Categories
Kirjat

Kristillistä vastarintaa

Patrik

Ohessa Patrik Hagmanista tekemäni haastattelu, joka julkaistiin Helsingin seurakuntayhtymän yhteiskunnallisen työn Pyhä arki -julkaisussa viime kuussa.

Patrik Hagman kehottaa nousemaan vastarintaan maailman eriarvoistumista ja liikakulutusta vastaan. Aseistukseksi tähän vallankumoukseen hän kelpuuttaa vieraanvaraisuuden, kärsivällisyyden ja nöyryyden. Kiitollista kun on vaikeampi ohjailla, rohkeata ei voi pelotella eikä vieraan­varaiselta pysty varastamaan.

Kirjoittaessaan vuosituhannen vaihteessa väitöskirjaansa kristinuskon alkuaikojen askeetikoista Patrik Hagman oivalsi yhteyden tutkimuskohteensa ja tuolloin aktiivisimmillaan olleen globalisaatiokriittisen liikehdinnän välillä. Sekä antiikin askeetit että vuosituhannen vaihteen mielenosoittajat vastustivat vallitsevaa kulttuuria, ahneutta ja vastuutonta vallankäyttöä, ja vaativat tilalle uutta, reilumpaa maailmanjärjestystä ja välittämisen kulttuuria. Hagman jakoi mielenosoittajien poliittiset päämäärät, mutta innostumisen sijaan hän koki poliittista turhautuneisuutta.

– Seattlen mielenosoittajat eivät pystyneet muuttamaan kansainvälisen kaupan sääntöjä tai ihmisten kulutustottumuksia. Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset, ennätyksellisestä osallistujajoukoista huolimatta, eivät onnistuneet estämään sotaa, Hagman perustelee turhautumistaan.

Rooman valtakunnan polvilleen saaneiden alkukristittyjen inspiroimana Hagman päätti kirjoittaa kirjan erilaisesta vastarinnasta. Sellaisesta, joka lähtee liikkeelle henkilökohtaisesta muutoksesta, leviää esimerkin voimalla ja jossa vältellään sekä ahdistavaa individualismia että orjuuttavaa kollektivismia. Kristillisessä vastarinnassa päämäärät eivät pyhitä keinoja, vaan keinot ovat päämääriäkin tärkeämpiä.

Kirjassaan ‘Om kristet motstånd‘ Hagman antaa lukijoilleen monipuolisia neuvoja, joilla vastustaa kilpailun, tehokkuuden ja ahneuden kulttuuria: anna lahjoja, auta kerjäläisiä, pidä pitkiä lounastaukoja ja kutsu ihmisiä päivälliselle. Ole kiitollinen ja rakastava, mutta kriittinen. Harjoittele kärsivällisyyttä elämällä sairaiden, lasten, vammaisten ja heikkojen kanssa. Kristillisen vastarinnan tavoitteena on luoda yksilöitä ja yhteisöjä, joita ei pystytä johdattelemaan kritiikittömiksi, riittämättömyyden riivaamiksi ja identiteettiään materialismista etsiviksi kuluttajiksi. Hagmanille kristittynä olemisessa kyse on ennen kaikkea teoista.

– Kristillisen historian suuri tragedia on, että kristinusko on redusoitu opiksi sielun pelastamisesta. Ikään kuin kyse olisi vain siitä, mitä yksilölle tapahtuu kuoleman jälkeen. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin se, miten elämme tässä elämässä, miten huolehdimme toisistamme ja maapallostamme.

Perinteinen poliittinen vaikuttaminen saa kirjassa paljon kritiikkiä. Aivan kuten taloussektori kannustaa ahneuteen ja viihdeteollisuus omahyväisyyteen, Hagmanin mukaan poliittiseen järjestelmäämme suosii epärehellisyyttä ja oman edun tavoittelua. Totuutta tärkeämpää on saada äänensä kuuluville ja antaa itsestään ja ryhmästään positiivinen mielikuva. Tämä ongelma on läsnä ennen kaikkea puoluepolitiikassa, mutta jossain määrin myös kansalaisjärjestötoiminnassa.

1 reply on “Kristillistä vastarintaa”

“– Kristillisen historian suuri tragedia on, että kristinusko on redusoitu opiksi sielun pelastamisesta. Ikään kuin kyse olisi vain siitä, mitä yksilölle tapahtuu kuoleman jälkeen. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin se, miten elämme tässä elämässä, miten huolehdimme toisistamme ja maapallostamme.”

En itse määrittele itseäni kristityksi ja olen sikäli hieman jäävi, mutta tällaista asennoitumista on mukava nähdä. Kristinuskossa, kuten toki muuallakin, törmää usein sellaiseen ajattelutapaan että tässä maailmassa tehdään hyvää (tai mahdollisimman vähän pahaa, jätetään esimerkiksi esiaviollinen seksi väliin taivaspaikan toivossa), jotta saataisiin itselle parempaa seuraavassa. Tulkinnoistahan näissä uskontoon liittyvissä keskusteluissa on aina kyse, mutta minusta vaikkapa Jeesus puhui ensisijaisesti siitä, kuinka itse kukin voi tehdä tästä maailmasta paremman paikan (eikä kehitellä itselleen siirtomaaherran asemia seuraavaa elämää varten) ja juuri se on se sanoman pihvi, taivaspaikka voi tulla sitten siinä sivussa.

En vielä sano että blogi olisi profiloitunut kristilliseksi, onhan täällä käsitelty Gandhia ynnä muita, mutta olisi todella mielenkiintoista saada vastaavia suppeita haastatteluja muitakin vakaumuksia edustavilta, eikä se välttämättä olisi tässä mitassa edes kovin vaivalloista. Niitä tosin tuskin julkaistaisiin Pyhässä arjessa, joten harvempaan julkaisukanavaan sopivan kirjoituksen voi toki nähdä ylimääräisenä työnä, heh.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.