Rauhacast: Mitä kuuluu rauhalle Afrikan sarven alueella?

Rauhacast: Mitä kuuluu rauhalle Afrikan sarven alueella?

Tällä kertaa Rauhacastissa Timo Virtalan haastateletavana on Kirkon Ulkomaanavun erityisedustaja ja Suomen Kristillisen Rauhanliikkeen puheenjohtaja Jussi Ojala.

Eritreassa vuosina 2016-2017 asunut Ojala on syvästi huolissaan Etiopian pohjoisosassa sijaitsevan Tigrayn osavaltion ja Etiopian liittovaltion yhteenotoista. Puheenaiheina ovat myös Etiopian naapurimaan Eritrean ihmisoikeustilanne ja EU:n rooli Afrikan sarven alueella.

Taistelut Etiopian pohjoisosassa alkoivat marraskuun alussa. Sen jälkeen iskuja on tehty paitsi Tigrayn ja Amharan osavaltioihin, myös naapurivaltio Eritrean puolelle. Kuolonuhreja on vähintään satoja. Kymmeniä tuhansia ihmisiä on paennut naapurimaa Sudanin puolelle.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Tigrayn länsiosissa sijaitsevassa Mai-Kadran kaupungissa on tapettu kymmeniä, mahdollisesti jopa sata ihmistä marraskuun 9. päivänä. Myös YK epäilee alueella tapahtuneen sotarikoksia. Uhreina oli Tigrayn osavaltioon ulkopuolelta tulleita vierastyöläisiä.

“Onhan tämä hurja ja kamala tilanne Etiopiassa tällä hetkellä. Tietenkin ensimmäinen uhri on informaatio, sitä on sieltä hirvittävän vaikea saada, mutta oma tuntumani on, että humanitaarinen tilanne on siellä paljon pahempi kuin me edes tiedämme”, Ojala toteaa.

Varmistuksia näille tiedoille on vaikea saada, sillä osavaltion sähköt, puhelinyhteydet ja internet ovat katkaistu eikä ulkomaalaisia toimittajia päästetä alueelle. Tilannetta vaikeuttaa sosiaalisessa mediassa liikkuvat väärät ja tahallaan harjaanjohtavat tiedot, kuten kuvamanipulaatiot.

Länsilehdistössä kritisoidaan Etiopian pääministeri Abiy Ahmedia aggressiivisuudesta ja haluttomuudesta rauhanneuvotteluihin, ennen kaikkea ottaen huomioon hänen taustansa vuoden 2019 Nobelin rauhanpalkittuna. Toisaalta Etiopiassa häntä on syytetty passiivisuudesta etnisen väkivallan tukahduttamisessa.

Asevientiä EU:n rauhanrahastolla

Tuoreessa Sadankomitealle tekemässään “Sotatarvikkeita rauhanrahastosta – Eurooppalaiset aseet Afrikassa” -raportissa Ronja Karkinen kritisoi kovin sanoin Euroopan rauhanrahastoa. Huolimatta kauniista nimestään kyseessä on “väline EU:n sotilaallisten operaatioiden rahoittamiseen ja puolustusosaamisen ja puolustustarvikkeiden toimittamiseen EU:n kumppanimaiden armejoille.”

Euroopan rauhanrahasto on tuttu myös Ojalalle ja hän pitää sitä ongelmallisena ja tietää, että moni kansalaisjärjestö Brysselissä on asiasta huolissaan:

“Kyllä se hyvin usein menee niin että aseilla rauhanturvaaminen ei ole se oikea ja kestävä tie.”

Ojala näkee Etiopiankin tilanteessa uhkakuvan siitä, kuinka EU toimittaa aseita oikeusvaltion tukemiseksi, mutta niitä käytetään operaatioihin, jotka eivät kestä päivänvaloa.

“Kyllä tämä palaa taas siihen että millä rakennetaan kestävän rauhan edellytyksiä. Tämä on niin kallis konflikti jo tällä hetkellä, etenkin ihmisehengissä, pakolaisten määrässä, varmasti myös infrastruktuurin määrässä. Ennen kuin sinne saadaan rauha, niin ollaan tuhottu todella paljon enemmän. Ei ole isoa syytä juhlaan.”

