Category Archives: Matkustelu

Brittiyliopistosta valmistumisensa kunniaksi israelilaismies matkusti maailmaa ympäri ja pyysi vastaantulevia auttamaan häntä Rubikin kuution ratkaisemisessa. Kukin avustaja sai tehdä vain yhden siirron. Ratkasuun tarvittiin 84 käännöstä.

Aiemmin tässä blogissa olen kirjoittanut suosikkielokuvastani Barakasta. Vuonna 2011 ilmestyi samojen tekijöiden Samsara. Nautitaan, katsotaan, ihmetellään, inspiroidutaan.

Viimeisen Amerikan-viikkomme vietimme Victorissa, vuonna 1889 perustetussa idaholaisessa 2 000-asukkaan kunnassa. Kunta sijaitsee aivan Wyoming-osavaltion rajalla, lähes kahden kilometrin korkeudessa. Näillä korkeuksilla talvi on niin raaka, ettei täällä asunut missään vaiheessa vakituista intiaaniasutusta. Mormonit saapuivat reilu sata vuotta sitten, ja olivat enemmistönä aina 2000-luvulle asti. Kuten edellisessä matkapäiväkirjassani tältä samalta alueelta kerroin, viime vuosikymmenten aikana alueelle on muuttanut yhä enemmän nuoria, ulkoilusta kiinnostuneita perheitä, joiden määrä (ainakin poliittisissa vaaleissa demokraatti-republikaani -akselilla mitattuna) ylitti mormonien määrän pari vuotta sitten. Jalkapallon Brasiliassa pidettävät mm-kisat ovat saaneet yllättävän paljon huomiota myös täällä Yhdysvalloissa. […]

Toisella Amerikan-viikollamme jätimme taaksemme luoteisrannikon Washingtonin, yhden Yhdysvaltojen liberaaleimmista osavaltioista, ja lensimme Utahiin, yhteen konservatiivisimmista. Myös luonto ja ilmasto olivat kuin toistensa vastakohtia: siinä missä Washington on ikivihreä ja Tyynen valtameren rannikon takia sateinen kuin Britannia, Utah on pääosin asumatonta aavikkoa. Salt Lake Cityn lentokentällä meitä oli vastassa Angie, Couchsurfing.com-sivustolta löytämämme perheen äiti viisivuotiaan poikansa kanssa. Perillä poikia oli lisää, kaikkiaan heitä oli neljä. Talossa vallitsi fantastinen sotku: tavaroita ja vaatteita lojui hujan hajan, tiskit olivat tiskaamatta, olohuoneen ruokapöydällä oli kengät, vessan seinässä reikä, vierashuoneen sängyllä (pieni ja tilanteeseen syytön) […]

Ikivihreät metsät, lumihuippuiset tulivuoret, satoja vuosia vanhat puut, kapeat, korkeat ja lukuisat vesiputoukset, Tyynen valtameren rannikko, kuvankauniit järvimaisemat ja virkistävän viileät joet toivottivat meidät tervetulleeksi Amerikan luoteisrannikolle. Washingtonin Seattlessa ja Oregonin Portlandissa olen käynyt kahdesti aiemminkin, mutta keskittynyt tuolloin ihmettelemään kaupunkitunnelmia. Mutta nyt menimme metsään. Ajoimme Portlandista kaksi tuntia sisämaahan, lähelle Hood River-kaupunkia, Klickitak-joen rannalle. Siellä meitä odotti kolmikerroksinen huvila täynnä ystäviä, joita vaimoni Sally oli tavannut viimeksi kaksikymmentä vuotta sitten. Naimisiin oltiin menty, valmistuttu, lisäännytty ja vanhennuttu, mutta henki oli sama, sitä vakuuteltiin ja sen helposti uskon, ulkopuolisena leppoisaa […]

Länsi-Virginian pääkaupunki Charlestonin rautatieasema sijaitsee Kanawha-joen eteläpuolella. Keskustaan päästäkseen on käveltävä ahtaiden sementtiaitojen reunustamia kävelyteitä pitkin rautatiesillan yli. Keskusta on hiljentynyt jo vuosikymmeniä, kulutuselämä siirtynyt pikku hiljaa kaupungin ulkopuolella oleviin ostoskeskuksiin. Jäljelle on jäänyt pankkien toimistorakennuksia, lakiasiaintoimistoja, hiljattain kuolleen legendaarisen demokraattisenaattori Robert C. Byrdin mukaan nimetty oikeustalo, osavaltion pääkaupunkiudesta kertova kultakattoinen Capitol, pääkirjasto sekä joitakin lounasravintoloita, baareja, ravintoloita ja kirkkoja. Pääosan neljän päivän Charleston-vierailustani olen viettänyt joen ja rautatien toisella puolella, appivanhempieni suuressa, hiljaisessa, vanhojen valokuvien, pölyisten kirjojen, kahden eläkeläisen ja yhden koiran asuttamassa labyrinttimäisessä talossa. Ennen rautatieasemalle laskeutumistani kävin […]

