Hyödyllistä koulutusta?

luento.jpeg
Suurin osa sivarikeskuksen luennoista pidetään tässä sikalasta luentosaliksi vuonna 2000 muutetussa luentosalissa, jota yhä Sikalaksi kutsutaan. Kuva: Tapio Vanhatalo, Helsingin Sanomat.

Kuluneen viikon aikana leipätyöni, siviilipalvelusmiesten kouluttaminen, on ollut näkyvästi esillä ennen kaikkea Helsingin Sanomissa lauantaina 21.4.07 julkaistun laajan artikkelin ja seuraavan päivän pääkirjoituksen ansiosta. Itsekin pääsin paistattelemaan valtakunnan ykkösmedian nettiversion etusivulla kokonaiset puoli päivää (kuva yllä).

Kampaamattomien ja pesemättömien hiusteni lisäksi mediamylläkässä jäi harmittamaan se, että lista kehuista oli huomattavasti haukkuja lyhyempi. “Lapinjärven koulutuskeskuksen Vokt-koulutusjakso on hyvä esimerkki oikeansuuntaisesta toimintamallista,” kehutaan pääkirjoituksessa vastuullani olevaa Vokt-projektia. “Niiden [yhteiskunnallisten luentojen] sisältö on pääosin hyvä…”, kirjoittaa puolestaan Janne Salomaa artikkelissaan, mutta jo samassa lauseessa sävy muuttuu kriittisemmäksi: “…mutta silti koulutus tuntuu tarpeettoman pitkältä.”

Salomaa tietää kyllä mistä kirjoittaa, sillä hän suoritti siviilipalveluksen koulutusjakson tämän vuoden maaliskuussa. Hänen kokemuksensa perusteella koulutusjakson uudistaminen on paikallaan. “Ensimmäisen koulutusviikon aikana ylipitkät infotilaisuudet vuorottelevat pitkien taukojen kanssa. […] Välillä tunnen palanneeni peruskoulun penkille.” “Oppitunti on loppunut etuajassa, ja puolentoista tunnin ruokataukoon on vielä puoli tuntia.”

Tätäkin kovempaa kritiikkiä esitettään alkuviikosta käsiini saamassani Sivari & Totaali -lehden numerossa 1-2007. Myös tämän jutun kirjoittaja oli käynyt “lapinjärvensä“, vaikkakin jo vuosia sitten, ennen minun aikaani. “Kesällä 1998 ainoa konkreettinen hyödyllinen asia, joka koulutusjaksoon sisältyi, oli ensiapukurssi.” kirjoittaa Juha Mäkinen.

Hesarin pääkirjoituksessa 22.4. pommitus jatkuu: “Siviilipalvelusmiesten koulutus ja työpalvelu eivät ole läheskään toivotulla tolalla.” Koulutusjakson uudistaminen on toivottavaa, sillä “Siviilipalvelusmiesten kouluttaminen yleishyödyllisiin tarkoituksiin on kannatettavaa.”

Kiitän kirjoittajia rakentavasta kritiikistä ja ilmoitan täten itsekin kannattavani koulutusjakson uudistamista. Kolmen tunnin luennoista on siirryttävä puolentoista tunnin kokonaisuuksiin. Puolentoista tunnin ruoka- ja työnhakutauko on lyhennettävä tuntiin. Ensimmäisen viikon infoluentoja on tiivistettävä ja sisällöllisiä päällekäisyyksiä poistettava. Iltaopetusta on lisättävä, lomaviikko poistettava ja luentojen on ehdottomasti alettava ja loputtava luvattuna aikana.

Ongelmat ovat olleet tiedossa ja muutosten valmistelu on jo vireillä. Mutta silti koen tarpeelliseksi hiukan puolustautua Salomaan ja Mäkisen kritiikkiin. Ensinnäkin Salomaa ei parikymppisenä Hesarin toimittajana suinkaan edusta keskivertokoulutettavaa, minkä hän juttua kirjoittaessaan olisi mielestäni voinut ottaa huomioon. Jos hänellä oli tylsää ja osa opetuksesta oli täynnä itsestäänselvyyksiä, se ei ole sitä välttämättä ihan jokaiselle.

