Kaksi totuudenpaljastajaa

Kaksi totuudenpaljastajaa

Katsoin tällä viikolla Netflixistä kaksi elokuvaa kahden eri aikakauden yhdysvaltalaisesta whistleblowerista eli pilliin puhaltajasta: Daniel Ellsbergistä kertovan The Post’in ja Edward Snowdenista kertovan Snowden’in.

Kumpikin toimii erinomaisesti sekä ajanvietteenä että historian opiskelun kannalta.

Daniel Ellsberg vuoti lehdistölle Vietnamin sotaa koskevaa salaista tutkimusaineistoa vuonna 1971. Hän työskenteli tuolloin RAND Corporations tutkimuslaitokselle ja oli ollut mukana laatimassa vuotamiaan asiakirjoja. Asiakirjoista käy ilmi, että presidentti Lyndon B. Johnson (dem, presidenttinä 1963-1969) oli systemaattisesti valehdellut Yhdysvaltojen Vietnamin sodan (1955-1975) tilanteesta sekä julkisesti että kongressille. Pentagokin papereiksi nimetyissä asiakirjoissa paljastettiin, että sota Vietnamissa oli laajentunut Laosiin ja Kambozaan, ja, päinvastoin kun presidentit yksi toisensa jälkeen olivat äänestäjilleen vakuutelleet, Yhdysvallat olivat häviämässä sotaa.

Daniel Ellsberg on elokuvassa sivuosassa. Tarina kerrotaan The Washington Post’in omistajan Katharine Grahamin näkökulmasta. Ratkaisu toimii hyvin. Vauhtia ja jännitystä riittää, ja siinä sivussa oppii paljon tuon ajan Yhdysvaltojen lehdistönvapauden tilanteesta, seksismistä ja sotapolitiikasta.

Snowden -elokuvan olin nähnyt jo aiemminkin, mutta se kestää useampia katselukertoja. Snowden vuoti vuonna 2013 NSA:n eli Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston tietoja heidän PRISM vakoiluohjelmastaan. PRISM-ohjelman kautta NSA:lla on pääsy kenen tahansa mistä tahansa ja minne tahansa Microsoftin, Yahoon, Googlen, Facebookin, PalTalkin, AOL:n, Skypen, YouTuben tai Applen kautta lähetettyihin viesteihin, valokuiin ja asiakirjoihin.

Jo pelkästään alla olva traileri on erittäin informatiivinen ja toiviosin kaikkien sen katsovan. Jos asia kiinnostaa enemmänkin, elokuvan lisäksi suositten viime vuonna suomeksi julkaistua Snowdenin omaelämäketaa Pysyvästi merkitty.

Mutta tämä termi, whistleblower, pilliin puhaltaja. Englanniksihan se toimii hyvin. Poliiseilla oli ainakin Englannissa tapana puhaltaa pilliin huomatessaan rikoksia tapahtuvan. Mutta suomeksi pilliin puhaltaja on vähän kummallinen, kuulostaa suorastaan lapselliselta. En ole myöskään tyytyväinen termiin tietovuotaja, sillä se kertoo asian instituution, josta tieto vuodetaan, näkökulmasta. Totuudenpaljastaja? Muita ehdotuksia?



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.