Graffiti Bostonissa Mitä lieneekään bostonilaisen pankkirosvon päässä liikkunut, kun hän kaikista mahdollisista kulkuvälineistä päätti valita pakovälineekseen juurikin ‘T’:n, eli Bostonin metron. Ja kuinka sattuikaan, juurikin samaisen metron jolla me matkustimme. Olimme saapuneet kaupunkiin edellisenä päivänä, viettäneet aikaeron sekoittaman yön hotellissa, tutustuneet kaupungin historialliseen keskustaan ja lopulta, iltapäivän jo hämärtyessä, matkalla Concord -nimiseen lähiökaupunkiin. Puolessa välissä matkaa metro pysähtyi ilman mitään näkyvää syytä keskelle tunnelia. Päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja ottaa päiväunet. Nukkuessani vaunumme läpi oli kuulemma kävellyt kaksi poliisia. Vartin odottelun jälkeen juna nytkähti jälleen liikkeelle, mutta vain jämähtääkseen seuraavalle […]

Månadens resa: Med tåg och buss till Bangkok och vidare till Burma, presenteras av Timo Virtala. Borgå Medborgarinstitut, torsdagen den 26. Januari 2012 kl 19.00-20.30, Skepparegatan 9, Borgå. Dörravgift 5 €. Välkommen!

”Usko on yksinkertaista. Pitää vain seurata Jeesusta. Elää kuin Jeesus,” sanoo franciscaanimunkki Daniel Reich, 31 vuotta, ja työntää magneettiavaimen kahviautomaattiin. Tuodessaan kahvit hän kertoo kommunistisen Jugoslavian alkuaikojen uskontovainoista. Monet papit tapettiin ja vielä useampi joutui vankilaan. Reich näkee näissä vaikeissa ajoissa jotain hyvääkin. Hänen mielestään kommunismin aikana katolinen kirkko purifioitui. Ne, jotka jatkoivat kirkon piirissä, olivat tosissaan. Heidän täytyi olla valmiita menemään uskonsa puolesta vankilaan. Silloin kaikille oli selvää, mikä oli katolisen kirkon vihollinen. Nykyisin ”punainen lohikäärme” on sen sijaan näkymätön. ”On lakeja perheitä vastaan, abortteja, homoseksuaalisuutta ja eutanasiaa.” Samaan […]

Sarajevon vanhan kaupungin basaaritunnelmasta nauttiessani näen lapsen ujuttautuneena kahden mainostelineen väliin. Laskevan auringon valo osuu hänen kasvoilleen ja tajuan, että hyvän kuvan ottamiseen tarvitaan nyt sekä nopeutta että sosiaalista silmää. Lasta silmistäni päästämättä kaivan laukustani kameran, laskeudun kyykkyyn, etsin katseellani äidin tai isän kysyäkseni lupaa silmäkulmiani kysyvästi nostamalla ja kameraa hiukan kohottamalla. Ystävällisen nyökkäyksen sijaan saan tällä kertaa tylyn päänpudistuksen ja rahaa vaativan kädenojennuksen. Sarajevossa riittää nähtävää: illyrialaisten ja roomalaisten muinaismuistoja, Bosnian keskiaikaisen kirkon arvoituksellisia hautakivikirjoituksia, ottomaanien ja Itävalta-Unkarin aikojen arkkitehtuuria, sefardijuutalaisten kulttuuria, moskeijoita, kirkkoja, synagogia, ja ennen kaikkea Euroopassa […]

Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille. Tommy Tabermann (1947 – 2010)

