Hyviä uutisia

Tiesitkö, että luonnonkatastrofeissa kuolleiden määrä vähentynyt rajusti viime vuosisadalla? Vuosisadan alussa luonnonkatastrofeissa kuoli vuosittain keskimäärin 500 000 ihmistä, vuosisadan lopussa alle 100 000.

Entä tiesitkö, että maailmanlaajuisesti tarkasteltuna 30-vuotiaat naiset ovat käyneet koulua keskimäärin lähes yhtä pitkään kuin miehet? Miehet kahdeksan vuotta, naiset seitsemän.

Entä sen, että äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on lähes puoliintunut viimeisen 20 vuoden aikana, ja että jopa 80% maailman lapsista rokotetaan?

Gabminder-järjestö teetti aiheesta monivalintakokeen ruotsalaisille ja amerikkalaisille, ja totesi, että tietämys oli huonompaa kuin apinoilla (eli sattumalla). Syy lienee vanhentuneessa opetusmateriaalissa ja siinä, että media keskittää huomionsa äärimmäisyyksiin niin että maailman enemmistön olosuhteiden paraneminen jää vähemmälle huomiolle.

Maailmanparantamiseen on vaikea uskoa, jos ei ole tietoinen historiallisista onnistumisista. Työtä on vielä jäljellä – epätasa-arvoa ja köyhyyttä riittää ja niitä vastaa tulee taistella – mutta ensimmäinen askel tulevaisuuden muuttamisessa on nykyisyyden ja historian tuntemus, historian onnistumisista ja epäonnistumisista opiksi ottaminen.



2 thoughts on “Hyviä uutisia”

  • Ikävää vain, että näistä onnistumisista on seurannut räjähdysmäinen väestönkasvu, joka monin paikoin jatkuu edelleen, koska paikallinen kulttuuri ei ole muuttunut miksikään. Kehitysmaiden väestö on tullut yhä riippuvaisemmaksi ulkomaisesta avusta, joka myös passivoi paikallista väestöä, tai suoraan tuhoaa paikallisen pienyritteliäisyyden. Miksi viljellä, koska sitä viljaa ei saa kuitenkaan kaupaksi, kun länsimaat dumppaavat ylijäämänsä kehitysmaihin? Miten mittavaa tahansa kehitysapu onkin, väestönkasvu pian syö saavutetut parannukset. Tilanne on muuten sama kuin aiemminkin, mutta väkeä on enemmän.

    Globalisaation myötä teollisuus on siirtynyt yhä enemmän Kiinan ja Intian kaltaisiin halpatuotantomaihin. Ilmastonmuutos kutistaa viljeltävää pinta-alaa, ja lisää katovuosien todennäköisyyttä. Mitä tapahtuu sitten kun länsimaiden taloudellinen hegemonia murtuu ja samalla katoaa valtaosa kehitysavustakin? Mitä tapahtuu jos tapahtuu jokin luonnonmullistus, kuten esim. kasvitautiepidemia, suuri tulivuorenpurkaus tai pieni jääkausi? (ei olisi ensimmäinen). Kenties tilanne Afrikassa alkaisi tervehtyä, mutta sitä ennen on edessä kaikkien katastrofien isoäiti, kiitos hyväntekijöiden.

  • Kiitos Heikki Polojärvi kommentistasi.

    Raju väestönkasvu tosiaan jatkuu paikoin, ennen kaikkea Afrikassa. Erään arvion mukaan Afrikan väestö tulee tuplaantumaan seuraavan neljänkymmenen vuoden aikana. Väestönkasvun hillitsemiseksi on kokeiltu monenlaisia toimia, jotka ovat mm. opettaneet, ettei valistuksella ja ehkäisyvälineiden jakamisella tunnu olevan asiaan juurikaan vaikutusta. Sen sijaan naisten lukutaidon paranemisella ja yli päätään koulutustason nostolla, ja ennen kaikkea bkt:n kasvulla on selvä korrelaatio väestönkasvuun: mitä koulutetumpi ja rikkaampi maa, sitä pienempi syntyvyys (http://en.wikipedia.org/wiki/Demographic-economic_paradox).

    Kirjoitat, että kehitysmaiden väestö on tullut yhä riippuvaisemmaksi ulkomaisesta avusta. Mistä olet saanut tämän tiedon? Itselläni on asiasta päinvastainen käsitys, että apuriippuvuus on päinvastoin vähentynyt avun paranemisen myötä. Kirjoitat, että kehitysapu aiheuttaa riippuvuutta, passivoi ja tuhoaa paikallista pienyrittäjyyttä. On totta, että tällaistakin kehitysapua on ollut ja valitettavasti yhä on, ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että ne tulisi lopettaa niin nopeasti kuin mahdollista. Mutta se, että on olemassa huonoja projekteja ei kutenkaan tarkoita, että myös onnistuneet projektit pitäisi lopettaa.

    Köyhien maiden auttamisessa ollaan viimeisten vuosikymmenten aikana opittu virheistä ja tultu paremmaksi. Ollaan edetty ‘annetaan nälkäisille kalaa’ -ajattelusta ‘opetetaan ne kalastamaan’ asenteen kautta siihen, että nykyisin otetaan yhä paremmin huomioon paikalliset olosuhteet ja paikallisten toimijoiden tarpeet ja kyvyt. Ollaan siirrytty kehitysavusta kehitysyhteistyöhön. Tavoitteena on kahden kulttuurin tasa-arvoinen kohtaaminen, joka lähtee liikkeelle siitä, että pohditaan mitä annettavaa osapuolilla on toisilleen yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi.

    Parannettavaa, kehitettävää ja tehostettavaa riittää yhä, ja on hyvin tärkeää että epäkohtia nostetaan esille. Mutta aivan kuten meillä Suomessa on todettu että köyhien ihmisten ja köyhien alueiden auttaminen auttaa sekä auttajia että autettavia, en näe mitään syytä miksi tämä viisaus ei pätisi myös globaalisti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.