Väkivallattomuus eri uskonnoissa

Lämpimästi tervetuloa Arbikselle kuuntelemaan ja keskustelemaan väkivallattomuudesta eri uskonnoissa: Mistä väkivallattomuudessa on kysymys? Kuinka aktiivinen puuttuminen epäkohtiin ilman väkivaltaa ilmenee henkisissä perinteissä? Kuinka uskonnolla motivoitu väkivalta saadaan lopetettua? Keskustelussa on mukana ihmisiä eri uskonnoista ja henkisistä perinteistä. Paikalla on mahdollisesti myös syyrialainen sarjakuvataiteilija Hossam Alsaadi, joka asuu tällä hetkellä Syyrian sotatilanteen vuoksi Libanonissa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Ohjelman järjestävät Suomen Kristillinen Rauhanliike, Kaupunki yhteisönä ry, Religions for Peace Suomen naisverkosto ja bahait.

Aihe: Väkivallattomuus eri uskonnoissa
Paikka: Arbis, Dagmarinkatu 3, Luokka 33
Aika: 20.4. kello 12-14

Tilaisuus on osa Suomen Sosiaalifoorumia, joka järjestetään tänä vuonna 20. – 21.4. Tapahtuman teemana on “Ihmisarvosta on kysymys.” Sosiaalifoorumi on erilaisten kansalaisliikkeiden yhteistyön tulos. Se toimii alustana ja avoimena tilana, jonne tasa-arvoisen ja demokraattisen yhteiskunnan kannattajat voivat tuoda näkemyksiään laajempaan keskusteluun. Erilaisten mielipiteiden ja taustaryhmien kirjo on laaja. Tapahtumaan on järjestämässä sisältöjä suuri joukko erilaisia kansalaisjärjestöjä, verkostoja, yhteiskunnallisia liikkeitä, ay-liikkeitä, kirkollisia ja kulttuurialan toimijoita. Suomen sosiaalifoorumi noudattaa Maailman sosiaalifoorumin periaatteita. Vuoden 2012 Suomen sosiaalifoorumissa järjestettiin yli 60 tapahtumaa yli sadan kansalaisjärjestön, yhdistyksen, verkoston tai liikkeen voimin, ja tapahtumiin osallistui noin 2 500 kävijää.

Itse tulen kyseisessä tilanteessa alustamaan väkivallattomuudesta ja kristinuskosta. Tässä Loviisan Rauhanfoorumin kotisivulla tammikuussa julkaisemani kirjoitus samasta aiheesta:

Jeesus Nasaretilaisen elämäntarina ja opetus ovat väkivallattomuutta par excellance. Hän eli väkivallattomasti, opetti väkivallattomuutta, kehotti seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan, ja lopulta uhrasi henkensä muiden puolesta. Raamatun kuuluisin väkivallattomuutta kuvaava kohta löytyy vuorisaarnasta:

Teille on opetettu: ‘Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” Matt. 5: 43–45.

Raamatuntutkija, Jesus and Nonviolence -kirjan kirjoittaneen Walter Winkin mukaan kyseinen kohta on oikein ymmärrettynä yksi maailmanhistorian vallankumouksellisimmista poliittisista kannanotoista. Sen ymmärtäminen vaatii kuitenkin pientä sukellusta muinaiskreikan kieleen ja Jeesuksen ajan kulttuuriin.

Ensinnäkin kohta ”älkää tehkö pahalle vastarintaa.” Sana ‘vastarinta’ on käännetty Uuden testamentin alkuperäiskielestä, muinaiskreikan sanasta ‘antistenai’ (anti = vastaan, stenai = seistä). Tutkimalla muun muassa Vanhan testamentin kreikankielistä käännöstä, jossa kyseistä sanaa käytetään synonyyminä sotimiselle, Walter Wink on tullut siihen tulokseen, että oikeampi käännös olisi ‘vastustaa väkivaltaisesti.’ Hän ei ole tämän tulkinnan kanssa yksin, vaan on olemassa myös sellaisia raamatunkäännöksiä, joissa kyseinen kohta on käännetty näin. Jeesus ei siis kieltänyt pahuuden vastustamista – päinvastoin, sitähän hän itsekin teki koko julkisen uransa – vaan kielsi käyttämästä vastustamisessa väkivaltaisia metodeja.

Oikealle poskelle lyöminen puolestaan ei tarkoittanut nyrkiniskua (sehän tässä oikeakätisten maailmassa osuisi vasemmalle poskelle), vaan siihen aikaan erittäin yleistä tapaa, ylempiarvoisten alempiarvoisia kohtaan käyttämää kämmenselällä huitaisua, jonka tarkoitus oli palauttaa ruotuun ja halventaa. Kyseinen tapa oli käytössä jo Hammurabin aikana ja säilyi aina englannin aristokratian aikoihin asti. Orjanomistajat löivät tällä tavalla orjiaan, miehet naisia ja roomalaiset juutalaisia. Nyrkkitappelua harjoitettiin vain tasa-arvoisten kesken. Toisen posken kääntäminen tämmöisessä tilanteessa on vahva signaali siitä, ettei hyväksy ottamaan vastaan tarjottua nöyryytystä. Kyse on suoraselkäisestä vaatimuksesta: sinun tulee kohdella minua tasa-arvoisesti.

Paidan antamisella puolestaan viitattiin velkaoikeudenkäynnissä tilanteeseen, jossa velalliselta viedään hänen viimeinen omaisuutensa, päällysvaatteensa. Jeesus kehottaa velallista ojentamaan koronkiskojalle myös alusvaatteensa, ja tuomaan siten julki koronkiskojan kannalta hävettävän kiusallisella tavalla koko tilanteen ja riistojärjestelmän karuus.

