Valokuvatorstain aiheena on tällä viikolla mörkö. Koska mörkö on epämääräinen, outo ja hämärä, lähdin etsimään mörkökuvia epäonnistuneiden kuvien kansiosta.
Kuva on otettu Pekingissä, keisarin kesäpalatsissa keväällä 2005. Sen kytkeminen viikon teemaan vaati hiukan runoilua, joten osallistun tällä kertaa myös runotorstaihin:
Lapsi, jonka isä on juuri tappanut köyhyyden hirviön, juoksee rahan, elintason ja kulutuksen portaita. Nyt häntä ajaa takaa riittämättömyyden, kateuden ja ahneuden mörkö.
Kulutuksen huipulle on eksynyt turisti. Hänelle pojan juokseminen on napajäätiköiden sulamista, energiavarojen ehtymistä ja luonnon monimuotoisuuden tuhoutumista. Hän haluaisi ampua poikaa jahtaavan mörön.
Mutta se ei onnistu. Paitsi jos laskeutuu hiukan.
Mielenkiintoinen näkökulma mörköyteen. Kuva on upea. Se pelkästään ilman tekstiäkin herätti monenlaisia tuntoja ja ajatuksia: laskeutumisesta ja sen pelosta (=itsensä kohtaamisen vaikudesta), laskelmoinnista, yksinäisyydestä, hylätyksi tulemisesta, peloista (joillekin rappuset ovat hyvin pelottavia), yhden totuuden tiestä, jossa muunlaisia näkökantoja ei suvaita tai….mörkö tulee ja syö suihinsa.