Väkivallaton konfliktinratkaisu -luento, osa 3

Rauhantekijat

Esikuvia ja esimerkkejä

Yllä olevassa kuvassa on joukko vaikutusvaltaisia rauhantekijöitä ja väkivallattomien konfliktinratkaisumallien opettajia. Heidän esittelytä on hyvä lähtee liikkeelle kohti väkivallattoman konfliktinratkaisun käytännön esimerkkejä.

Vasemmalta ylhäältä: intialainen itsenäisyystaistelija Mohandas “Mahatma” Gandhi, amerikkalainen babtistipappi Martin Luther King Jr, Rooman stoalainen keisari Marcus Aurelius, venäläinen kirjailija Leo Tolstoi lapsenlapsensa kanssa, burmalaisen NLD -puolueen johtaja Daw Aung San Suu Kyi, Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela halaamassa Etelä-Afrikan anglikaanisen kirkon arkkipiispa Desmond Tutua, italialainen pyhimys ja fransiskaanivelejskunnan perustaja Fransiskus Assisilainen 1200-luvulta, Suomen tärkein aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen, saksalaissyntyinen fyysikko Albert Einstein, kristinuskon perustaja Jeesus Nasaretilainen, buddhalaisuuden perustaja Siddhārtha Gautama ja amerikkalainen ihmisoikeustaistelija Rosa Parks.

Jos tästä joukosta haluaa poimia absoluuttipasifistit, jotka eivät hyväksyneet väkivaltaa missään oloissa, niin poimisin Buddhan, Jeesuksen, Fransiskus Assisilaisen, Leo Tolstoin, Mahatma Gandhin ja Arndt Pekurisen.

Suhteellisempaa pasifismia edusti sen sijaan Marcus Aurelius, joka oli keisariaikanaan lähes yhtämittaisesti sodassa naapurikansojensa kanssa ja Nelson Mandela, joka 60-luvulla toimi lyhyen ajan ANC:n aseellisen siiven johtajana. Samaan ryhmään kuuluu myös natsien lyömistä sotilaallisin keinoin kannattanut Albert Einstein, joka (alle)kirjoitti vuosina 1939 ja 1940 presidentti Rooseveltille kirjeet, jossa kehoitettiin Yhdysvaltoja kehittämään ydinpommi ennen kuin natsit sen tekevät.

Edellä mainitusta huolimatta, heidän elämäntöidensä ja kirjoituksensa ansiosta, katson heidän olleen esimerkillisiä pasifisteja ja soveltuvan erinomaisesti tämän luennon inspiraation lähteeksi.

Lähdetään etenemään kronologisesti. Käydään läpi ajattelijoita, tapahtumia ja projekteja, jotka toimivat esikuvina ja esimerkkeinä väkivallattomasta konfliktinratkaisusta. Tieteellisen systemaattisuuden sijaan valintakriteerinä on lähinnä ollut intuiitio.

Uskonnot ja kultainen sääntö

Religious_symbols

Kuvan (1) symbolit vasemmalta ylhäältä:

1) Kristittyjen tyhjä risti, joka symboloi ylösnousemusta
2) Daavidin tähti, juutalaisuuden tunnus
3) Hindulaisuuden pyhin Om-tavu, joka symboloi Brahmaa eli koko universumia
4) Islamilaisuuden symboliksi noussut kuunsirppi ja tähti (tai tod. näk. planeetta Venus), jota käytti tunnuksenaan myös Zhou-dynastia, kreikkalaiset, Mongoli-imperiumi ja Persialaiset (2)
5) Ristiretkillä käytetty Cross pattée
6) Taiji-symboli eli Yīn ja Yáng -kuvio, yksi taolaisuuden tunnuskuvista
7) Khanda, toinen sikhiläisyyden symboleista, jossa keskellä oleva kaksiteräinen miekka kuvaa tietoutta Jumalasta, ympyrä symbolisoi Jumalan ikuisuutta ja ihmiskunnan yhteyttä, ja ristikkäin olevat miekat symboloivat poliittista ja hengellistä itsenäisyyttä. (3)
8) Intialaisen yksijumalaisen Ayyavazhi -uskonnon symboli, jossa lotus symboloi harhakuvitelmista vapautumista ja liekki atmania eli sielua
9) Uuspakanallisen Wicca -uskonnon kolmen jumalattaren symboli, joka symboloi kolmea kuun vaihetta ja kolmea naisen vaihetta (neitojumala, äitijumala ja eukkojumala) (4,5)

Ihmiskunnan ensimmäiset kirjoitetut eettiset ohjeet ja kehoitukset väkivallattomuuteen nousivat uskontojen piiristä.

