Categories
Loviisan rauhanfoorumi

Tragedioiden muistamisesta

lyhty

Joensuussa samaan aikaan Loviisan Rauhanfoorumin kanssa kokoontunut rauhanakatemia keskusteli viikonlopun aikana rauhankasvatuksesta ja sodasta annettavasta kuvasta kouluopetuksessa. Keskustelussa nostettiin esille, että Suomen Latu ja Talvisotayhdistys ry aikovat marraskuussa muistella talvisodan syttymistä hiihtämällä. Koululiikuntaliitto (KLL) on yksi hankkeen yhteistyökumppaneista ja puhemies Eero Heinäluoma lupautunut sen suojelijaksi.

Rauhanakatemian keskustelijat ehdottavat, että sotien syttymisen muistamisen sijaan meidän tulisi juhlistaa maassamme 70 vuotta jatkunutta rauhantilaa. Muun muassa puhemies Heinäluomalle osoittamassaan kirjeessään he huomauttavat, että “Tämänhetkisessä suorastaan pelottavassa kansainvälisessä tilanteessa tarvitaan mieluummin rauhan juhlimista kuin sotien muistelemista.” Positiivisempi kampanjateema olisi heidän mukaansa “esimerkiksi suomalaisten suururakka sotien jälkeisessä jälleenrakennuksessa ja hyvinvointivaltion luomisessa.” Tämä “rohkaisisi nuoria rakentavaan yhteistoimintaan ja suuntaisi katseet eteenpäin, myönteisiin tavoitteisiin ja rauhaan.”

Näihin perusteluihin on helppo yhtyä. Tästä huolimatta on vaikea uskoa, että Suomen Latu ja Talvisotayhdistys ry tulisivat hankkeensa teemaa muuttamaan (varsinkaan kun kirje ei ollut edes suunnattu heille), eivätkä Koululiikuntaliitto ja Heinäluoma voi hankkeesta vetäytyä siihen jo kerran lupauduttuaan.

Muiden yhdisten hankkeiden vastustamisen sijaan meidän rauhanaktivistien tulisi kunnostautua omien rauhanhiihtojen ja rauhanjuoksujen järjestämisessä. Liputtakaamme rauhantekijöille, ja juhlikaamme 70-vuotiasta rauhaamme, se on erinomainen idea! En epäile hetkeäkään, etteikö sellainen oikein järjestettynä ja hyvillä ideoilla höystettynä löytäisi rahoitusta ja saisi laajaa kannatusta. Reaktiivisuuden sijaan olkaamme proaktiivisia!

Viikonlopun yli intensiivisesti jatkunut Loviisan Rauhanfoorumi pitää alkuviikon taukoa, ja jatkuu taas keskiviikkona, Hiroshiman atomipommin pudottamisen muistamisen merkeissä. Mitä eroa sitten on talvisotahiihdolla ja Hiroshima-päivän kynttiläkulkueella?

Olen Talvisotayhdistyksen kanssa samaa mieltä siitä, ettei sotia tule unohtaa, vaan niiden syitä ja seurauksia tulee tutkia ja analysoida, ja niistä tulee ottaa opiksi. Mutta mielestäni oleellisinta toisessa maailmansodassa ei ole yhden kansakunnan sankaritarina, vaan ihmiskunnan historian suurin epäonnistuminen. Globaalisti ja euroopanlaajuisesti katsottuna asiathan menivät kutakuinkin niin pieleen kuin ne vain voivat mennä. Toisessa maailmansodassa kuoli enemmän ihmisiä kuin missään sodassa sitä ennen tai sen jälkeen. Arviot menehtyneiden määrästä vaihtelevat 50 miljoonan ja 70 miljoonan välillä.

Hiljentykäämme 6.8. ja 30.11. tämän surullisen tosiasian edessä. Muistakaamme tämän järjettömyyden vaatimia ihmisuhreja. Sitten käärikäämme hihat, ryhtykäämme toimiin ja rakentakaamme maailma, jossa mitään vastaavaa ei tapahdu. Panostakaamme kansainvälisiin instituutioihin, rauhankasvatukseen, rauhantutkimukseen, diplomatiaan ja väkivallattomuuden voiman testaamiseen, tutkimiseen ja kehittämiseen.

Kuva: Jouni Viitala

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.