityksissä otettiin kaikkien kolmen osapuolen, kroaattien, bosniakkien (eli muslimien) ja serbien, vaatimukset tasa-arvoisesti huomioon, ja lähdettiin etsimään kompromissia niiden välille. Sotailaalliseen konfliktiin nähtiin […]

Nenolla on missio. Hän haluaa parantaa Sarajevon maineen. Hän haluaa esitellä modernin Sarajevon, jolla on tarjottavanaan paljon muutakin kuin vain kertomuksia 90-luvun sodasta. Nenon unelma tulee toteutumaan. Ei hänen sitkeytensä ansiosta, vaan koska se Sarajevo, josta hän puhuu, on todellisuutta. Sarajevo on moderni eurooppalainen pääkaupunki, jonka kulttuurielämä on monipuolista, historia henkeäsalpaavaa ja arkkitehtuuri upeaa. Sarajevon tarjoamat mahdollisuudet shoppailuun, yöelämään, urheiluun ja rentoutumiseen ovat kuin missä tahansa eurooppalaisessa kulttuurikaupungissa. Olennaisena erona on vain, että hinnat ovat täällä huomattavasti halvemmat. Mutta eurooppalaiset eivät tätä tiedä. Sarajevon nimi yhdistetään yhä vain kolmeen asiaan: […]

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisenä Loviisan Sanomien Vieraskynä -palstalla 29.10.2010. Epätäydellisestä kielitaidosta on myös hyötyä. Tulee mietittyä tarkemmin mitä suustaan päästää. Tulee tiivistettyä sanomansa ja sanottua asiat suorempaan. Keskustelukumppanikin arvostaa, kun häntä kuunnellaan ja tarkkaillaan intensiivisesti. Parasta siinä on kuitenkin nöyryys sanallisen kommunikaation edessä. Äidinkielellä puhuessa sitä kun helposti unohtaa, ettei täydellisimmälläkään sanojen asettelulla pysty kuvaamaan todellisuudesta kuin heijastuksen. Entä totaalinen kielitaidottomuus, voiko siitä olla hyötyä? Katsoin joitakin päivä sitten Dine Mustafican bosniankielisen elokuvan Remake. Tekstitystä ei ollut saatavilla, joten en ymmärtänyt tositapahtumiin perustuvasta kahden tunnin pätkästä kuin pari sanaa. Silti […]

Kun aikaisemmin esittelemäni Zlatan päiväkirja oli lapsen, niin nyt vuorossa oleva Fools Rush In on nuoren näkökulma Sarajevon piiritykseen (1992 – 1996). Kumpikin on tosikertomus piiritetyn kaupungin sisältä, vaikkakin jälkimmäisen kirjoittaja on mitä suuremmassa määrin ulkopuolinen, amerikkalainen 27-vuotias kovia kokenut seikkailija. Kirja kuvailee Sarajevoa, sarajevolaisia ja koko Bosnian sotaa ainutlaatuisella ja yllättävällä tavalla. Suosittelen lukemaan, tosin kritiikkinä todettakoon, että kirjassa on niin paljon viinaa, valittamista ja jonkin verran myös varastamista, että mieleen nousi myös kysymys, onko Bill Carter sittenkään 11-vuotasta Zlataa aikuismaisempi. Viinaa Bill juo etupäässä brittiläis-ranskalaisen klowneiksi pukeutuneiden ruoka-avustusta […]

Viidentenä päivänä joulukuuta 2009 vuokrasimme auton ja suuntasimme matkamme kohti Bjelasnica-vuorta tutustuaksemme Sarajevoa ympäröivään luontoon, jota paikalliset niin lämpimästi suosittelevat. Oppaaksemme lähti Etyjillä työskentelevä ja Amerikassa opiskellut Damir, josta olenkin jo aiemminkin kirjoittanut. Ennen kuin pahamaineiset serbitasavallan poliisit ohjasivat automme tien sivuun, Damir kertoi isästään, joka oli aikoinaan työskennellyt Jugoslavian armeijan Bosnian sotilaspoliisiyksikön johtajana. Kyseisen aseman saavuttaminen yhdessä maailman suurimmista armeijoista on jo itsessään saavutus, mutta erityisen ainutlaatuista se oli bosniakkitaustaiselle muslimille, olihan armeija käytännössä serbien hallussa. Jugoslavian hajoaminen oli Damirin isälle suuri pettymys. Hän todella uskoi yhteisbalkanilaiseen projektiin ja […]

