Kiukunhallintaa

Paras koskaan kuulemani parisuhdeneuvo liittyy ehkä hiukan yllättäen ruokaan. Se meni jotakuinkin näin: vähäriitaisen parisuhteen salaisuus on tasainen verensokeri. Tästä näkökulmasta oman parisuhteeni edellytykset eivät ole olleet kovin kummoiset, sillä kärsimme kumpikin alhaisesta verensokerista. Suomeksi tämä tarkoittaa, että olomme muuttuu ärtyneeksi, mikäli emme saa ruokaa ajallaan, ja liian myöhäisen aterian jälkeen väsähdämme. Suhteemme lienee pelastanut ennen kaikkea se, että olemme olleet tästä asiasta tietoisia jo vuosia, ja olemme siten osanneet välttää näitä tilanteita. (Lisäksi minun verensokerini heittely rauhoittui huomattavasti tajuttuani joitakin vuosia sitten lopettaa kahvinjuonti.)

Parhaillaan luen kirjaa nimeltä Buddha’s Brain: The Practical Neuroscience of Happiness, Love, and Wisdom. Se on erinomainen kirja, ja tulen siihen vielä palaamaan, mutta en malta jo tässä vaiheessa olla kertomatta siinä mainitusta nelivaiheisesta kiukunhallinta-asteikosta, joka mielestäni oli erittäin osuva ja hyödyllinen.

Kirjan lähtökohta on, että omaa ajatteluaan kehittämällä jokainen voi saavuttaa nykyistä onnellisemman ja viisaamman elämän. Kyse on hitaasta ja kurinalaisuutta vaativasta työstä, mutta se kannattaa. Esimerkiksi (turhista) kiukustumisista ja raivonpuuskista on mahdollista päästä eroon. Kiukunhallinta-asteikon ensimmäinen vaihe on, että suutumme ja kiukuttelemme, emmekä edes tajua käytöksemme typeryyttä. Toinen vaihe tiellä kohti viisaampaa ja tietoisempaan käyttäytymistä on, että suutumme ja kiukuttelemme, vaikka jo raivostumisemme aikana tajuamme käyttäytyvämme typerästi ja muille ja itsellemme vahingollisesti. Kolmannessa vaiheessa sisällämme kiehuu, mutta pystymme hallitsemaan ulkoisen käyttäytymisemme. Neljännessä ja viimeisessä vaiheessa emme suutu, emmekä edes muista, että aiemmin olisimme vastaavassa tilanteessa suuttunut. Tässäpå riittää tekemistä. Tarkkailkaamme itseämme.