Categories
Väkivallaton konfliktinratkaisu

Väkivallaton konfliktinratkaisu -luento, osa 2

New_York_048.JPG

Käsitteitä (jatkuu)

Suomen kielen perussanakirjan mukaan pasifismi eli rauhanaate tarkoittaa siis pyrkimystä sotien välttämiseen ja kansojen rauhanomaiseen kanssakäymiseen.

Lähes kaikki (1) internetistä löytyvät englanninkieliset tietosanakirjat, Encyclopedia Britannica mukaanlukien, määrittelevät sanan pasifismi yläkäsitteeksi, joka pitää sisällään useita erilaisia sodanvastaisia aatesuuntauksia.

Yhtenä näistä suuntauksista nähdään absoluuttinen pasifismi, jolla tarkoitetaan kaikesta väkivallasta kieltäytymistä kaikissa olosuhteissa. MSN Encartan mukaan sen vastinpari on “releative pacifism” eli suhteellinen pasifismi, jonka kannattajat “ovat valikoivia sen suhteen, mitkä sodat ja mikä väkivalta on oikeutettua ja mikä ei.”

The New Penquin Encyclopeida määrittelee kaiken pasifismin absoluuttiseksi pasifismiksi. Pasifismi on sen mukaan yksiselitteisesti “kaikkien sotien vastustamista.” Myös Dictionary.com on samoilla linjoilla: pasifismi on “kaikkien sotien ja kaiken väkivallan vastustamista.”

Kummatkin ääripäiden määritelmät, “pasifismi on pyrkimystä sotien välttämiseen” ja “pasifismi on kaiken mahdollisen väkivallan vastustamista,” ovat omalla tavallaan ongelmallisia. Ensimmäinen siksi, että sen mukaan lähes kaikki ovat pasifisteja ja jälkimmäinen siksi, ettei sen mukaan juuri kukaan ole pasifisti.

Armeijoita on perustettu ja asevarustelua lisätty sotien välttämiseen vetoamalla. Mikäli määrittelemme pasifisteiksi kaikki jotka pyrkivät sotien välttämiseen, joudumme laskemaan mukaan myös ne, jotka pitävät itseään pasifismin vastustajina.

Toisaalta, jos määrittelemme pasifismiksi vain absoluuttisen pasifismin kannattajat, joudumme rajaamaan käsitteen ulkopuolelle suurimman osan niistä ihmisistä, jotka pitävät itseään pasifisteina.

Pasifismi -sanan alkuperä on latinan kielen sanoissa paci- (pax) eli rauha ja -ficus eli tekeminen. Tästä näkökulmasta rauhantekijä olisi parempi suomenkielinen vastine pasifistille, kuin yleisesti käytetty rauhanaatteen kannattaja. Se korostaisi konkreettista tekemistä, eikä niinkään sodan vastustamisen kannattamista.

Painottamalla tekemistä vastustamisen kannattamisen sijaan ratkaisemme samalla myös kysymyksen, keitä meidän tulisi kutsua pasifisteiksi ja ketä ei. Pasifisti olisi silloin henkilö, joka toimii aktiivisesti rauhanasian edistämiseksi.

Näin määriteltynä kyseessä ei ole radikaali aate, eikä millään tapaa idealistinen maailmankatsomus. Pidän tästä määrittelystä, sillä se lyö meille ikään kuin työhanskat käteen: tehtävänä sotien ennaltaehkäisy ja väkivallan vähentäminen – mene ja tee parhaasi.

Pasifismin kritiikki suuntautuu yleensä absoluuttista pasifismia vastaan. Toisinaan näkee seuraavanlaisia ajatusketjuja: väkivalta on jossain tilanteessa hyväksyttyä => pasifismi on huuhaata => työ rauhan eteen on turhaa / pasifisteihin ei ole luottaminen.

Työ rauhan eteen ei ole turhaa, siitä toivon tällä luennolla saavani kuulijani ja lukijani vakuuttuneeksi. Jokainen väkivallanteko ja jokainen sota on estettävissä. Mitä enemmän pohdimme, tutkimme, testaamme, opetamme ja otamme käytäntöön väkivallattomia konfliktinratkaisumalleja, sitä vähemmän maailmassa on väkivaltaa.

1: Encyclopedia Britannica, The Internet Encyclopedia of Philosophy, Wikipedia, Stanford Encyclopedia of Philosophy ja MSN Encarta.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.