En liene ainut armeijan käynyt joka on törmännyt samaan ilmiöön. “Kirjoittakaa tähän nimenne,” sanoi alikersantti erästä lomaketta täyttäessämme. “Älkää kirjoittako tähän Aku Ankka, kuten tässä kalvossa lukee, vaan oma nimenne,” hän tarkensi, ennen kuin määräsi meidät nostamaan kynät pöydästä. Nimemme kirjoitettuamme hän määräsi laskemaan kynät pöydälle ja antoi ohjeet seuraavan kohdan, henkilötunnuksen, kirjoittamista varten.

1_036.JPG
Lapinjärven koulutuskeskuksen toimisto- ja majoitusrakennus.

Ihan näin tarkasti en ole katsonut tarpeelliseksi henkilökortin täyttöä sivareille opastaa, ja ehkä juuri siksi joka sadas paperi jääkin vaille sukunimeä.

Ongelman voisi jossain määrin ratkaista jakamalla koulutettavat koulutustaustan mukaan kahteen tai kolmeen ryhmään, ja opettaa toisille pitemmän, toisille lyhyemmän kaavan kautta. Tällöin tosin menettäisiin yksi yleisen asevelvollisuuden parhaista sivuvaikutuksista: miehet eivät pääsisi tutustumaan aidosti hyvin erilaisiin ihmisiin.

Ratkaisi asian miten tahansa, jossain määrin tämä ongelma tulee pysymään niin kauan kuin aikuisia miehiä pakotetaan yli päätään mihinkään koulutukseen. Osalle miehistä koulutus kuin koulutus on turhaa ajan ja rahan tuhlausta niin heidän kuin yhteiskunnankin näkökulmasta katsottuna. Toisille, joille jo junan vaihtaminen Kouvolaan menevään bussiin Helsingissä tuntuu ylivoimaiselta, keveimmästäkään luennosta ei jää käteen kuin epämääräinen vitutus ja ulkopuolisuuden tunne.

Avoimessa Aseistakieltäytyjäliitolle (AKL) suunnatussa erokirjeessään Juha Mäkinen tekee hyvin selväksi, mikä on hänen mielestään konkreettisesti hyödyllistä koulutusta ja mikä ei. Itse käsittelen aihetta laajemmin kirjoituksessani Tärkeää työtä.

Sivari & Totaali -lehden toimittaja Kaj Raninen vastaa huomauttamalla aivan oikein, että koulutuksen sisältöä ollaan kehitetty varsin onnistuneesti sitten 1990-luvun lopun. Toisekseen Raninen täsmää, ettei hänen eikä AKL:kään mielestä ole mitään pahaa vapaaehtoisella kriisikoulutuksella myös sivareille. Kolmannekseen voi kysyä, kuten Raninenkin rivien välistä kysyy, kumpaan hommaan sivareita on järkevämpi kouluttaa, sodan jälkien siivoamiseen vai sodan ennaltaehkäisyyn.

Kovin mahtipontiseltahan tuo kieltämättä kuulostaa, tuo sodan ennaltaehkäisy. Mutta entä miltä kuulostaa Tallinnan viime päivien kaltaisten levottumuuksien ennaltaehkäisy? Miltä kuulostaisi syrjäytymisen ennaltaehkäisy niin ettei jouduta Tanskan ja Ranskan nuorisomellakoiden tapaisiin tilanteisiin? Mitä jos nuorille kerrottaisiin historiasta mahdollisimman objektiiviesesti ja kiinnostavasti, jos heitä kehoitettaisiin kyseenalaistamaan terveellä tavalla auktoriteettejä – kuten nuorisojengin humalaisinta väkivallanlietsojaa – ajattelemaan itse, ottamaan toiset huomioon ja ottamaan vastuu tekemisistään ja tekemättömyyksistään?

Palo- ja pelastus, ensiapu-, raivaus ja öljyntorjuntataitojen perusteiden opettaminen on kannatettavaa puuhaa, ja tehokkainta se on niille, jotka ovat asiasta kiinnostuneet. Mutta sadannen kerran: ei ole järkevää väittää, että vain kriiseihin valmistautuminen on konkreettisesti yhteiskuntaa hyödyttävää koulutusta. Niin kauan kuin yleinen asevelvollisuus on voimassa, toivon siviilipalvelusmiehille opetettavan nykyiseen tapaan suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia, väkivallatonta vastarintaa, talvisotasyndroomaa ja miehisyyden myyttejä.



Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.