Besimin mielestä Jugoslavia oli maailman paras maa, parempi kuin Yhdysvallat. ”Saimme matkustaa minne vain. Viisumi tarvittiin vain kymmeneen maahan maailmassa. Kaikilla oli työtä, asunto ja terveydenhuolto. Ihmiset kävivät joka viikko Italiassa ostamassa muotivaatteita.” ”Minulla oli hyvä palkka telekommunikaatiolla. Lomillani matkustin paljon, kävin New Yorkissa, Pariisissa, Varsovassa, Roomassa ja Melbournessa. Ostin uuden puvun itselleni joka vuosi ennen Kurban Bairamia.” Vuodet ovat seuranneet toisiaan ja niin että vaatekaappiin on kertynyt kokonaiset viisikymmentä pukua. Joka kerta tavatessamme hän on pukeutuneena eri pukuun ja uudenväriseen kravattiin. Hänet on helppo tavata, sillä hän on suurikokoinen, […]

Alakerran albanialaisen leipurin mielestä Enver Hoxa oli maailman kaunein presidentti. Vuokraemäntämme Indira ohitti latteuden tuhahtamalla, mutta kun leipuri halusi tulkkina toimineen Nedzadin kertovan meille että Venäjällä ymmärretään albaniaa, Indira hermostui. ”Albaniaa ei taatusti ymmärretä missään muualla kuin Albaniassa ja Kosovossa. Nyt saat luvan lopettaa noiden älyttömyyksien puhumisen!” Indira Dedovic on voimakas ja temperamenttinen nainen, joka viettää päivät aamutakissaan leipoen, olohuoneen ruokapöydän ääressä meikaten, olohuoneessa televisiota katsellen, tai vieraitaan kestittäen. Alakerran albanialaisen leipurin lisäksi talon vakiovieraita ovat kuusikymppinen rakastunut lakimiesnainen, unkarilaissyntyinen, eri puolilla maailmaa asunut tyhjäntoimittajamies – rempseä kaveri, joka meidätkin […]

Mirza Huntic galleriansa edustalla. Kuvataiteilija Mirza Hunticin mukaan parasta Sarajevossa on charmi. ”Ihmiset tulevat yleensä takaisin. Heidän on vaikea unohtaa Sarajevoa, sen ihmisiä ja luontoa.” Hän on syntynyt Sarajevossa ja asunut koko elämänsä samassa, puuseppä-isänsä rakentamassa talossa. Nuorena hän matkusteli paljon, mutta nykyisin hän ei halua joutua viisuminhakuprosessin ja mahdollisen kielteisen päätöksen nöyryyttämäksi. Mirza on toiminut taiteilijana kolmekymmentä vuotta. Hänestä tuli taitelija erään ystävyssuhteen kautta. Ystävä sattui olemaan Mersaid Berber, yksi Jugoslavian kuuluisimmista kuvataiteilijoista. He alkoivat työskennellä yhdessä. Mersaid maalasi, Mirza teki raameja. ”Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentäluku olivat parasta aikaa ikinä. […]

Nera Drkic talossaan, jonka seinillä näkyy yhä sodan jäljet. Neran Drkicin mielestä oli paha virhe jäädä Sarajevoon sodan ajaksi. Erityisesti lapsille se oli liian kova kokemus. ”Kolme vuotta elimme kellarissa kuin eläimet. Siellä majaili alueen muitakin asukkaita ja pakolaisia, pahimmillaan yli kolmekymmentä henkilöä.” Joinakin päivinä, kun ulkoa ei kuulunut paljoa ammuskelua, he nousivat päivisin asuntoonsa. Kolmeen vuoteen hän ei poistunut talostaan, vaan hänen miehensä hoiti kaikki tarpeelliset asiat, kuten ruuan ja veden hakemisen. Toisin kuin hänen naapurinsa, hän ei uskaltanut päästää lapsiaan ulos leikkimään edes rauhallisimpina aikoina. Kellariin majoittuneiden joukossa […]

Vuoden 1984 olympialaisten rattikelkkailurataan tehty ampuma-aukko. Kiertoajelulla Harris, parikymppinen sarajevolaissyntyinen bosniakki, esittelee meille lentokentän alittanutta tunnelia, joka oli Sarajevon piirityksen aikana kaupungin ainoa yhteys ulkomaailmaan. Laskeudumme alas kellariin: minä ja pari päivää sitten lentämällä Sarajevoon tulleet vaimoni ja lapseni, maailmanympärysmatkalla oleva parikymppinen kanadalaispariskunta ja Eurooppaa ja Afrikkaa kahdeksan kuukautta kiertävä nelikymppinen australialaispariskunta. Kellarissa meille näytetään sodasta kertova sanaton dokumentti. Pommien ja kranaattien räjähdellessä, kirjastojen, kotien, toimistojen ja hallintorakennusten palaessa, ihmisten pelätessä, paetessa ja puolustaessa kaupunkiaan, Euroopan lähihistorian julmuuksille selkänsä kääntänyt Oliver nukahtaa rauhallisesti syliini. Pakolaiset pakenevat ahdasta tunnelia pitkin tähän […]