Virstan matkan kulkemisella viitataan roomalaissotilaiden lain suomaan oikeuteen määrätä kuka tahansa valloitetun maan kansalainen kantamaan sotilaan varusteita tietyn matkan. Mikäli sotilas määräsi esimerkiksi juutalaisen liian pitkälle matkalle, voitiin hänet tuomita lainrikkomisesta. Jatkamalla pyydettyä pidemmälle juutalainen saattoi roomalaisen sekä sosiaalisesti että juridisesti kiusalliseen tilanteeseen.

Kirjailija Daniel Nylundin mukaan Jeesus siis antoi käytännöllisiä vihjeitä ”siitä, millä tavalla voi uhmata valtoja ja voimia, jotka käyttävät heille kuulumatonta auktoriteettia väärin. Hän ei rohkaissut ketään väkivaltaiseen kapinaan, eikä kehottanut heitä vain tyytymään kohtaloonsa. Hän ehdotti itsekunnioitukseen pohjautuvaa suoraa toimintaa tilanteessa, jossa heillä ei ollut jäljellä muuta kuin uhattu ihmisarvonsa.

Lähteet:

Spalde, Annika: Ett annat rike – en ickevåldsteologi. Arcus 2009.

Irish School of Ecumenics: The Bible in Dispute: Violence and Non-Violence in the Text and the World, Session 4: Jesus’ Rootedness in the Hebrew Bible osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=MZKcRFgrJ9c.

Daniel Nylund: Teoblogi 7.10.5 Toisen posken kääntämisestä -essee osoitteessa http://www.teoblogi.fi/2011/12/7-10-5-toisen-posken-kaantamisesta-jne/.

Walter Wink: Nonviolence for the Violent -luento osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=gC8pffvX1to.

Walter Wink: Christian Nonviolence -essee osoitteessa http://www.zcommunications.org/christian-nonviolence-by-walter-wink

spacer

4 comments on “Väkivallattomuus eri uskonnoissa

  1. Anna Huovinen

    Pekka Ervast sanoo, että todellinen kristinusko alkaa pahan vastustamattomuudesta. Se edellyttää henkistä kasvua ja tietoisuutta omasta vastuunalaisuudesta elämän edessä. Sen seurauksena on kyky ymmärtää ja antaa anteeksi, ja mahdollisuus opetella pyyteetöntä rakkautta. Melkoisia juttuja, mutta todella mielenkiintoisia. Mikä voisi olla tärkeämpää, kuin oppia tuntemaan elämää pintaa syvemmältä!

  2. Timo Virtala

    Lämmin kiitos Anna kommentistasi. Pekka Ervast on tehnyt terävällä ja rehellisellä ajattelullaan minuunkin monta kertaa syvän vaikutuksen. Viime kalevalanpäivänä otin hyllystä hänen kirjansa Kalevalan avain, jossa hän totesi mm. että “Testamentti on pyhä, sillä se avaa henkisen näköni; Jeesus on elävä, sillä hän herättää minussa elämän.” Erinomainen näkökulma! (Samalla logiikalla hän pitää Kalevallaa pyhänä tekstinä, ja mikäs siinä, täytyy lukea se uudestaan ja avoimella mielin.) Taas yksi näkökulma, josta katsottuna uskontojen välinen kädenvääntö on tietysti turhaa ja lapsellista. Kuten myös uskovaisten ja uskonnottomien. Tulee mieleen uskonnottoman tiedemiehen, Kari Enqvistin erinomainen toteamus YleRadio1:n haastattelussa hiljattain, että uskoa ei tarvitse perustella, eikä myöskään uskonnottomuutta: kirkolliset rituaalit ja hengelliset tekstit joko koskettavat tai eivät kosketa. Tämä on asia, joka on rationaalisen argumentaation ulkopuolella.

  3. kysyjä

    Hei. Sanoit kerran yhdellä luennollasi, että uskovaiset ovat hulluja. Tarkoititko sitä vai oliko se vain ironiaa? Kysyn siksi, koska mielestäni ketään ei saisi sanoa hulluksi uskonnon perusteella, mutta jos se oli ironiaa niin sitten ei haittaa.

  4. Timo Virtala

    Hei Kysyjä. Mielestäni uskovaiset eivät ole hulluja, pahoittelen että olen sanonut jotain joka on voitu tulkita tuolla tavalla. Loukkaavin toteamus jonka uskovaisista olen keksinyt on tarkoitettu vitsiksi, enkä sitä yleensä luennoillani sano: “Uskovaiset ovat lapsellisia, agnostikot pelkureita ja ateisteilla on huono mielikuvitus.” Tällä haluan ironisoida koko jaottelua näihin kolmeen ryhmään, sillä valitettavan usein ‘uskovaiset’ ja ‘ateistit’ puhuvat täysin eri asiasta Jumalasta puhuessaan. ‘Ateistille’ Jumala on (tai ei ole) konkreettinen, enemmän tai vähemmän määriteltävissä oleva (super)olento, kun taas monelle ‘uskovaiselle’ Jumala on ihmisen käsityskyvyn ja rationaalisen kielen saavuttamattomissa. Kummatkin ovat yksimielisiä siitä, että rakkaus on olemassa ja että taivaalla, pilven hattaralla ei istu harmaapartaista herraa salama kädessään. He eivät toisin sanoen ole erimielisiä Jumalan olemassaolosta, vaan Jumalan määritelmästä.

    Saattoi myös olla, että sana ‘hullu’ lipsahti suustani kuvaellessani sitä mummoa, joka ryöstäjän kohdattuaan alkoi puhua Jeesuksesta. Tällöin se mitä oikeastaan tarkoitin oli ‘hullunrohkea.’ Olen jatkossa tarkempi.

Leave a reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.