Usko tekee ihmeitä


Didi ja Sally.

Niihin aikoihin kun mietimme, jäisimmekö Laosin pääkaupunkiin Vientianeen, jatkaisimmeko Thaimaan eteläosiin vai kenties Malesian saarille, tutustuimme Didi Punyashilaan, vietnamilaiseen Ananda Marga -henkisen polun nunnaan. Hän ehdotti, että lähtisimme hänen kanssaan Burman pääkaupunkiin Rangooniin perustamaan köyhille tarkoitettua englanninkielistä koulua.

Burma ei kuulunut matkasunnitelmiimme, ovathan länsimaat boikotoineet Burmaa jo vuosikausia Aung San Suu Kyin myötävaikutuksella. Tätä nobelin rauhanpalkinnon voittanutta naista lukuunottamatta kaikki, mitä Burmasta tiesin, oli negatiivistä: ihmisoikeusrikkomuksia, korruptiota, mielivaltaisia rajoituksia ja valtion harjoittamaa huumekauppaa.

Didi antoi itsestään ujon ja nöyrän vaikutelman. Hän puhui niin hiljaa, että jouduin pinnistelemään ymmärtääkseni hänen englantiaan. Istuessamme vuokraisännältämme lainaksi saadun pöytämme ääressä Didi kertoi nuoresta lääketieteen opintonsa keskeyttäneestä ruotsalaismiehestä, joka rakentaa koulua Burman pääkaupungin laitamilla.

Ajattelin nuorta pohjoismaalaista yksin vasaran, naulojen ja lautojen kanssa puolittain valmiin koulurakennuksen katolla yhdessä maailman köyhimmistä ja korruptoituneimmista maista. Ajatus tuntui järjettömältä, ja vielä järjettömämmäksi se muodostui, kun kysyin lisää yksityiskohtia. Oliko heillä lupaa koulun perustamiseen? Entä kokemusta, koulutusta, rahaa, opettajia, oppilaita tai opintosuunnitelmaa? Vastaukseksi sain vain epämääräisen toteamuksen, että Jyotish, tuo sanskriitinkielisen nimen itselleen ottanut ruotsalainen, hoitaa paperiasiat.

Meitä epäilytti suuresti koko projekti, mutta yhdestä asiasta olimme varmoja: ei meistä ainakaan haittaakaan siellä olisi.


Koulun pedagogiikka painottaa luovuutta. (Kuva: Sally).

Rangoonin lentokentällä oli hiljaista, vaikka olimme tulleet viiden miljoonan asukkaan kaupunkiin. Virkailijat olivat asiallisia ja ystävällisiä, matkatavaroitamme ei tarkistettu. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi miesten asustukseen: joka ikisellä miehillä oli ylään lannevaate, longy.

Jyotish ja Didi eivät olleet vastassa, vaikka niin oli sovittu. Odottelimme puolisen tuntia, jonka jälkeen otimme taksin keskustaan. Kuskimme U Ko Ko Aung puhui taukoamatta esitellen itsensä ja kotikaupunkinsa.

– Independence hero, hän sanoi osoittaen Aung San Suu Kyin isän, Bogyoke Aung Sanin patsasta.

Kysyimme, mitä hänen tyttärelleen kuuluu nykyisin.

– Well, you know, vastasi U Ko Ko, huokaisi ja teki kädellään suljettua neliötä kuvaavan liikkeen.

Tulkitsimme hänen tarkoittavan, että nainen on yhä kotiarestissa. Nyökkäsimme hiljaa ja järkyttyneinä, mutta epäilemättä myös tyytyväisinä siitä, ettei maailmankuvamme ollut järkkynyt. Burmassa ihmiset elävät hirmuhallinnon alla, eivätkä saa puhua politiikkaa. Mutta sydämeltään he ovat demokratian ja Aung San Suu Kyin kannattajia.


Jyotish meditoi.

Jyotishin kämppään muutettuamme elämä löysi nopeasti oman rytminsä. Herättiin puoli kuudelta, meditoitiin ja syötiin. Aamiaisen jälkeen Sally, Jyotish ja Didi lähtivät ostamaan koulutarvikkeita, hakemaan lupia ja suosituksia, rekrytoimaan opettajia, neuvottelemaan rahoittajien kanssa ja järjestämään koulurakennusta. Minä jäin muurahaisten, torakoiden ja hiirten kanssa vartioimaan taloa ja kirjoittamaan.