Vasemmalta oikealle: voimistelija, professori, tohtori ja isoisä. Kolmenkymmenenkahden vuoden välein kuusi eri uskonnoissa vietettyä tarkeää juhapyhää osuvat yhden kuukauden sisälle: katolisen ja protestanttien joulu ja uusivuosi, muslimien Id al-Adha ja Hegira sekä ortodoksien viettämä juliaanisen kalenterin mukainen joulu ja uusi vuosi. Maailmassa on vain yksi paikka, jossa näitä kaikkia juhlitaan yhden neliökilometrin sisällä: Sarajevo. ”Euroopan Jerusalemin” silhuettiin kuuluu olennaisena osana moskeijat, ortodoksikirkot, katoliset kirkot ja synakoogat. Kaupungin kotisivujen mukaan asukkaista puolet on muslimeja, kolmekymmenta prosenttia ortodokseja ja seitseman prosenttia katolilaisia. Juutalaisten määrästa on vaikeaa loytaa tietoa. He ovat sefardijuutalaisia, eli […]

Velid. Historiallis-maantieteellisesti Bosnia ja Hertsegovina on jakautunut kahteen alueeseen, Bosniaan ja sen lounaispuolella sijaitsevaan Hertsegovinaan. Bosnian ja Hertsegovinan raja ei ole poliittinen, etninen, identiteettinen eikä uskonnollinen. Raja on vaikeasti hahmotettava, eikä sillä ole tämän päivän Bosnia-Hertsegovinassa merkitystä. Etnisesti Bosnia Hertsegovinan väestön on jakautunut kolmeen ryhmään: bosniakkeihin, serbeihin ja kroaatteihin. Tarkkaa väestönlaskentaa ei sodan jälkeen ole tehty, mutta erään arvion mukaan bosniakkeja on 48 prosenttia, serbejä 37 ja kroaatteja 14. Uskonnollisesti Bosnia Hertsegovina on jakautunut kolmeen uskontoon: islamiin, ortodoksikristillisyyteen ja katolilaisuuteen. Bosniakit ovat pääsääntöisesti muslimeja, serbit ortodoksikristittyjä ja kroaatit katolisia. Sarajevossa […]

Emina. Emina kertoi olevansa kotoisin pienestä Foca -nimisestä kaupungista Sarajevosta kaakkoon. Sodan aikana hän oli alle kymmenvuotias, ja hänen perheensä joutui lähtemään kotikaupungistaan serbialaisten hyökättyä sinne. He harkitsivat Itävaltaan lähtemistä, mutta hänen isänsä halusi suorittaa velvollisuutensa ja puolustaa maataan. He muuttivat Sarajevoon, mutteivät löytäneet sieltä sukulaisiaan, koska kutakuinkin kaikki kommunikaatioyhteydet olivat poikki. Kun kysyin, oliko hän lukenut Zlatan päiväkirjan ja mitä hän siitä piti, hän kertoi oman tilanteensa olleen vielä vaikeampi, koska hänen perheensä oli Sarajevossa pakolaisena, ei alkuperäisenä asukkaana. Hänen mielestään Zlata oli hemmoteltu ja sodan todellisuus oli vielä […]

Aamukuudelta nousin kirjoittamaan Väkivallan kulttuurista rauhankulttuuriin –näyttelyn lehdistötiedotetta. Kirjoitin kuumeisesti, kävin aamupalalla ja kirjoitin lisää, mutta valmista ei tullut. Kello löi yhdeksän, tuli aika pakata ja lähteä. Rautatieasemaa lähestyessäni sain eräänlaisen backpackers high’n. Vähän niin kuin maratoonari saattaa saada kesken juoksun hormoonipiikin ja nousta jonkunlaiseen huumaustilaan, vähän niin kuin pianisti tai runoilija voi riittävän intohimoisesti päiväkausia aherrettuaan saavuttaa flown, vähän niin kuin nuo jalot puurtajat, vähän niin minäkin saavutin reppumatkustajan onnellisuushumalan. Selkäreppu lakkasi painamasta ja hihnat hiertämästä. Askel oli kevyt, loikin rautatieaseman sateen kastelemia portaita ylös ja alas lippuluukulta toiselle, […]

Aasi Vis-saarella. Splitin linja-autoasemalla auringosta, lomasta, oluesta ja elämästä nauttiessani sain seuraavanlaisen tekstiviestin: “Hello Timo! Wie get’s? Wo sind ihr? Ich bin schön Wien. Alles ok! Gute fahrt. Schreibst du! Josef” Sallyn palattua matkaeväsostoksilta kysyin, muistaako hän Josefia. Yhdessä kävimme läpi kaikki miehet, joihin olimme matkamme aikana tutustuneet ja joille olin saattanut antaa yhteystietoni ja jouduimme toteamaan, ettei meillä ollut hajuakaan, kuka Josef oli. Vastasin, että olemme Splitissä ja ok, matka on sujunut loistavasti ja suosittelemme Kroatian saaria hänellekin. Näin jälkikäteen ajateltuna viimeksimainittu suositus oli hiukan outo miehelle, joka oli […]