“Rauhanrakennuksen tulisi enenemässä määrin olla ennaltaehkäisevää työtä, ja tätä en voi alleviivata tarpeeksi. Silloin ei puhuta niin seksikkäästä alueesta kuin rauhanvälitys, vaan silloin puhutaan koulutuksesta ja ihmisten toimeentulosta.”

Ojala työskentelee paljon Etiopian naapurimaa Somaliassa, ja kohtaa siellä paljon toimijoita, jotka haluavat tehdä asiat oikein, jotka haluavat kehittyä, luoda työpaikkoja ja tulevaisuutta. Nämä ovat tulokulmia, joita rauhanrahastosta pitäisi pystyä rakentamaan pitkäjänteisesti.

Eritrean suurin ihmisoikeusongelma on määrittelemättömän pitkä kansalaispalvelus

Eritrean suurin ihmisoikeusongelma on Ojalan mukaan kansalaispalvelus. Eritrea ei ole ainut maa maailmassa jossa on jokaiselle kansalaiselle pakollinen kansalaispalvelus, mutta Eritreassa sen pituutta ei ole määritelty.

Tilanteeseen liittyy piinaava epävarmuus, kun edes kansalaispalveluksen suorittamisen jälkeen ei voi olla varma, kutsutaanko uudelleen palvelukseen.

“Tämä on iso vaikeus ihmisten elämissä, kun elämä ei ole omissa käsissä. Ei voi tehdä niitä valintoja joita haluasi tehdä tai [toteuttaa niitä] taitoja joita on, koska on jumissa siinä työssä, mihin on määrätty, hotellivirkailijana tai tietä tekemässä.”

“Tämä on yksi niistä syitä miksi Eritreasta on niin moni lähtenyt pakoon henkensä kaupalla rajojen yli. Sääntöjä on viime vuosina enemmänkin kiristetty kuin höllennetty. Sotatila naapurimaassa ei ole omiaan syöttämään siihen suuntaan että kansalaispalvelu poistuisi.”

Tulisiko avun olla ehdollista vai ehdotonta?

Eritrean hallinto on aina ollut hyvin nihkeä sallimaan maassa ulkomaisia toimijoita, ja viime vuosina tilanne on vain pahentunut. Kansainvälinen Punainen Risti, Saksan kehitystyhteistyöjärjestö, Italia, YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, KUA ja Ruotsin, Norjan, Saksan ja Sveitsin yhteinen operaatio, kaikki nämä ovat joko lopettaneet tai merkittävästi karsineet toimintaansa Eritreassa.

“Eritrealaiset on hyvin ylpeitä. He eivät toivo apua. YK:n toivoisi toimittavan humanitaarista apua eri puolille maata, he eivät tähän kykene. Jos kykenevät, he toimittavat peruspalveluita, ei humanitaarista apua.”

Kansainvälisiä toimijoita ei auta vaikka he tulisivat suurten projektien ja rahasäkkien kanssa. Sen sijaan yhteistyötä auttaisi silmien sulkeminen ihmisoikeusrikkomuksilta.

EU on Ojalan mukaan nostanut esiin ihmisoikeuskysymyksiä, kuten sen mandaattiin kuuluukin. Cotonoun sopimuksessa, eli Euroopan Unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden talous- ja kehityssopimuksessa on ihmisoikeusdialogi yhtenä mekanismina. Ojala arvostaa tätä mekanismia, mutta lisää että Eritreassa se ei “ole kovin kovassa nosteessa.”

Tästä syystä avun toimittaminen Eritreaan on hyvin vaikeaa myös Euroopan Unionille. Kysymykseen, onko hän nähnyt EU:n siirtyvän kohti reaalipolitiikkaa, eli sivuuttamaan yhä enenemässä määrin periaatteelliset, ideologiset ja moraaliset seikat, Ojala vastaa myöntävästi.

“Totta kai EU on moniääninen ja tietyt perusarvot pysyvät, myös ihmisoikeuskysymykset. Mutta kyllä niitä pitää korostaa, sillä ne äkkiä hiljenevät, kun aseet puhuvat.”

Teksti ja kuva: Timo Virtala. Kuvassa turisteja suojelevia etiopialaisia sotilaita kesäkuussa 2018 Afar-osavaltiossa, Eritran rajan tuntumassa.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.