Ystäväni saapuivat yleensä auringon jo laskeuduttua joko keskenään tai nuori opettajalupaus Khaing Zar Tin Winn mukanaan. Khaing Zar oli kouluprojektin kannalta elintärkeä burmalainen linkki, koska paikalliset viranomaiset suhtautuvat ulkomaalaisiin erittäin epäluuloisesti. Ulkomaalaisten pitempiaikainen asuminen maassa on tiukasti rajoitettua, eikä ulkomaalainen saa omistaa täällä asuntoa, saati sitten perustaa koulua. Khaing Zarin avulla Jyotish sai haltuunsa asunnon, kuten myös lopulta luvan koulun perustamiseen.

Vastavuoroisesti Khaing Zar allekirjoitti paperin, jossa hän suostui rankaistavaksi, mikäli joku meistä ulkomaalaista toimii koulussa tai vapaa-ajallaan poliittisesti tai muulla tavalla rikkoo viranomaisten sääntöjä.


Luokkakuva. (Kuva: tuntematon, kuva on haettu koulun sivuilta).

Illat hahmottelimme koulun opetussuunnitelmaa liikkeen perustajajäsenen P. R. Sarkarin, myös Shrii Shrii Anandamurtina tunnetun miehen neo-humanististen aatteiden mukaisesti. Neo-humanismi korostaa universaalia rakkautta ja kunnioitusta paitsi ihmisiä, myös eläinkuntaa ja luontoa kohtaan.

Meihin teki suuren vaikutuksen paitsi ystäviemme rohkeus, päämäärätietoisuus ja kurinalainen elämä, myös liikkeen käytännönläheinen suhtautuminen maailman parantamiseen. Liikkeen päämääränä ei ole käännyttäminen, vaan hyväntekeväisyys, ja pareman maailman luomiseksi he ovat avoimia yhteistyölle muiden avustusjärjestöjen ja uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Minne ikinä he orpokoteja, päiväkoteja ja kouluja perustavatkin, he kunnioittavat lasten omaa kulttuurista ja uskonnollista taustaa.

Ongelmitta emme silti selvinneet. Viranomaiset saivat vihiä, että projektia vetävätkin ulkomaalaiset, ja asettivat kapuloita rattaisiin. Didille ei myönnetty uutta oleskelulupaa, ja hän joutui lähtemään Bangkokiin. Jouduimme vaikeiden ratkaisujen eteen: uskallammeko olla tottelematta viranomaisten järjettömiä rajoituksia? Onko lahjonta moraalisesti oikein, jos sen avulla voi perustaa koulun, jossa voi opettaa lapsille, että lahjonta on moraalisesti väärin?

Ongelmista huolimatta mahdoton alkoi päivä päivältä muuttua mahdolliseksi. Sain nähdä totena sen vanhan viisauden, että jokainen suuri projekti ei koostu sen kummemmista asioista kuin monesta pienestä askeleesta. Ottaa vaan ja tekee. Ja jos tekee jotain niin hullua, että perustaa koulun Burman pääkaupunkiin, niin sympatisoijia, apureita ja avustajia kyllä ilmaantuu.

Lokakuun viidentenätoista päivänä vuonna 2005 sain kunnian olla todistamassa Growing Together -koulun buddhalaista avajaisseremoniaa. Seuraavana aamuna alkoi koulu. Koululaisia oli 25 ja opettajia viisi. Päivä oli täynnä sähläystä, virheitä ja kaaosta, mutta se ei haitannut, sillä niistä opittiin. Seuraava päivä onnistui jo paljon paremmin.

Puolitoista vuotta myöhemmin saan Burmasta sähköpostia: Sallyn Amerikassa keräämät avustusrahat ovat viimein saapuneet perille. Jyotis on jo ennen sitä ehtinyt aloittaa koulullaan aikuisille tarkoitetut englanninkielenkurssit sekä perustamaan kaupunkiin toisenkin koulun.

Linkkejä:

Growing Together -koulu
Ananda Marga -liike
Wikipedia: Ananda Marga
Wikipedia: Neo-humanism

spacer

Leave a reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.