Esimerkiksi jainalaisuuden mukaan kaikki elämä on pyhää, ja pahinta mitä ihminen voisi tehdä on toisen tappaminen. Vaikka jainilaisuuden seuraajia on vain nelisen miljoonaa, sen vaikutus muiden uskontojen etiikkaan ja käytäntöihin on ollut merkittävä. Jainilaisuudessa väkivallattomuus on myötätuntoa ja anteeksiantoa ajatuksissa, sanoissa ja teoissa kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Se pitää sisällään myös toisten mielipiteiden kunnioittamisen. (6)

Buddhalaisuuden perustaja Siddhārtha Gautama (563 eaa – 483 eaa) eli Buddha on kiteyttänyt väkivallattoman konfliktinratkaisun ytimen hinosti: “Vihaa ei koskaan voi voittaa vihalla. Viha voitetaan vain rakkaudella. Tämä laki on ikuinen.” (7)

Buddhalaisten ensimmäisen ohjeen mukaan ihmisen tulee pidättyä tuottamasta vahinkoa eläville olennoille. Ohjetta vastaava myönteinen periaate on ystävällisyyden kehittäminen ja toiminta elävien olentojen hyväksi. (8)

Ehdoton tappamisen kielto löytyy myös mm. juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Jeesus vei tappamiskiellon vielä huomattavasti pidemmälle kehoittamalla rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoajien puolesta. (9)

Väkivallaton konfliktinratkaisu lähtee liikkeelle toisen ihmisen elämän ja oikeuksien kunnioittamisesta. Suuria uskontoja yhdistää ns. kultaisen säännön periaate, jota voidaan pitää koko modernin ihmisoikeuskäsitteen perustana:

Hindulaisuus: Toista kohtaan ei pidä toimia tavalla, joka tuntuisi itsestä epämiellyttävältä. (10)

Jainalaisuus: Ihmisen tulisi vaeltaa osoittaen välinpitämättömyyttä maallisia asioita kohtaan ja kohdella kaikkia eläviä niin, kuin haluaisi itseään kohdeltavan. (11)

Kungfutselaisuus:
Mitä et toivo itsellesi, älä tee myöskään toiselle. (12)

Buddhalaisuus:
Olotila, joka ei mielestäni ole miellyttävä eikä mukava, ei ole sitä toisellekaan. Kuinka voisin edellyttää toiselta sellaista, mikä ei itseäni miellytä tai ilahduta? (13)

Juutalaisuus: Älä tee toiselle, mitä et halua hänen tekevän sinulle. (14)

Kristinusko: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (15)

Islam: Kukaan teistä ei ole uskova, jollei hän toivo veljelleen samaa kuin itselleen. (16)

spacer

2 comments on “Väkivallaton konfliktinratkaisu -luento, osa 3

  1. Arto

    Itse en laskisi Gandhia absoluuttiseksi pasifistiksi, sillä hän piti väkivallattomuutta vain väkivaltaa tehokkaampana menetelmänä. Muistini mukaan hänen kirjoituksissaan ei koskaan kielletä väkivallankäyttöä itsessään, vaan jopa vaaditaan sitä, jos kunnia sitä vaatii. Gandhin suurin ansio on mielestäni juuri se, että hän osoitti väkivallattomien menetelmien olevan paljon parempia tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

    Ehkä tietysti sama voidaan kääntää toisinpäin ja sanoa Einsteinin olleen absoluuttinen pasifisti, mutta hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kehottaa rakentamaan ydinpommi. Jos se joka tapauksessa olisi rakennettu ja käytetty, niin kyse ei ole enää valinnasta väkivallan ja väkivallattomuuden välillä, vaan on valittava pienin paha.

  2. timo

    Hyvä huomio Arto. Muistan törmänneeni kahteen lauseeseen, jossa Gandhi “hyväksyy” väkivallan.

    Ensimmäinen tilanne on silloin, jos täytyy valita väkivallan ja pelkuruuden eli perääntymisen/passiivisuuden välillä. Ensimmäinen ja paras vaihtoehto on puuttua tilanteeseen käyttäen väkivallattomia keinoja, mutta JOS ei uskalla tätä tehdä, on parempi käyttää väkivaltaa kuin olla puuttumatta tilanteeseen.

    Ilmeisesti Arto tarkoitit tätä puhuessasi kunniasta.

    Toinen lauseen löysinkin tähän hätään: “It is better to be violent, if there is violence in our hearts, than to put on the cloak of nonviolence to cover impotence.” Eli on parempi olla väkivaltainen, jos sisälläsi on väkivaltaa, kuin pukea kykenemättömyytesi väkivallattomuuden valeasuun.

    Voi olla että olet oikeassa. Toinen vaihtoehto on tulkita kummatkin lauseet retorisiksi voimakeinoiksi kahden asian alleviivaamiseen: 1) pelko on synneistä pahin ja 2) väkivallattoman toiminnan täytyy lähteä liikkeelle sisällä olevasta rakkaudesta ja totuudesta.

    Ensisijainen syy miksi näistä lauseista huolimatta kirjoitin pitäväni Gandhia absoluuttisena pasifistina on, että hän oli yksi harvoja jotka eivät hyväksyneet voimakeinojen käyttöä toisen maailmansodan aikana edes natseja vastaan.

    Tässä yhteydessä on hyvä mainita, että Gandhi osallistui elämänsä aikana lääkintämiesjoukon johtajana kolmeen sotaan: kahteen Buurisotaan ja yhteen zulukapinaan Etelä Afrikassa asuessaan.

    Lisäksi hän ilmoittautui Lontoossa vapaaehtoiseksi ensimmäiseen maailmansotaan brittijoukkoihin vuonna 1915, mutta huonon terveydentilansa ansiosta häntä ei otettu.

    Syyksi hän katsoi, että koska hän vaatii intialaisille samoja oikeuksia Etelä-Afrikassa kuin briteilläkin on, tulee heillä olla myös samat velvollisuudet.

    Sittemmin hänen (kuten myös Krimin sotaan upseerina osallistuneen Leo Tolstoin) mielipide kaikkia sotia ja sotaan valmistautumista kohtaan muuttui, kuten tiedämme, äärimmäisen torjuvaksi.

Leave a reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.