Categories
Terrorismi

Heijastuksia

Syvä pettymys omaan itseen, ympärillä vaikuttaviin ihmisiin ja yhteiskuntaan? Yhtä järjetöntähän olisi ajaa bussilla päin puutarhakutsuja. Mutta ei kai tässä järjen kanssa pelatakkaan. Jotain on todella pahasti vialla, se on selvää, sekä meillä että Amerikassa… mutta mitä? Aseiden ja väkivallan ihannointi, ajatus miehisyydestä, aseiden saatavuus, vasemman aivopuoliskon dominanssi, elämän viihdekeskeisyys, lapsuuden kurittomuus, vai sellaisen esikuvan puuttuminen, joka ei missään olosuhteissa hyväksyisi väkivaltaista ratkaisua?

Vai kenties kilpailuhenkisyys? Mutta lajejahan on enemmän kuin osallistujia! Niitä riittäsi kaikille, vaikka listalta karsittaisiin pois karskeus, kylmyys, raakuus, vihaisuus, katkeruus, väkivaltaisuus, kuolemanjanoisuus. Jokaiselle riittää taatusti se ala, jossa pääsee pätemään. Näin voi kerätä omanarvontuntoa: kuka on komein, pisin, suurin, nokkelin, nopein, hauskin, vahvin, pätevin, menestyksekkäin koulussa, jalkapallokentällä, kortinpeluussa… missä vain. Voi olla vaikka maailman paras isoveli, ainakin omassa perheessään, maailman ainoa, joka tajusi lisätä tietoa uppopallon säännöistä suomenkieliseen Wikipediaan, kylän paras kiinalaisen shakin pelaaja tai vaikka maailman paras napapiirin pohjoispuolella elävä tunilla-kaktusten kasvattaja.

Täytyy näyttää, mutta kelvatakseen kenelle? Kaveriporukalleen, mutta koska? Silloin kun he ovat neljä-, viisi-, kuusi- vai seitsemänvuotiaita? Seitsemäntoista vai kaksikymmentäseitsemän? Arvoasteikot täitavat matkan varrella muuttua, ja sama tapahtuu myös kulttuurista toiseen kuljettaessa: toisissa kulttuureissa arvostetaan laihuutta, toisissa lihavuutta, jossain päin maailmaa nöyryys, hiljaisuus ja sopeutuvaisuus on arvokassa, toisaalla se on sairaus, suomessa arvostetaan kylähulluja, Ruotsissa sormetkin pitää olla yhtä pitkiä… kuka nyt tällaisen pelin tosissaan ottaisi? Ja kuka yli päätään väittää, että täytyy olla paras ollakseen arvokas? Mistä lähtien ihmisenä oleminen ei ole riittänyt?

1 reply on “Heijastuksia”

Hei.Ajattelin vielä 20 vuotta sitten että ruumiillinen kuritus on ok.Nyt tyttärelläni on 9, 7, ja 5 vuotiaat pojat joita hän kasvattaa rakastavasti ja selkeitä rajoja laittaen miehensä kanssa.Lapsenlapseni eivät saa ruumiillista kuritusta ja koulumaailmassakin he ovat välttyneet kiusaamiselta.On vaikeaa kuvitella että tältä kasvualustalta nousisi niin suurta ihmisvihaa että he tappaisivat jonkun.Tottakai pojat vihastuvat ja tappelevat joskus mutta heitä kehoitetaan pyytämään anteeksi ja asiat aina selvitetään ja paha mieli pyyhkiytyy näin pois. Kauhajoen surmaajalla ei ehkä ole samoja mahdollisuuksi ollut tulla kuulluksi ja kiusaamisesta syntynyt masennus ja vihantunteet eivät ole löytäneet terveempää purkutietä vaan patoutunut viha on kasvanut myrkylliseksi katkeruudeksi joka on sokaissut täysin mielen.Mielestäni ihmistä suojaa kuulluksi tuleminen ja kehoitus antaa anteeksi niille jotka ovat kiusanneet tai muuten tehneet vääryyttä.Ylipäätään huomaan jo lapsenlapsista että on hyvin tärkeää antaa tunteille nimi ja tulla kuulluksi. Eriasia on jos joku on patologinen psykopaatti ja luonnehäiriöinen ,siinä ei välttämättä löydy taustoista selvää syytä rikolliselle käyttäytymiselle.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.