Viidentenä päivänä joulukuuta 2009 vuokrasimme auton ja suuntasimme matkamme kohti Bjelasnica-vuorta tutustuaksemme Sarajevoa ympäröivään luontoon, jota paikalliset niin lämpimästi suosittelevat. Oppaaksemme lähti Etyjillä työskentelevä ja Amerikassa opiskellut Damir, josta olenkin jo aiemminkin kirjoittanut. Ennen kuin pahamaineiset serbitasavallan poliisit ohjasivat automme tien sivuun, Damir kertoi isästään, joka oli aikoinaan työskennellyt Jugoslavian armeijan Bosnian sotilaspoliisiyksikön johtajana. Kyseisen aseman saavuttaminen yhdessä maailman suurimmista armeijoista on jo itsessään saavutus, mutta erityisen ainutlaatuista se oli bosniakkitaustaiselle muslimille, olihan armeija käytännössä serbien hallussa. Jugoslavian hajoaminen oli Damirin isälle suuri pettymys. Hän todella uskoi yhteisbalkanilaiseen projektiin ja […]

Illalla ovimies pysäyttää minut ja ilmoittaa, että kyseessä on yksityistilaisuus. Minua harmittaa etten ottanut konserttiasiaa esille Stefanin kanssa, hän olisi hyvinkin saattanut kutsua minut paikalle. ”Onko sinut kutsuttu?”, ovimies kysyy, kun en heti poistu paikalta. ”Ikään kuin,” vastaan. ”Tulin kuulemaa tuota bändiä. Kirjoitan kirjaa Sarajevosta ja haluaisin ehdottomasti tavata yhden bändin soittajista.” Ovimies miettii hetken ja ohjaa minut sitten sisälle. Sisällä pöydät notkuvat ilmaisia ruokia ja juomia. Pienessä kaksikerroksisessa kahvilassa on satakunta ihmistä. Bändi ei ole vielä aloittanut. Minulle myydään viidellä eurolla kalenteri, jossa on syöpään sairastuneen nuoren naisen maalauksia. […]

Oliver ja Matilda. Kuva: Sally Armbrecht. Balkan –kahvilassa valmistaudutaan illan jazzkonserttiin. Paikkoja siivotaan ja pöytiä kannetaan huoneesta toiseen. Turvallisuusalan ihmiset käyvät tarkastamassa paikat ja lukitsevat ovet, sillä vieraaksi on tulossa myös poliitikkoja. Seuranamme istuva Stefan kertoo, että yksi hänelle rauhantutkimusta opettaneista professoreistaan on illan esiintyjien joukossa. Tapasimme Stefaniin ja hänen puolisonsa noin viikko sitten, kun heidän Matilda –tyttönsä istui Oliverin syliin ja tutustutti siten vanhemmat toisiinsa. Sovimme tämän tapaamisen, koska halusin tietää lisää Stefanista ja hänen lukuisista media- ja kulttuuriprojekteistaan. Stefan syntyi Sarajevossa olympiavuonna 1984 montenegrolais-serbialais-puolalais-venäläiseen perheeseen. Sodan puhjettua hänen […]

Mostarin vanhakaupunki. Olen suorastaan loukkaantunut puheista, joiden mukaan Mostarin näkemiseen riittää yksi päivä. Mostarin, kuten minkä tahansa kaupungin tai kylän näkemiseen ja kokemiseen, ei riitä edes yksi ihmiselämä. Mostarissa on kieltämättä vain kaksi turistinähtävyyttä: silta ja vanhakaupunki. Mutta jos nähtävyyksien näkeminen olisi matkustelun tarkoitus, turistin ei kannattaisi lähteä kotoaan minnekään, sillä internetistä löytyy kohteesta kuin kohteesta parempia kuvia ja täsmällisempää tietoa kuin paikan päältä. Parasta matkustelussa on uuden, oudon ja tuntemattoman kohtaaminen. Sitä riittää joka kodissa, kylässä ja niemen notkossa loputtomasti. Mitä kauemmaksi matkustaa, sitä helpompi se on havaita, mutta […]

Besimin mielestä Jugoslavia oli maailman paras maa, parempi kuin Yhdysvallat. ”Saimme matkustaa minne vain. Viisumi tarvittiin vain kymmeneen maahan maailmassa. Kaikilla oli työtä, asunto ja terveydenhuolto. Ihmiset kävivät joka viikko Italiassa ostamassa muotivaatteita.” ”Minulla oli hyvä palkka telekommunikaatiolla. Lomillani matkustin paljon, kävin New Yorkissa, Pariisissa, Varsovassa, Roomassa ja Melbournessa. Ostin uuden puvun itselleni joka vuosi ennen Kurban Bairamia.” Vuodet ovat seuranneet toisiaan ja niin että vaatekaappiin on kertynyt kokonaiset viisikymmentä pukua. Joka kerta tavatessamme hän on pukeutuneena eri pukuun ja uudenväriseen kravattiin. Hänet on helppo tavata, sillä hän on suurikokoinen, […]