Tapasin eilen pitkästä aikaa ystävääni Tatu Kuivalahtea. Hänen kanssaan keskustelimme siitä kuinka kaikessa pahassa on hyvää ja kaikessa hyvässä on pahaa. Mieleeni tuli tämä Charles Chaplinin puhe elokuvasta The Great Dictator. Se alkaa maailmaa syleilevällä rakkaudella, nöyryydellä ja hyväntahtoisuudella, mutta päättyy agressiiviseen toiseuden vihaan ja maailmanvalloitusuhoon. Pystytkö huomaamaan, missä kohtaa hyvä vaihtuu pahaksi?