Categories
The Search for a Nonviolent Future

Vaikeita kysymyksiä, vaikeita vastauksia


Kuva (cc): L.J.M.

Teksti: Michael N. Nagler
Suomennos: Timo Virtala

Kaikki suuret luonto- ja ihmisjärjestelmät ovat joko kriisissä tai muutosten kourissa. Muutoksen merkit vaihtelevat globaalista kalakantojen romahtamisesta, sademetsien tuhoutumisesta, hallitusten uskottavuuden laskusta, rikkaiden ja köyhien välisen eriarvoisuuden kasvamisesta aina materialistisen kulutuksen ylipainottamisesta johtuvaan elämän tarkoituksen kriisiin ja tyhjyyden tunteeseen.

– Positive Futures Network Newsletter

Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta. Ihminen itse on murheen synnyttäjä, yhtä varmasti kuin kipinät kohoavat korkeuksiin.

– Jobin kirja 5: 6-7

Elokuun 17. päivänä 1997 New York Timesin sunnuntainumeron etusivulla oli kuva surevasta naisesta, Linda Reidista, laskemassa kukkia poikansa haudalle, joka oli hirttänyt itsensä seitsemäntoistavuotiaana. Hän oli jo kuudes teini samasta yhteisössä, joka oli hirttäytynyt kyseisenä vuonna. Miksi? Tämä eteläisen Bostonin itsemurhia perusteellisesti käsitellyt artikkeli käsitteli lähiöylpeyden nuorisoon kohdistuvaa liiallista painetta, etnisiä jännitteitä, taloudellisten mahdollisuuksien puuttumista – kaikki asioita, joista olemme hyvin tietoisia, mutta jotka tuskin selittävät miksi nuori ihminen riistää itseltään hengen.

Todellisen selityksen täytyy olla syvemmällä kuin lähiöylpeydessä tai taloudellisten mahdollisuuksien puuttumisessa. Vuonna 1998 Yhdysvaltain johtava terveydenhuollon auktoriteetti raportoi, että 10–14 -vuotiaiden lasten todennäköisyys tehdä itsemurha on viidessätoista vuodessa kaksinkertaistunut. Mikä tälle on selityksenä? Kuin aavistaen, että puheet lähiöylpeydestä ja vastaavista syistä ovat harhaa, kirjoittaja lainasi lopulta paikallista pappia: ”Vastauksia ei oikeastaan ole olemassakaan.”

Kieltäydyn hyväksymästä tätä. Kieltäydyn uskomasta journalistiseen kliseeseen ”järjettömästä väkivallasta.” Kieltäydyn uskomasta, että elämä arvon alenemiseen ja väkivallan lisääntymiseen ei ole vastauksia. Kaksi nuorta miestä murhasivat omat vanhempansa saadakseen heidän rahat; mies murhaa vuosia onnellisena yhdessä eläneen julkkispariskunnan heidän luksusasunnossaan – ja tekee sen jälkeen itsemurhan; teini ammutaan kadulla kuoliaaksi ilmeisesti hänen juoksukenkiensä takia – miksi? On ehkä helppo sanoa, ettei vastauksia ole, mutta se ei ole hyväksyttävää. Jos meillä ei ole vastauksia sellaisiin peruskysymyksiin, kuten että miksi emme pysty elämään rauhassa keskenämme, tai elämään keskenämme yli päätään, voi olla että kysymme vääriä kysymyksiä.

Yhdessä suhteessa on selvää, että teemme juuri näin. On myös selvää miksi: valtamedia ”raportoi” meille väkivallasta, päivittäin ja höystettynä järjettömillä yksityiskohdilla. ”Kaksikymmentäkuusivuotiasta miestä ammuttiin kolmesti 9-millimetrin käsiaseella, joka oli hankittu edellisenä torstaina 23 dollarin hintaan.” Tai: ”Tässä kuussa Daytonin kaupungissa tehtiin 1,8 prosenttia vähemmän murhia kuin viime kuussa.” Meille kerrotaan säännöllisesti väkivallasta selviytyneiden – jotka hädin tuskin ovat ehtineet ymmärtämään, mitä heille tapahtuu – juhlavia, hätäisesti sepittämiä ja triviaaleja ”syitä,” ja on pöyristyttävää huomata kuinka absurdeja ja suorastaan ihmisyyttä loukkaavia nämä selitykset voivat olla. Näin jälkikäteen tarkasteltuna idioottimaisessa oikeudenkäynnissä, jossa James Oliver Huberty todettiin syylliseksi kahdenkymmenenyhden ihmisen murhaan San Ysidron McDonald’sissa vuonna 1984, hänen puolisonsa esitti, että syynä hänen miehensä tappavaan raivokohtaukseen oli kyseisen pikaruokaravintolan hampurilaisissa käytetyn MSG:n eli natriumglutamaatti-lisäaineen suuri määrä. Väkivaltaiset tapaukset raportoidaan (ja tämä pitää sisällään suuren osan siitä mitä nykyisin luemme ja ajattelemme) lähes poikkeuksetta triviaalisti. Se tulee meille sattumanvaraisten yksityiskohtien tulvana, usein kylmien tilastojen muodossa. Kun kaikki huomio kiinnitetään tähän tai tuohon sensaatiomaiseen yksityiskohtaan, tai tähän tai tuohon erityisen väkivaltaiseen välikohtaukseen, emme tule koskaan ajatelleeksi itse väkivaltaa.

Meidän ei siis kannata kysyä, miksi nuoret muuttavat koulunsa taistelukentiksi, miksi Floridan homoseksuaaleihin kohdistuvat viharikokset lisääntyvät tai miksi New Englandin seksuaalirikokset ovat kasvussa, vaan keskittyä miettimään seuraavia kysymyksiä: Mitä on väkivalta? Miksi se raaistuu? Kuinka voimme pysäyttää sen?

Leave a Reply

Your email address will not be published.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.